Rapeakuoriset kuohkeat sämpylät

Kyllä, nyt saa hehkuttaa, tämä on kova juttu! Rapea kuori, kuohkeita sisältä, mahtava maku. 

Vaikka meitsikin on leiponut aika monta sämpylää elämän aikana, nousin hetkeksi leijumaan uusiin ulottuvuuksiin. Kotikonstein rapsakan kuoren saaminen vaatii erityisiä uunikikkoja, ja niihinhän ei jaksa lähteä. Helpompaa on sekoittaa aineet hyvin pikaisesti ja heittää taikina yöksi kaappiin nousemaan. Aamulla muutama kauhallispino leivinpaperille ja paisto. Sama juttu seuraavana ja taas seuraavana aamuna.  

Nämä ovat parhaita sämpylöitä, joita olen leiponut. Tarviiko sanoa enempää? No ehkä vähän tarvii. Joka aamu lämmintä, lisäaineetonta, tuoretta leipää. Ohjeeseen on haettu inspiraatiota useistakin paikoista ja testailtu erilaisia reseptejä. Sumarin Sikelläkin on tässä osasensa, isokin. 

Suosittelen näitä erityisesti etätyöaamuihin!

Rapeakuoriset kuohkeat sämpylät (13–15 kpl)

• 7,5 dl vettä
• 1 pss kuivahiivaa
• 1 rkl rypsiöljyä
• 3/4 rkl suolaa
• 1/2 rkl siirappia
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 0,5 dl kaurahiutaleita
• 1,25 dl ruisjauhoja
• 2 dl spelttijauhoja (Birkkalan tilan)
• 9,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivahiiva haaleaan veteen, lisää rypsiöljy, suola, siirappi ja pellavansiemenet. Lisää hiutaleet sekä loput jauhot hiljalleen esim. puulastalla sekoittaen. Tätä ei ole tarkoitus vaivata, eikä edes liikaa sekoittaa. Tuloksena pitäisi olla löysähkö taikina. Peitä kelmulla.

Anna kohota yö jääkaapissa. Nostele pellille (leivinpaperille) tarpeesi mukainen määrä. Siis vain sen hetkeen tarpeen mukainen. Taikinan voi laittaa uudestaan kaappiin ja tosiaan paistella taas uudet kappaleet tulevina aamuina.

Taikinaknöllien nostelu onnistuu hyvin esim. jollain kauhalla lusikka apurina. Ei kannata muotoilla enempää. Paista 225 asteessa hiukan alatasoa ylempänä 30–35 minuuttia. Tämä on juuri se juttu, jolla saadaan rapea kuori: jääkaappikylmänä leivinpaperille ja pitkäksi aikaa uuniin. Älä pelästy vaikka tuntuvat alkuun kivikovilta. Älä laita liinaa päälle, jotta rapea kuori säilyy. Ja jos haluat näiden pysyvän rapeina, älä säilö muovipussissa, vaan heitä paperipussiin. Tosin jos teet vain muutaman, eihän näitä isommin jää seuraaviin syöminkeihin.

Paprika-punasipulipiirakka

Yleensä aloitan kesäiset piirakointini jollain villivihanneksella, viime aikoina olen nähnyt mm. herkullisia vuohenputki-fetajuustopiirakkoita. En ole vielä käynyt nuuskimassa mantuja tässä mielessä, vaikka paras villiyrittiaika onkin juuri menossa. 

Perinteinen paprika-sipulipiirakka vei tällä kertaa voiton. Inspiraatiota siihen sain Rosa Viini & Ruoka -sivustolta, hiukan muuntelin ohjeen mittoja, mm. 3 kananmunaa olisi ollut aivan liikaa. Tai tietty jos munapiirakkaa haluaa, se on hyvä määrä.

Paprika-sipulipiirakka

1 pkt valmista piirakkataikinaa

Täyte:

2 punasipulia puolirenkaina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 paprikaa
2 rkl öljyä
1 tl sokeria
suolaa
rouhittua mustapippuria

Päälle:

150 g  smetanaa (20%)
1 kananmuna

tuoreita yrttejä
2 dl juustoraastetta
suolaa ja mustapippuria
tomaattiviipaleita


Laita uuni esilämpiämään 200 asteeseen. Painele taikina piirakkavuokaan (minulla irtopohjavuoka). Paista kevyesti paprikat ja sipulit pannulla, että ne pehmenevät. Lisää joukkoon sokeri ja suola. Anna täytteen jäähtyä hetki ja kumoa pohjataikinan päälle.

Sekoita smetanan joukkoon kananmuna, juustoraaste ja reilusti tuoreita yrttejä. Minulla oli basilikaa, timjamia, persiljaa ja rakuunaa. Kaada seos vuokaan ja laita sen päälle tomaatit. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Valmistusaika: 45 min.

Annosmäärä: 6 annosta

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa.

Herkkutatti-lehtikaalipiirakkaa ja rauhallisen leppoisaa Slipknottia

Mukavan herkän hengellisen musahetken jälkeen ruokaakin.

Vielä kompastuin herkkutatteihin, kun metsään tahdoin mennä nyt, ja yllätyin. Takuulla löysin muitakin kivoja juttuja eri väreissä. Tuoksuvalmuskat eivät vieläkään hyökänneet vatsaani, vaikka niitä on jonkin verran näkynyt Varsinais-Suomessakin.

Syksyisin väsään useita sienipiirakoita. Ovat niin mukavan vähätöisiäkin. Lehtikaalikin on vielä sesongissa.

Herkkutatti-lehtikaalipiirakka

1 piirakkapohja
1 herkkutatti
4 ruotia lehtikaalia
1 pieni keltasipuli
200 g smetanaa
100 g mozzarellaa
1 kananmuna
suolaa ja pippuria

Sulata suolaisen piirakan pohja ja painele irtopohjavuuan pohjalle, reunat hieman ylös. Viipaloi tatti, pienennä kaali ja vedä sipuli puolirenkaiksi. Laita pohjan päälle. Sekoita smetana, nyhdetty mozzarella, kananmuna sekä suola ja pippuri. Kaada päälle, tasoita ja paista pohjan ohjeen mukaan uunissa.

Aikas hyvää puolukoiden kanssa.

Speltti-myslisämpylät

Kaikkihan meistää osaa sämpylöitä tehdä, joten sinänsä tässä reseptissä ei ole mitään ihmeellistä. Paitsi että on! Speltin upea kevyesti pähkinäinen maku saa liito-oravankin hylkäämään tammenterhonsa ja muuttaman johonkin mahdollisimman lähelle Birkkalan tilaa. Siellä nimittäin viljellään spelttiä ja liito-oravapopulaatio jatkaa epäilemättä kasvamistaan. 

Tiesittekö muuten, että liito-oravaa suojellaan tiukoilla EU-direktiiveillä. Kaavoituksissa lähtökohtana on, että liito-orava ei väisty kaavan alta, vaan kaavaa muokataan elinpiirin rajoissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on Suomusjärvi, jossa, by the way, Birkkalan tila sijaitsee. Helsinki-Turku -moottoritiestä tuli nimittäin puoli kilometriä ajateltua pidempi. Se kun tekee pienen mutkan juuri Suomusjärven kohdalla ja sillä kierrettiin juurikin liito-oravien elinpaikka. En sano, että tällä olisi ihan suora yhteys Birkkalan emännän uunilämpimiin spelttisämpylöihin, mutta vahvasti siltä näyttää.

Kun nyt pääsit speltin makuun, haluan myös suositella spelttimannaa, jos tulee mielettömän täyteläistä mannapuuroa. Toinen ehdoton lempparini on spelttihelmet, niitä ei voi ihminen tai possu syödä mitenkään liikaa. Jos iso himo pääsi iskemään, niin haluat ehkä vilkaista granaattiomenaista spelttihelmisalaattiani.

Herkulliset spelttipatongit - pala taivasta

Nämä patongit lupaavat aika paljon enemmän kuin ihan peruspatongit: näissä on vähintään yhtä paljon munaa kuin Itä-Saksan naisurheilijoissa aikanaan. Maitorahkaa kannattaa käyttää leipätaikinassa jo pelkän mukavan kevyesti happaman makunsa vuoksi. Ja se lisää myös säilyvyyttä. Porkkana nyt on muuten vaan hyvää. Speltti tuo taikinaan kivan pähkinäisen maun, joka saa sinulle ihan orava-olon. Hunaja on itsestäänselvyys, korvaa sokerin tai siirapin, tuo kivan makeuden rahkan happamuudelle ja mikä parasta, parantaa myös säilyvyyttä. Hunaja on siitä mahtava aarre leivonnassa, että se pystyy imemään itseensä kosteutta ilmasta, jolloin esim. tällaiset leipätaikinat jaksavat tuntua kauemmin tuoreilta. Ja kuivatut herkkutatit. No niinpä, tosiaankin sopii murennettuna leipätaikinaan. Huh. 

Herkulliset spelttipatongit

4 dl vettä

1 dl maitorahkaa

2-3 dl porkkanaraastetta (karkea terä eli pientä mehuisaa raastetta)

2 rkl hunajaa

1 tl suolaa

½ dl kuivattuja herkkutatteja

30 g sulatettua voita

10-11 dl spelttijauhoja

1 pss kuivahiivaa

Sekotita vesi, rahka ja porkkana ja lämmitä hieman kättä lämpimämmäksi. Lisää suola, murennellut herkkutatit, hunaja ja sulatettua voi. Sekoita kuivahiiva muutamaan desiin jauhoja ja vispaa taikinaan. Lisää spelttijauhoja hiljalleen alustaen, niin että taikina irtoaa mukavasti kulhon reunoista. Nostata liinan alla 30 minuuttia. 

Jaa taikina neljään osaan. Kauli jokainen suorakaiteeksi ja lähde käärimään vasemmasta alareunasta hiljalleen tiiviiksi rullaksi. Anna kohota vielä leivinpaperin päällä pellillä 15 minuuttia. Voitele rypsiöljyn ja maidon seoksella ja paista 230 asteessa 8-10 minuuttia. 

Itse tehdyt tortillat

Ei hätää. Vaikka pöllöilitkin ja unohdit ostaa tortilloja viikonlopun fajitaskinkereihin, ei kaikki ole vielä menetetty. Kyllä, kauppakin on vielä muutamana päivänä auki ennen ruokarilluttelua ja Siwahan on kuulemma selvää säästöä??  Tai voit tehdä tortillat itse. Helposti ja yllättävänkin pienellä vaivalla. Muutaman ohjeen olen kokeillut, mutten ole ollut kertaakaan täysin tyytyväinen tulokseen. Oma juttunsa on sitten, saako maukkautta lisää käyttämällä maissijauhoja. Varmasti niin, mutta olen ollut koko ajan varma, että puolikarkeilla vehnäjauhoillakin pärjää. 

Ja kyllä. Se on siinä. Jutun juonena on, että taikinaan pitää laittaa hieman voita. Paska juoni kirjalle, loistava tortillojen valmistamiseen. Mitenkäs se vanha latinankielinen letkautus rasvasta ja tortilloista kuuluikaan Caesarin paistellessa lättyjä muurikkapannulla Rubikonin rannalla Producere tortillae cum adeps nesesse est, vivere non est necesse. Huh. 

Itse tehdyt tortillat

7 dl puolikarkeita  vehnäjauhoja

3/4 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

70 g voita

2 dl kiehuvaa vettä

Heitä kippoon jauhot, suola ja leivinjauhe, sekoita. Lisää voi ja nypi se joukkoon. Lisää kiehuva vesi ja varo, kuumaahan taikinasta tulee. Älä menetä uskoasi, kyllä tästä taikina tulee, vaivaa muutama minuutti. Elmukelmuta kippo ja anna levätä puoli tuntia. 

Muotoile taikina pötköksi ja jaa se n. 13-15 yhtä suureen pallukkaan. Kauli sen jälkeen pallo kerrallaan tortilloiksi. Tavoitteena on erittäin ohut, lähes läpinäkyvä, lätykkä. Parhaiten tuo muodostuu hyvin jauhotetulla alustalla. Paista kuumalla pannulla ilman voita 20-40 sekuntia per puoli, kuitenkin siten, että pintaan alkaa muodostua tummaa pilkkua. Parempi hieman vähemmän paistettu kuin yli mennyt: kääriminen on helpompaa, kun lätty ei murene osiin. Itse kaulitsin lätyn sillä välin, kun toinen oli paistumassa. 

Lohimestarin juhlamätileivät

Mihin ovat unohtuneet vanhat kunnon voileipäpöydät, häh? Sanonpa vaan, että välillä kannattaa heivata kolmen ruokalajin peruskaava ja tehtailla pöytä täyteen herkullisia, hienoja ja värikkäitä leipiä. Iso kiitos Vehmaan leipurin tyttärelle näistä mielettömistä herkkupaloista, joita poikani synttäreillä vedeltiin suupielet korkealla. Suolaiselle puolelle valmistin myös katkarapuwrappeja. Niistä myöhemmin.

Ja hei, nämä herkkuleivät voisivat olla aika mukavia myös jouluaattona klo 12 kuohujuoman kanssa.

Lohimestarin juhlamätileivät

tummia maalaisleipäsiivuja
ruohosipulituorejuustoa
salaatin lehtiä
graavilohisiivuja
avokadoviipaleita
kirjolohenmätiä
sitruunaviipaleita
granaattiomenaa

Kastike:

1 prk smetanaa
½ prk kermaviiliä
mustapippuria
rosepippuria
tilliä hakattuna
ripaus suolaa ja sokeria

Sekoita kastikkeen aineet keskenään.

Aloita kokoaminen voitelemalla leipäsiivut huolellisesti reunoja myöten. Päälle salaatti ja sitten graavilohisiivu. Pyörittele avokadoviipaleet sitruunamehussa, etteivät ota tummaa väriä. Asettele leivälle. Nostele päälle muutama lusikallinen kastiketta ja sitten mätiä. Koristele vielä sitruunaviipaleilla ja granaattiomenalla. 

Parmesaani-munakoisovuoka suppilovahveroilla, oliivifocaccia ja turkkilaista jugurttia

Vuoka:

(2 nälkäiselle)

1 munakoiso
1 mozzarellaköntti siivutettuna
kourallinen parmesaanilastuja

1 pieni sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 tlk tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
oreganoa
basilikaa reilusti
suolaa
pippuria
tujaus ketsuppia tai sokeria
paistettuja suppilovahveroita kourallinen

Viipaloi koiso pitkittäissuunnassa n. 3 mm viipaleiksi. Paista pannulla oliiviöljyssä minuutti per puoli, poista pannulta. Pilko sipulit ja freesaa hetki öljyssä. Lisää tomaattimurska ja laakerinlehti ja anna muhia puoli tuntia. Poista laakeri. Lisää oregano, basilika, suola, pippuri, makeus ja suppilot. Panosta soosin makuun. Voitele kevyesti uunivuoka. Laita vuoan pohjalle 1/3 soosista, sitten 1/3 koisoista, sitten 1/3 pamesaanista ja 1/3 mozzarellasta. Tee sama homma vielä kahteen kertaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 20-25 min värin mukaan.

Oliivifocaccia:

Leipurin tytär testasi mökkioloissa valmista pitsajauhoseosta ja totesi pohjan toimivaksi. Pannupitsapohjaimainen olemus jätti mietityttämään ja uumoiltiin, että tuosta jauhoseoksesta syntyisi kätevästi varmaankin myös focaccia. Ja kyllä, todella makoisaa. Tai siis törkeän hyvää.

Tuumasta toimeen siis. Ehkä yksi tärkeimmistä focaccion määrittävistä tekijöistä on riittävä oliiviöljyn käyttö. Sillä saadaan rapea ja herkullinen pinta.

Myllyn paras -pizzajauhoja
vettä
hiivaa
muutama oliivi
rosmariinia
suolahiutaleita

Valmista puolikas taikina pussissa olevan ohjeen mukaan. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Voitele pieni peltinen uunivuoka tai uunipelti (17x28) reilulla oliiviöljyllä ja taputtele taikina siihen. Anna kohota ilman peitettä puoli tuntia. Painele pieniä kuoppia ja laita niihin oliiviviipaleita. Voitele taikina oliiviöljyllä ja riivi päälle tuoretta rosmariinia. Paista 250 asteessa n. 10 minuuttia. Ota pois uunista ja voitele taas oliiviöljyllä. Heitä päälle vielä suolahiutalelastuja.

Siirsin vielä hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva jäisi siihen. Focaccia on parhaimmillaan tuoreena ja hieman lämpimänä.

Tarjoa vuoka ja focaccia turkkilaisen jugun kanssa. Ehdottomasti!

Satokauden eka keltavahveropiirakka

Olenkohan ehtinyt syömään kantarelleja tänä kesänä jo enemmän kuin painoni?! Joku raja siinäkin sanoi rajoittunut possu metsässä kirmatessaan.

Keltavahvero-kaalipiirakka

suolaisen piirakan pohja
läjä keltavahveroja (isot paloiksi)
läjä kaalia pilkottuna
1 iso sipuli pilkottuna
1 kananmuna
1 dl smetanaa
1 dl juustoraastetta
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
suolaa reilusti
pippuria
tomaattiviipaleita

Painele pohja piirakkavuokaan. Freesaa sienet, kaada irronnut neste pois. Mausta suolalla ja pippurilla. Freesaa myös sipuli ja kaali, samat mausteet ja loraus hunajaa. Lisää sienet. Levitä tasaisesti pohjan päälle.

Sekoita loput rojut tomaatteja lukuun ottamatta ja kaada sienihäsän päälle tasaisesti. Vielä muutama tomssuviipale ja ina juustoraastetta. 190 asteessa n. 30 minuuttia.

Kangashapero-raejuustopiirakka

Voi tähän toki käyttää muitakin sieniä kuin kangashaperoa. Tällaisen nyt tein, kun metsässä näytti olevan aika reilusti haperoita. Ja on tuo hyvä sieni. Raejuustoa sekaan mielenkiinnosta, ihan kivasti upposi joukkoon ja lopputulos oli oikein lämmittävä. Hyvä peruspiirakka, parhaimmillaan vasta muutama tunti valmistumisen jälkeen.

Kangashapero-raejuustopiirakka

1 valmis piirakkapohja

kangashaperoita
½ keltasipuli
100 g kermaviiliä
1 kananmuna
100 g ranskankermaa
200 g raejuustoa
1 dl emmental-juustoraastetta
suolaa
valkopippuria
timjamia
rakuunaa
persiljaa (tuore)

Paista piirakkapohjaa alimmalla tasolla n. 8 minuuttia 200 asteessa. Pilko kangashaperoita niin paljon, että niitä on pari kourallista. Siipaloi puolikas keskikokoinen sipuli. Freesaa sieniä ja sipulia pannulla hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kipossa kermaviili, kananmuna, ranskankerma, raejuusto, juustoraste, mausteet ja yrtit. Älä kuitenkaan uita yrteissä, kangashapero on lempeä maultaa ja hukkuu helposti. Hakkaa sekaan persiljaa. Testaa maku. Kippaa seos sienien päälle tasaiseksi ja paista uunin alatasolla 200 asteessa 30 minuuttia.

Kolme suositusta: musaa, ohraa ja herkkutatti-kaalipiirakkaa

 Ensinnäkin kappale musaa.

Toiseksi suosittelisin välillä unohtamaan riisin ja korvaamaan sen vaikka ohralla. Jos hyviä puolia mietitään, niin ohraa saa kotimaisena, riisiin verrattuna se on vähintäänkin runsaskuituista, ohra alentaa kolesterolia ja imeytyy hitaasti tehden siitä hyvän tuotteen esimerkiksi diabeetikoille. Eikä ohran ympäristöystävällisyys saati hintakaan ole lain huonoja juttuja. 

Jos riisin plussia mietitään, niin ensimmäisenä tulee mieleen lajien kirjo, joka mahdollistaa tietysti käytön hyvinkin erilaisissa ruuissa. Ja riisi sopii myös keliakiasta kärsiville: ohra on kuitenkin gluteenivilja. 

Itse olen suosinut esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita, joita esim. Myllyn Paras valmistaa. Esikypsennys mahdollistaa lyhyen keittoajan, lähes samoissa mennään kuin riisien kanssa.

Kolmanneksi suosittelisin tekemään herkkutatti-kaalipiirakka, sillä varhaiskaali on nyt parhaimmillaan ja herkkutattejakin alkaa jo hiljalleen puskea. 

Herkkutatti-kaalipiirakka

1 piirakkataikina
varhaiskaalia
herkkutatteja
sipulia
keitettyä ohraa
meiramia
suolaa
pippuria
siirappia
keltuainen

Määriä en laita, makuasia. Täyte saa kuitenkin olla rehellisen suolaista.

Pilko kaali, tatit ja sipuli ja freesaa pannulla. Lisää keitetty ohra ja mausta meiramilla, suolalla, pippurilla ja siirapilla. Kauli piirakkataikina ohuemmaksi. Voit vaikka kääriä täytteen siihen tai tehdä kaksi levyä ja heittää toisen kanneksi. Mikä parhaalta tuntuu. Voitele munalla ja paista uunissa keskitasolla 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

Leipä yksinkertaisimmillaan

Kärsimys kaunistaa! Niinpä, tämä leipä on kärsinyt kovasti oltuaan ahtaassa padassa kuumassa uunissa. Kyllä, padassa. Mutta tuli siitä vaan niin kaunis, herkullinen ja kuinka helppo se olikaan tehdä.  Sitä ei edes vaivata.

Kyseinen ohje ei ole mikään uusi tuttavuus blogimaailmassa, mutta ajattelinpa silti kantaa korteni kasaan minäkin. Tein tämän nyt perusohjeella, se on helposti muunneltavissa. Pelkän vehnän sijaista siihen voi nakella grahamjauhoja, spelttiä, kaurahiutaleita tai vaikka sämpyläjauhoja. Mössötunnelmissa kuitenkin tällä kertaa. Ja tästähän ei kuori parane: uskomattoman rapsakkaa. Eikä tämän antimista jää tarjottavaa hävikkiviikollekaan. 

Vaivaamaton leipä

7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
3½ dl vettä

Sekoita vehnäjauhot, suola ja hiiva. Sekoita puukauhalla varovasti joukkoon reilusti kädenlämpöinen vesi. Elmukelmuta kippo tiiviisti ja anna taikinan nousta ja muhia huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Vähempikin kuulemma riittää, mutta tämän tekee kätevästi, kun laittaa illalla tekeytymään ja aamulla paistaa. Jauhota pöytä reilulla kädellä ja kippaa taikina siihen. Pyörittele jauhoja taikinaan pikaisen varovasti ja elmukelmuta taikina taas, nyt löyhemmin. Anna seistä puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja laita sinne lämpenemään joko saviruukku (jota olet liottanut) tai jokin muu kannellinen pata. Ota taikina kelmusta jauhota hieman ja jauhota myös padan pohja. Kippaa taikina pataan ja paista puoli tuntia. Jotta saisit leipään mukavan värin, ota kansi pois ja paista taas 15 minuuttia. Itse laskin lämpötilan 150 asteeseen muutama minuutti sen jälkeen, kun olin ottanut kannen pois päältä ja leipä oli saanut kauniin värin. 

Polkkapossun herkkusämpylät

Joskus tykkäsin sämpylöistä, joissa oli paljon enemmän vehnäjauhoja - nykyään tulee lisättyä erilaisia leseitä, hiutaleita, siemeniä jne. Tästä ohjeesta on tullut aika vakio, toteutuu vähintään kerran kuukaudessa. Taikinassa on pari hauskaa jippoa: ensinnäkin siihen tulee pari kappaletta Raision Elovena 4 vilja-taateli -pikapuuropussia.  Toinen juju on tyrnijauhe. Aina välillä tulee tehtyä tyrnismootheja, joihin napsin pelkän mehun, jolloin yli jää kuoret ja siemenet. Nämä kuivatetaan lautasella tai voipaperin päällä ja lopuksi vedetään koneella jauheeksi.

Herkkusämpylät

4 dl vettä
1 dl piimää
1½ tl suolaa
2½-3 rkl siirappia
½ dl tyrnijauhetta
½ dl rusinoita
1 pussi kuivahiivaa
2 pussia Elovena 4 vilja-taateli -pikapuuroa
1 dl vehnäleseitä
3 dl vehnäjauhoja
8-10 dl sämpyläjauhoja
luraus rypsiöljyä
maitoa ja oliiviöljyä
unikonsiemeniä

1. Lämmitä nesteet kuivahiivan vaatimalle lämmölle (42 astetta).
2. Lisää hiiva osaan jauhoja ja sekoita nesteeseen. Lisäile rusinat ja loput kuiva-aineet herkästi vaivaten, taikina saa jäädä löysäksi, kunhan se juuri ja juuri irtoaa reunoista. Jauhoja voi lisätä sitten myöhemmin.
3. Lisää loraus rypsäriä (puolitoista ruokalusikallista) ja vaivaa. 
4. Anna taikinan nousta vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) puoli tuntia.
5. Lisää hieman jauhoja ja pyöritä sämpylöiksi . Kohota vielä 15 minuuttia pellillä.
6. Voitele maidon ja oliiviöljyn seoksella ja hipsuttele päälle unikonsiemeniä.
7. Paista 200-asteisessa uunissa kypsiksi.

Suppilovahvero-fetapiirakka. Piste.

Suppiloita näyttää olevan tänä syksynä runsain kauhoin, reseptiä jakoon siis. Tässä yksi lemmikeistäni.

Suppilovahvero-fetapiirakka

suolaisen piirakan pohja
3 kourallista suppilovahveroita
4 cm pätkä purjoa pilkottuna
100 g fetajuustoa kuutioina
2 dl ranskankermaa
130 g juustoraastetta
nyrkillinen persiljaa pilkottuna
1 kananmuna
mustapippuria
oreganoa
muutama kirsikkatomaatti puolitettuna
muutama aurinkokuivatttu tomaatti
pätkä kesäkurpitsaa

Paista suppiloita hetki pannulla ja lisää purjo. Painele piirakkapohja vuokaan. Lisää suppilot ja purjot. Heittele fetat seuraavaksi. Sekoita ranskankerma, juustoraaste, persiljaa, muna, pippuri ja oregano. Kaada 2/3 tasaisesti vuokaan. Seuraavaksi kirsikkatomaatit ja pienemmiksi vedetyt aurinkokuivatut. Leikkaa vielä kesäkurpitsasta muutama ohut siivu piirakan päälle ja sitten loput ranskankermatäytteestä. Uuni 200 asteeseen ja paistoaika alatasolla n. 35 minuuttia.

Suolaa tämä ei välttämättä kaipaa, kun on kerran fetaa ja juustoraastetta. Suppilot voit tietty maustaa suolalla. Ja natustamaan.

Neljä sientä ja porkkana

En ala tässä sen kummemmin opettaa pitsantekoa. Tämä kirjoitus toimikoon lähinnä täytepuoleisena virikkeenä. Silti pikainen muistutus pohjasta ja soosista, ne kuitenkin määrittelevät ison osan lopputuloksesta.

Pohjan pitää olla sopivan ohut ja sopivan rapea. Ohjeita netti on pullollaan, joten sieltä vaan etsimään. Hyvään lopputulokseen pääsee ilman leivinuunia ja pitsakiveäkin, mutta ei niistäkään haittaa ole. Kotiuunissa  palkinnon saa valmistamalla pitsa leivinpaperille ja lämmittämällä uunipelti ennen leivinpaperin sille laskua todella kuumaksi.  

Kastike. M-mmmmm. Näen Homerin kuolaamassa donitsin perään. Sitä samaa hyvä kastike edustaa minulle. Näitäkin ohjeita löytyy sieltä täältä. Tärkeää on jaksaa keitellä tarpeeksi kauan ja antaa makujen muhia. Hyvä peruskastike syntyy lisäämällä tomaattimurskan sekaan muutama aurinkokuivattu tomaatti, pitsayrttejä, sokeria, suolaa, pippuria, hieman tomaattipyrettä ja kevyesti balsamiviinietikkaa. Pari anjovispalaakaan ei ole pahitteeksi, tällöin suolasta voi tinkiä. Rauhallinen keittely ja pikainen surraus sauvalla. Siinä. 

No mutta. Monelle kotona tehty pitsa tarkoittaa sitä perinteistä jauhelihahösselöä, joka toki on joskus erinomaista. Ehdotan kuitenkin heittäytymään välillä sesongin vietäväksi. Nyt saa hyviä sieniä, porkkanoita, sipulia, kesäkurpitsaa, punajuuria ja vaikka mitä. Kaikki nämä sopivat pitsaan kuin ilmavat kiharat meikäläiselle. 

Neljän sienen sadonkorjuupitsa

pitsapohja

kastiketta

herkkutatteja

kangastatteja

haperoita

orakkaita

porkkana

sipuli

oliiveja (omasta puusta tietty ei tietenkään)

juustoa

rucolaa 

basilikaa

Ei siis enempää pohjan tai kastikkeen valmistamisesta. Mutta täytteet. Pilko sienet reiluiksi mutta ohuiksi siivuiksi. Vedä porkkana kuorimaveitsellä pitkiksi suikaleiksi ja freesaa pikaisesti pannulla. Freesaa myös siivuiksi vedetty sipuli. Täytteet pitsalle ja go. Uunista pois ja päälle basilikaa ja/tai rucolaa.

Naan-/pitaleivät: Niin yksinkertaista kuin mahdollista, muttei yhtään yksinkertaisempaa

On varmasti brutaalin epäortodoksista valmistaa pitaleipiä ja naanleipiä samasta taikinasta tai ainakin kutsua niitä noilla virallisilla nimillä. Sille piut ja paut, näin kuitenkin teen. Pitkällisen kyttäämisen, etsimisen, vakoilun, lahjomisen ja ennenkaikkea etsimisen tuloksena olen kaikessa hiljaisuudessa päätynyt käyttämään hyvän ja kauniin Suvin ohjetta, joka on osoittaunut vähintäänkin oivaksi. Leipä on helppotekoinen ja omalla tavallaan ystävällisen pehmeä. Vähän kuin meikäkin. Luonnehdinnan ymmärrät siinä vaiheessa, kun olet antanut nousta tunnin.

Niin,  jos teet näistä pitoja, kauli paksummiksi.  Jos naaneja, ohuemmiksi. Tädää. Simple. Albertia lainatakseni: "Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, muttei yhtään yksinkertaisemmaksi".

Huomautuksena vielä, että Suvin ohje on siis tehty naaneille. Mutta itse huidoin väliin juuri falafelejä, halloumia, punasipulia, hummusta, salaattia ja tsatsikia. Toimii siis myös pitana, kun tosiaan jätät kaulimisen jäljet paksummiksi. Kuvassa pitoja.

Naanleivät (/pitaleivät)

• 2 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 1 kananmuna
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• 2 rkl öljyä
• 1/2 dl maustamatonta jogurttia
• 1 tl leivinjauhoja
• 6 dl vehnäjauhoja
• voisulaa leipien voiteluun

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon keveysti vatkattu muna, sokeri, suola, öljy ja jogurtti. Sekoita leivinjauhe ja jauhot toisessa kulhossa. Lisää jauhot taikinaan vähitellen ja vaivaa taikinaa tovi. Kohota leipää vähintään tunti. Muotoile kohonneesta taikinasta jauhoitetulla alustalla pötkö. Leikkaa pötköstä 9 palaa. Kaulitse palat litteiksi ja roikota sen jälkeen yhdestä reunasta, jotta saat leivästä pisaran mallisen. Anna leipien kohota hetki pellin päällä. Voitele leivät voisulalla ja ripottele pinnalle halutetssasi unikon siemeniä. Paista leipiä 250 asteessa keskitasolla n.6 minuuttia, kunnes pinta alkaa tummua. Nauti heti.

Allekirjoittaneen huomautus: Jos teet pitoja, tästä tuleen n. 6-7 zipaletta. Ehdotan myös, että pihistelet jauhojen määrässä ja jätät taikinan vielä nostatusvaiheessa tosi löysäksi. Ei todellakaan tarvi lähteä kipon reunoista irti. Heitä kohotuksen jälkeen jauhoja pöydälle ja kieputa kevyesti siinä. Tuloksen pitää olla sellainen, että saat sen juuri ja juuri kaulimeentarttumatta kaulittua. 

Ruokahommia

Hejja ennakoiva tekstinsyöttö ja nolot tilanteet. Ei siitä sen enempää, paitsi etten kohta kehtaa näyttää missään naamaani, jossa muutenkin arpi kaunistus olisi.  

Turkulaisen ruokaystäväni Jannan (joka on juuri ostanut pianon) blogista kaappasin hauskan piirakkaohjeen. Lyhennettynä: mikä parempaa punajuuri. Janna jaksoi tehdä pohjan itse ja keittää juuretkin, minä ostin valmispohjan ja esikeitetyt juuret. Mutta tehkää kuten tykkäätte, alla kuitenkin ohje alkuperäisenä: eli siis ostakaa valmispohja ja esikeitetyt juuret.

Hauskaa tässä on, että punajuuret on ensin marinoitu yrttitökötissä ja sen sitten maistaa myös lopputuloksessa. Suosittelen. Yrttejä voi viskoa ihan oman maailman mukaan, itse tumppasin soppaan myös ripsukan kuminaa, fetan kanssa kun sopii mielestäni kivasti yhteen. Mutta en liikaa.

Yrttinen punajuuri-fetapiiras


piirakkapohja


täyte:
3 isoa punajuurta
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
150 g fetaa
2 munaa
n. 1,5 dl kuohukermaa
kourallinen juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

marinadi:
hunajaa
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
timjamia

rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä

Pesaise punajuuret ja pane ne kattilaan veteen kiehumaan. Kiehuta hiljaisella niin kauan, että pääset haarukalla helpohkosti punajuuren keskustaan asti. Niiden ei tarvitse olla aivan kypsiä, mutta pehmeitä kuitenkin. Aikaa tähän menee punajuurista riippuen puolesta tunnista tuntiin.

Valmista punajuurten kypsyessä pohja. Nypi pehmeä voi jauhojen sekaan. Lisää ripaus suolaa. Lorauta sekaan sen verran kylmää vettä, että seoksesta tulee taikinamaista. Sekoita hyvin ja pyöräytä palloksi, pane jääkaappiin asettumaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista n. 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuori ja paloittele kypsyneet punajuuret. Pane palaset kulhoon ja lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Lisää balsamico, hunaja, yrtit ja muut mausteet. Jätä punajuuret marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Kuullota pannulla voissa sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuutioi feta. Sekoita kulhossa kerma ja munat, lisää vähän suolaa ja pippuria. Kippaa suurimmat öljyt pois punajuurista ja kaada punajuuret marinadin jämien kera esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sekaan feta ja sipulit. Ripottele vielä pintaan hieman juustoraastetta. Kaada päälle muna-kermaseos niin, että täytteet melkein peittyvät. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes se on saanut pintaansa hieman väriä.

Tarjoile rucolan ja pannulla paahdettujan pinjansiementen kera.

Sinfonia korvapuusteille ja yhden miehen piiritanssi

Allegro

Vähemmästäkin nousee kosteus kielelle, en pysty vastustamaan vastaleivotun kanelihyväkkään tuoksua. Sieraimellisen imettyäni olen euforiahuumassa kuin ensikatseen kohtaama ensikatse. Leijahdan usean sentillisen, menetän oman tahtoni ja olen houkuteltavissa. Kunhan saan pullaa. Kanelipullaa. Korvapuustia. Leivon taikinan – allegro. Tai ehkä vielä nopeammin.

5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Liotan hiivan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitan joukkoon suolan, sokerin, kardemumman ja munan. Lisään jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaan taikinaa enemmän kuin olin kuvitellut. Lisään pehmeän voi alustamisen loppupuolella.

Adagio

On aika rauhoittua. Jätän taikinan kasvamaan. Se on aina yhtä ihmeellistä, en laittanut joukkoon edes corpus cavernosumia. Vaivaan taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin isoksi levyksi.

Scherzo

voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)

munaa voiteluun

Levitän levylle voita, kanelia ja sokeria. Mieluiten enemmän kuin vähemmän. Luovun minimalistisuudesta ja heittäydyn taas vietäväksi. Se hyvä tuoksuhan tulee juuri kanelista, se pullan tuoksu. Olen luvalla ronski ja viskon ennennäkemättömiä määriä. Menen täysin sekaisin ja tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanelin kanssa. Käärin rullalle ja leikkaan 4 sentin vinopaloiksi tehden joka toisen viillon eri suuntaan kuin edellisen. Jokaisen palan keskeltä painan sormella niin, että muodostuu korvat. Ei niiden tarvi kauniita olla, ainakaan tällä kertaa. Annan puustien kohota jälleen. Voitelen munalla, koska kuten sanottua, olen luvalla ronski. Heitän vielä sokeria (tai raesokeria) päälle. Paistan 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Rondo

On aika vetää piiritanssiksi. Haukkaan hiukan jäähtyneestä kanelilumouksesta peukalollisen, otan itseäni toisesta kädestä kiinni ja alan tanssia. Tämä on kai sitä yhden miehen piiritanssia, johon vain hurmioitunut possu voi itsensä kehkeyttää puraistuaan kanelipullaa.

Aika maukasta

Tämä piirakka on blogiystäväni Marien käsialaa. Muuttelin vain kevyesti ohjetta, suluissa alkuperäinen.

Lohi-pinaattipiirakka 26 cm irtopohjavuokaan

pohja:

125g margariinia
3 1/2 dl vehnäjauhoja
3 rkl kylmää vettä
1/4 dl silputtua tuoretta tilliä
1 maustemitta suolaa

täyte:

250 g kirjolohta (noin 300g yrttimarinoituja kirjolohikuutioita)
1½ pss pinaattia (2 pss pakastepinaattia kuutioina)
½ dl ruohosipulia (1 pienehkö sipuli tai 10 cm pala purjoa)
1/2 rkl ruokaöljyä
hyppysellinen suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus mustapippuria
2 1/2 dl kevyt ruokakermaa
3 munaa
½ dl juustoraastetta (ei alkuperäisessä)
2 tl sitruunamehua
nippu tuoretta tilliä, silputtuna noin 3/4 dl

Mittaa jauhot kulhoon, lisää suola ja 1/4 dl silputtua tilliä. Nypi joukkoon rasva. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinapalloksi. Vaivaa vain sen verran kuin on pakko. Nosta taikinapallo kylmään noin 30minuutiksi.

Sulata jäinen pinaatti pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Purista nesteet pois.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vuoraa 26cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Voitele reunat kevyesti. Kauli taikinapallo leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, halkaisijaltaan noin 30 cm. Kumoa levy vuokaan leivinpaperin avulla. Painele taikina varovasti paikoilleen niin että saat korkeat taikinareunat. Pistele pohja haarukalla. Esipaista pohjaa alimmalla tasolla noin 10-15 minuuttia. Laita alimmaiseksi kerrokseksi pinaatti. ja ripottele lohikuutiot päälle. Riko munat kulhoon, lisää ruokakerma, ruohosipuli, silputtu tilli ja juustoraaste. 1/2 tl suolaa, oman maun mukaan musta- ja valkopippuria seka sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan lohipalojen päälle. Paista 200 asteisessa uunissa, keskitasolla, noin 35 minuuttia,kunnes piirakka on kypsä. Piirakan pinta kohoaa kummulle kypsyessään, mutta pinta laskee kun piirakka jäähtyy. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä.

Petkele (eli survin)

Peston sanotaan olevan vanhin oliiviöljypohjainen kastike. En ota kantaa, aika tiukka väite kuitenkin. Väinämöisenkin epäillään olevan kotoisin Liperistä, joka kyllä kaikessa emäpitäjämäisyydessään onkin aikas alkulimainen paikka.

Nykyisin pesto (genovalainen) valmistetaan basilikasta, oliiviöljystä, pinjansiemenistä, parmesaanista, suolasta ja valkosipulista. Alkuperäinen pesto ei sisältänyt lainkaan basilikaa. Kaupallisessa versiossa pinjansiemenet on saatettu korvata munuaispuun pähkinöillä. Puu, jossa kasvaa munuaisia, ah mitä himosuiden herkkua. Sanoisin jopa gourmet. No kyseessähän on tuttavallisemmin cashew-pähkinä.

Jos valmistan itse pestoa, teen sen morttelissa. Muut käyttäköön blenderiä, sauvasekoitinta, tehosekoitinta, kynsiviilaa tai vaikka katuporaa, ihan sama. Mortteli on se ainoa oikea. Ja sen kanssa toimii tietysti pyörivällä liikkeellä possumaisen pehmeästi flirttaileva survin. Survimella basilikan aromit pääsevät omnipotentteihin oikeuksiinsa, kun taas blenderissä lehtisuonet runnoutuvat epämääräiseen muotoon väkivaltaisten, nopeudesta kuumenneiden, metalliterien karusellissä.

Peston valmistukseen on tietysti 999 eri tapaa ja jokaisen berlusconin tapa on se ainoa oikea. Kuten minunkin kuinkas muuten.


Pesto Genovese

1 ruukku basilikaa
10 g pinjansiemeniä
½ valkosipulinkynsi
25 g raastettua parmesaania
1½ dl oliiviöljyä

Pese basilikan lehdet ja valuta kuiviksi talouspaperin päällä. Laita mortteliin pinjansiemenet ja valkosipuli ja hiero survimella. Lisää hetken päästä ripaus suolaa ja osa basilikan lehdistä. Hiero pehmeästi tanssahtelevalla pyörivällä liikkeellä. Lisää loput basilikat ja jatka tanssahtelua. Kun ainesosat ovat muodostaneet tahnan, lisää parmesaani ja sekoita. Lisää öljy.

Pesto on loistavaa pastan kastikkeena, kalan kuorrutuksena majoneesin kanssa, mausteena, leivän päällä ja vaikka missä. Siitä saa tehtyä kivoja pikku suolapaloja, jotka maistuvat varsin mukavilta vaikka oluen kanssa.


Suolaiset pestorullat

voitaikinaa
pestoa
aurajuustoa


Kauli voitaikina ohueksi. Levitä päälle pestoa ja aurajuustomurua. Kääri rullalle ja leikkaa annospaloiksi. Paista uunissa kauniin ruskeiksi. Tai oikeastaan niistä tulee ruskeanvihreitä :) Kuvassa vasemmalla olevat rullat on täytetty tulisesti maustetulla jauhelihalla ja jalapenolla.