Marinoitu punasipuli

Marinoitu punasipuli ei ole vain lisuke, se on elämys. Se on ilotulitus, joka saa tavallisen voileivän tuntumaan luksusbrunssilta ja tylsän salaatin muuttumaan juhlaksi. Sipulin marinoiminen on yksi niistä asioista, jotka kuulostavat eleganteilta kuin taidenäyttelyn avajaiset, mutta ovat oikeasti helpompia kuin villasukkien kutominen. Huono vertaus, tiedän. 

Vaan miksi punasipuli? No, ensinnäkin, se on kaunis. Mikä muu kasvis on yhtä tyylikäs? Kun se kohtaa etikan, se muuttuu upean pinkiksi. Toiseksi, se maistuu taivaalliselta: juuri sopivan makealta, kirpeältä ja pehmeältä. Marinoidun punasipulin suurin vahvuus on sen monikäyttöisyys. Se sopii lähes mihin tahansa – tacoihin, hampurilaisiin, salaatteihin, grilliruokiin ja jopa pizzan päälle. Jos joskus tuntuu, että ruoka kaipaa "sitä jotakin", vastaus on yleensä marinoitu punasipuli.

Joten, jos et ole vielä tehnyt tätä keittiön pientä ihmettä, nyt on sen aika. Sipulit leikkuulaudalle ja etikkapullo käteen.

Marinoitu punasipuli (nopea ja helppo)

• 3 punasipulia
• 1 dl omenaviinietikkaa (tai jotain muuta etikkaa, mulla oli puolet punaviinietikkaa)
• 0,5 dl vettä
• 0,5 tl suolaa
• 1 dl sokeria (tykkään, että on makeutta, vähennä määrää jos ahdistaa)
• 5 mustapippuria
• 1 laakerinlehti

Leikkaa punasipuli siipaleiksi. Mittaa loput ainekset kattilaan ja kiehauta, niin että sokeri sulaa varmasti. Heitä sipulit sekaan. Kiehauta. Laita jääkaappiin johonkin kippoon, jossa pääset ravistamaan. Voit hyvin maistella jo tunnin päästä. Maku toki vahvistuu ajan myötä. Mutta eivät nämä kauaa syömättä säily.

Pikkelöidyt jalapenot

 Pikkelöidyt jalapenot

• 10 jalapenoa
• 0,5 dl omenaviinietikkaa (tai väkiviinaetikkaa)
• 1 dl sokeria
• 1,5 dl vettä
• 0,25 tl suolaa
• 0,5 rkl sinapinsiemeniä
• 0,5 tl kurkumaa
• 2 kynttä valkosipulia ohuina siivuina

Hanskat käteen ja jalapenot siivuiksi. Poista siemenet ja valkoiset kohdat, jos haluat tulisuutta pois. Vaan miksi haluaisit, kun näitä teet?! Laita sokeri, vesi ja suola kattilaan. Keittele niin, että sokeri varmasti sulaa. Lisää lopuksi sinapinsiemenet, kurkuma ja valkosipuli. Laita jalapenosiivut puhtaaseen purkkiin (purkkeihin) ja kaada liemi päälle. Tämä on hyvää jo seuraavana päivänä, mutta saa muhia kaapissa viikkoja. Säilyy hyvin jääkaapissa, jopa vuoden, vaan tuskin maltat senkin ahne porsas.

Maistuu erityisen hyvältä esim. kuvassa olevan ruuan kanssa. Ja siinähän on mm. sipulia, paprikaa, porkkanaa, soijapaloja, sinihomejuustoa, currylla uitettua kermaa ja lehtipersiljaa, tätä sitten ruokaohran kanssa. 

Tietty pikkelöityjä jalapenoja voi käyttää vaikka mihin: hampurilaisiin, tacoihin, nachopellille, leivälle, intialaisen ruuan kanssa sekä arveluttavissa pilailutarkoituksissa paprika-allergikon joululahjaksi.

Porkkala nopeammin

Savugraavattu porkkana eli porkkala on upea keksintö. Pakko ihmetellä jopa hieman kateellisena, kuinka kekseliäs kehittelijä onkaan ollut. Alkuperäinen ohje on peräisin Olives for dinner -blogista.

Paitsi että porkkalaa on ihan älytöntä tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan, jossa porkkanaa pitäisi nukettaa suolakuoressa tai -pedissä tunti uunissa.

Porkkala nopeammin

4 porkkanaa
1 l vettä
0,8 dl karkeaa merisuolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 tl omenaviinietikkaa
2 tl savuaromia (esim. Poppamies)

Samaan tulokseen kuin alkuperäisessä reseptissä pääsee vetämällä raa'at porkkanat kuorimaveitsellä lastuiksi, joita keitetään suolavedessä (1 litra vettä / 0,8 dl karkeaa merisuolaa) n. 3 minuuttia. Hiukan nopeampi homma kuin alkuperäinen. Keittämisen jälkeen siivut pariksi minuutiksi reikäkauhalla nostellen keittiöpyyhkeen sisään, varovainen taputtelu kuiviksi ja sitten levitys leivinpaperin päälle. Rypsiöljystä, omenaviinietikasta ja savuaromista seos, jolla porkkanat suditaan kerroksittain kannelliseen rasiaan. Tilliä voi heitellä jo tässä vaiheessa väleihin. Ja sitten odotellaan päivä ehkä parikin.

Keksintö ei ole suinkaan minun, vaan satuin näkemään aiheeseen liittyvää jutustelua jossain keskustelupalstalla.

Timjamin kanssa paahdettua fetaa ja hunaja-tyrniä

Feta on mahtavaa salaateissa, dipeissä, laatikoissa ja leivonnassa. Tai sitten ihan sellaisenaan. Miten ihanaa voikaan olla köntti fetaa, jonka päälle on pirskoteltu reilusti hyvää olliiviöljyä, oreganoa ja mustapippuria. Aromi on vahva, suolainen, ehkä jopa hieman pähkinäinen.

Feta on Kreikan kuuluisin juusto, ja 70% Kreikassa käytetystä juustosta on Fetaa. Fetalla on EU:n nimisuoja: vain Kreikassa valmistetusta tuotteesta saa käyttää feta-nimitystä, vaikka samanlaista tuotetta tehdään mm. Saksassa ja Tanskassa. Ja sekös heitä jyrsii!


Suomessa fetaa harvemmin grillataan, mutta kannattaa kokeilla. Hauska kuinka suolaisuus hieman kevenee grillattaessa. Mikäli et halua laittaa vastusten alle, voit kääriä fetan myös folioon ja heittää grilliin. Silloin tietty kauniisti ruskettunut pinta jää saavuttamatta. Onneksi on keksitty itseruskettavat voiteet.

Timjamin kanssa paahdettua fetaa ja juoksevaa hunajaa

200 g fetaa
2-3 timjamin oksaa
Hunaja & Tyrni -valmistetta (Tammirauman hunajatila)

Laita feta vuokaan ja päälle timjamia sekä riivittynä että kokonaisena oksana. Paahda 200 asteessa 10 minuuttia ja vielä muutama minuutti grillivastusten alla (kaunis väri). Päälle vielä runsaasti joukseva hunaja-tyrni -valmistetta.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

• Lehtikaali-fetasaalaatti ja vehnäolutvinegretti
• Punajuuri-fetasalaatti ja jugurtti-kardemummakastike
• Suppilovahvero-fetapiirakka

Vanhanajan kurkkupikkelssi, Askondi ja Sauli Niinistö

Muutama vuosi sitten sain maistaa aivan mahtavaa kurkkupikkelssiä tai kurkkusalaattia. Sain siihen ohjeenkin Vinkkilän leipomon keskimmäiseltä tyttäreltä. Kyllä, se on se sama leipomo, jossa Suomen presidentti kävi eilen maistamassa tanskanmunkkia. En ole turhaan paikkaa hehkutellut, kun Saulinkin oli sinne pakko pysähtyä matkallaan Uuteenkaupunkiin. Ehkä hän oli nähnyt neljän vuoden takaisen arvioni Askondista: "Jos joskus olen jodlannut hallelujat Isontuvan jäätelöille, pienille käkkäräkurkuille, korvasienille, ahvenen ja pekonin yhdistelmille tai lemon curdille, niin unohtakaa ne. Kaikki tuo jodlaus on yhtä turhaa kuin tsetsekärpäsen pieru Kilimanjaron huipulla. Paitsi ei tietenkään kärpäsen kannalta. Mutta asian ydin ei muutu: Askondi on helmi."

Polkkapossu humppaa nyt saaressa, eikä täällä tietenkään ole ruutuvihkoon kirjoitettua alkuperäistä kurkkupikkelssiohjetta mukana. Ja se oli muistaakseni vähän isommalle määrällekin, ehkä noin kolmelle kilolle kurkkua. Pikkelssihimoissani väsäsin ihan arpapelillä oman version paljon pienemmälle määrälle suurimpaan himoon. No tosi hyväähän siitä tulikin. Saatan tänään lusikoida hampurilaisen väliin, jos satun ahvenia mato-ongella pihveiksi väliin saamaan. 

Behind the scenes -kuva, kohta hyppään Itämereen pöksyt auki, jos vaikka ahvenparveen osuisin. 

Vanhanajan kurkkupikkelssi

Määrät ovat karkeita arvioita, vedin enemmänkin tunteella.

2 isohkoa kurkkua
1 iso sipulia
tilliä

0,8 dl etikkaa
1,2 dl sokeria
0,75 rkl suolaa

Raasta kurkut ja sipuli. En puristellut nesteitä pois, vaikka senkin voi toki tehdä. Hakkaa tilli. Keitä liemi etikasta, sokerista ja suolasta. siten että jälkimmäiset sulaa. Kaada raasteiden ja tillin päälle purkkiin ja sekoita hölskytellen hyvin. Hätähousuin voi maistella pikkelssiä leivän päällä jo viiden tunnin päästä. Jos nestettä on liikaa, kaada varovasti pois.

Itse tehdyt etikkapunajuuret

Enää ei hilseile. Tosin päänahka on punajuurenpunainen ja olo on muutenkin hassu, muttei hilseile. Punajuuren keitinvesi on nimittäin tehokas lääke hilseilyä vastaan, sitä kun hieroo muutamana päivänä päänahkaan, niin jo helpottaa. Kävin hoitelemassa myös talonmiehen rouvan päänahan, on ollut varmaan hänenkin mielestään kiusallista, kun maassa makaava kuollut solukkovana paljastaa hänen liikkeensä. Vielä kiusallisempaa oli, kun talonmies tuli paikalle kesken käsittelyn. Mutta kerrankin sain hänen täyden huomionsa ja pystyin vihdoin vihjaamaan vetävästä ulko-ovesta. Hän vastavuoroisesti vihjasi, että vetää pian tauluun, jollen poistu pikaisesti heidän vetävästä ulko-ovesta. En halunnut jäädä paikalle katselemaan irvokasta tauluun vetoa, joten poistuin. 

Mutta haluan jakaa hyvin helpon tavan valmistaa itse etikkapunajuuria. Näistä tulee vähintään yhtä hyviä, kun Felixin juurikkaista. Käytän samaa ohjetta kuin hölskykurkkujen valmistukseen. Tillin tosin hylkään julmasti kuin parittoman sormikkaan. 

Etikkapunajuuriviipaleet

½ kg punajuuria
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi ja kuori. Leikkaa viipaleiksi. Sekoita laakeassa kipossa etikka, sokeri ja suola. Lisää punajuuriviipaleet. Kääntele muutaman tunnin välein siten, että liemi pääse antamaan kaikille kosketuksen. Etikkapunajuuret ovat valmiita viimeistään seuraavana päivänä.

Jos olet punajuurifani saatat pitää myös näistä resepteistä:

Punajuuri-savusiikakiusaus
Punajuuri-metsäsienilasagne
Kaura-punajuurisämpylät
Ellan joulutortut punajuuri-porkkanatäytteellä
Punajuuri-fetasalaatti ja jugurtti-kardemummakastike

Granaattiomenainen spelttihelmisalaatti

Granaattiomenan satokausi on joulu-tammikuussa, pieniä viitteitä alkaa jo näkyä kauppojen hyllyillä. Moni jättää tuon jalon hedelmän käyttämättä pelkästään siksi, että omassa avaustekniikassa on puutteita ja homma menee sotkuiseksi kuin kampaamaton tukkani. Granaattiomenan käytettävät osat ovat siemenet ja malto, välissä olevat seinämät maistuvat kuntalle ja ne kannattaa jättää omiin oloihinsa. Muistan toki vielä sen kerran, kun ilman ohjeistusta kävin tatamille granaattiomenan kanssa tarkoituksenani nautiskella sen kuulemma niin maukasta sisustusta. Sisustus osoittautuikin maukkaaksi, mutta hedelmä otti meikäläisestä erävoiton seitsemän pisteen waza-arilla. Paikat olivat punaisena kuin pahimmankin teurastuksen jäljiltä. En ala tässä opettaa granaattiomenan avaamista, videoita on hyvin saatavilla youtubessa.

Jos granaattiomena on maistuvaa, niin samaa voi sanoa spelttihelmistä. Ajoittain olen kokenut riisiahdistusta, vaihtoehdoiksi olen ottanut tällöin ohrasuurimot, kvinoan, bulgurin ja kuskusin. Nyt olen hyvinkin innostunut spelttihelmistä, niissä on oma viehätyksensä irtonaisen napakalla tekstuurillaan. Tarkoittaen sitä, etteivät oikein valmistettuina jää toisiinsä kiinni epämääräiseksi limamöykyksi ja ovat sopivasti kypsennettyinä juuri mukavan selkeitä pikkupalleroita suuhuni. Spelttihelmet ovat mielestän parhaimmillaan salaateissa, hyvin maustettuna ne menevät mainiosti myös vaikka grillisapuskan kanssa lisurina. Risottoakin niistä tehdään, käytettävyydestä en ole ihan varma. Hyvin valmistettu risotto on sopivan napakkaa, mutta kuitenkin hieman puuromaista. Spelttihelmet ovat ehkä omaan makuuni hieman liian irtonaisia risottoon. No, rakennekysymys, mutta arborio-riisillä on risotossa tukeva paikkansa.

Siispä tein salaattia.

Granaattiomenainen spelttihelmisalaatti

250 g spelttihelmiä (Birkkalan tilalta tietty)

kastike (marinadi):

2 valkosipulinkynttä pilkottuna
3 rkl omenviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl vettä
½ rkl hunajaa
suolaa
pippuria

Kypsennä spelttihelmet ohjeen mukaan. Kypsennyksen voi tehdä joko keittämällä tai hauduttamalla. Valmista kastike ja pyörittele spelttihelmien joukkoon heti niiden kypsyttyä. Mukaan laitoin vielä pilkottuna, silputtuna, viilleltynä ja lohkottuna seuraavia raaka-aineita:

granaattiomenan siemeniä
muutama retiisi
pari tomaattia (kuvassa olevat keltaiset lohkot)
kurkkua
salaattisipulia tai punasipulia
omenaa
jotain vuohenmaitojuustoa esim. ibericoa
persiljaa
suolaa ja pippuria

Yours truly - salkopapuja ja lehtikaalia valkosipulin ja sitruunan kanssa

"Hei arvoisa Possu, onko sinulla jokin suosikkiresepti lehtikaalille, jonka haluaisit jakaa kanssani? En enää tiedä, mitä tuolla kaikella määrällä tekisin ja roskikseenkaan en haluaisi heittää. Tarvisin todellakin apua. - Yours truly, Minna"

Hei Minna (ja muut myös). On kyllä! Lehtikaali-fetasalaatti ja vehnäolutvinegretti on vähintäänkin toimiva yhdistelmä. Eikä lehtikaali-sardiinisalaattikaan pahaa ole. Lehtikaalisipsit on aina varma valinta katkarapu-lehtikaaliwrapeista puhumattakaan. Mutta viime aikoina olen valmistanut useampaan otteeseen lehtikaalihässäkän, jota olen tehnyt niin tapaspöytään kuin perunamuusin ja sienikastikkeenkin lisuriksi. Helppoa, hyvää, nopeaa, maistuvaa, parhauttta.

Salkopapuja ja lehtikaalia valkosipulin ja sitruunan kanssa

salkopapuja
lehtikaalia

2 kynttä valkosipulia

sitruunamehua
kasvismargariinia
muskottipähkinää
suolaaa

Keitä salkopapuja suolavedessä 4-6 minuuttia koosta riippuen. Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja revi muutenkin hieman pienemmiksi. Freesaile pannulla muutama minuutti käännellen. Pilko valkosipulit ja lisää pannulle mukavan rasvanokareellisen kanssa. Lisää myös pavut, paista hetki ja purista päälle sitruunalohkosta mehu. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla.   

Ihan sikahyvät porkkanat

Eilen iltakävelyllä eksyin lumiukkojen joukkomurhapaikalle. Olin täysin järkyttynyt ja soitin poliisille. Kertoivat, että tuo paikka tunnetaan myös nimellä porkkanamaa. Saattaa olla niinkin, poliisit on fiksuja.

Nyt on hyvä aika herkutella porkkanoilla, ne ovat juuri sellaisia kuin kuluttajatutkimusten mukaan suomalaisten mielestä porkkanoiden pitäisikin olla: makeita ja mehukkaita. Ongelmahan porkkanan ostamisessa on se, että näön perusteella on todella vaikea päätellä porkkanan makua. Tällöin ainoaksi varmaksi ratkaisuksi tulee ostaa se juuri oikeaan aikaan. Eli nyt, uuden sadon porkkanat, uuh!

Siispä pari porkkanaideaa. Toinen pannulla, toinen grillissä. Eka on ihan jäätävän hyvää, suosittelen. No on toinenkin. 


Ihan sikahyvät porkkanat

porkkanoita
valkosipulia
chiliä
korianterinsiemeniä
kuminaa
oliiviöljyä
voita
appelsiinimehua
hunajaa
sormisuolaa

Vedä porkkanat pitkittäissuunnassa puoliksi ja keitä n. 10 minuuttia. Tee tällä välin morttelissa kastike/tahna: laita siihen pari kynttä valkosipulia, viipaloitua chiliä, korianterinsiemeniä, kuminaa ja oliiviöljyä ja survo. Heitä pannulle voita ja paahda esikeitettyjä porkkanoita hetki, lisää juuri tekemäsi töhnä ja purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu. Älä päästä porkkanoita ylikypsiksi. Päälle pieni truittaus hunajaa ja muutama sirpale sormisuolaa.

Rakuunaporkkanat grillissä

porkkanoita
sipulia
oivariinia
rakuunaa
mustapippuria
timjamia
hunajaa
sormisuolaa

Vedä porkkanat pitkittäissuunnassa puoliksi ja keitä n. 10 minuuttia. Laita folioon, johon seuraksi uuden sadon sipulia, sipulin vartta, oivariinia, rakuunaa, mustapippuria, timjamia, hunajaa ja sormisuolaa. Nuketa grillissä 10 minuuttia. 

Marinoidut paprikat

Vanhalla kunnon kato hirvi - harhautuksella sain anoppini jälleen kääntämään päänsä ikkunaa kohti. Empimättä tartuin hänen tarkoin varjeltuun reseptikirjaan ja valokuvasin kahdessa silmänräpäyksessä muutaman satunnaisen sivun.  Kuinka ollakaan osuin vahingossa sivulle, johon oli raapustettu tosi hyvät reseptit. Vielä mukavampaa oli, että kamerani paljasti tuolta marinoitujen paprikoiden reseptin - samaa tavaraa, jota olin juuri huumassa maistellut joulun brunssipöydässä.

Paprika on yksi lempihedelmistäni ja pidän niin punaisista, keltaisista kuin vihreistäkin. Vihreä on hieman karvaampaa, sillä siitä puuttuu punaisen ja keltaisen makeus. Punaisessa taas on sylillinen lykopeenia ja keltaisessa kourallinen C-vitamiinia. Paprikoita syödään ympäri maailmaa, suomalaisille se tuli paremmin tutuksi 70-luvulla, kun unkarilaiset padat tulivat muotiin. Villinä paprika kasvaa Meksikosta pohjoiseen Etelä-Amerikkaan, mutta ylivoimaisesti suurin tuottaja on Kiina.

Marinoidut paprikat eli pimientos marinados

Erivärisiä paprikoita
Tilkka vettä
Suolaa

Marinadi:

Murskattua valkosipulia
Hunajaa
Balsamiviinietikkaa
Oliiviöljyä
Suola, Mustapippuria

Leikkaa paprikat paloiksi, poista kannat ja siemenet. Kypsennä palat mikrossa tai uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet. Nylje kuori, jos tahdot, vihreistä lähtee huonoiten. Paahda vielä pannulla niin, että pinta hieman mustuu. Siirrä kulhoon ja kaada päälle marinadi. Pidä kylmässä yön yli.

Näitä herkkuja voi syödä lisukkeena, salaateissa tai vaikka grillatun lihan kyydissä. Erityisen hyviä ovat myös tikussa pienen juustopalan esim. manchegon kanssa tapastellessa. Paprikat voi ajaa myös tahnaksi ja lisätä haluamiaan yrttejä ja sivellä leivälle.

Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa

Alkuruoaksi musaa.

Kuulin hauskan jipon, miten kala on helppo grillata ilman, että se tarttuisi sen kummemmin kiinni tai kärsisi muutenkaan isommista palovammoista. Sitruunaa vaatii, mutta sitä kasvaa puussa. Kalana oli hauki, kuinkas muutenkaan, satokausituote. Ja koska olen tällä hetkellä jotensakin runsaasti tykästynyt erilaisiin salsoihin, toteutus toteutui.

Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa (2 hlö)

2 haukifileetä (n. 200g/kpl) suomustettuina nahkoineen tai suomustamatta ilman nahkoja
sitruunaviipaleita
suolaa
pippuria
voisulaa

Levitä sitruunaviipaleet grilliritilälle ja fileet päälle (nahka alas). Suolaa ja pippuroi kala. Voitele voisulalla päällipuoli. Paistele niin kauan, että sitruuna alkaa hieman tummua, käännä sitten toisin päin. Näin kalaan tulee mukava sitruunan maku, mutta myös hieman savun tuntua kevyesti mustuneesta sitruunasta. Paisto kesti kaikkinensa n. 13 minuuttia suht rauhallisella liekillä.

2 nektariinia
pieni sipuli
tuoretta korianteria
1 limen mehu
1 chili
1 rkl oliiviöljyä

Pilko nektariinit, sipuli ja chili. Saksi mukaan korianteri ja päälle vielä limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita ja anna muhia vähintään vartti.

Tarjoa koko homma hyvin maustetun täysjyväriisin kanssa. Itse maustoin seoksella, jossa oli suolaa, mustapippuria ja tirpunen sahramia.

Miten tehdään täydellistä coleslawta?

Ei mitenkään. Coleslaw on nimittäin herkkua, jota pitää muokata vallitsevan mielialan mukaan. Välillä hieman enemmän sitruuna, joskus ilman omenaa, toisinaan porkkana raastettuna, useimmiten dijonia mukana, harvoin pari anjovista.

On toki pari perusjuttua, jotka pätee ilman poikkeuksia.

1. Kun kaali on suikaloitu, padotut tuskat puretaan nuijimalla suikaleita puunuijalla. Arvokas, mutta tietysti toissijainen, tavoite on saada kaalissa mehut liikkeelle. 

2. Majoneesi ei saa olla kevytversiota, mutta majoa voi ja pitääkin jatkaa jugurtilla tai kermaviilillä.

Siinä ne sitten olikin. Tässä ehkä yleisimmin käyttämäni resepti. Pommihyvää, kaikki tykkää, mummot vaareja enemmän. Määrät nyt ei ole oikeesti ihan noin tarkkoja, antaa palaa vaan fiiliksen ja maistelun mukaan. Jos haluat hifistellä ja jos on enemmän aikaa, voit keittää kaalille liemen vedestä (5 osaa) ja etikasta (1 osa) ja heittää siihen ripauksen sokeria. Liemi sitten suikaleiden sekaan ja marinointi yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä siivilöi liemi pois. Mutta unohdetaan se nyt. Parhaalta coleslaw maistuu ylivoimaisten kasvishampurilaisten kanssa. 

Coleslaw

350-400 g valkokaalia
1 porkkana
1 omena

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi ja nuiji niitä hetki puunuijalla. Raasta joukkoon porkkana ja omena karkealla terällä. Valmista seuraavaksi kastike sekoittamalla seuraavat aineet.

3/4 dl majoneesia
½ dl maustamatonta jugurttia
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
½ rkl sokeria
1 rkl dijonia (karkeaa)
1 rkl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

Sekoita kastike kaalin, porkkanan ja omenan kanssa. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Kuin kaksi hernettä

                                    Voikukka                                                                                      Pörröpää

                              Chuck Norris                                                            Vincent van Gogh

                                   Pölyhuisku                                                               Robert Pattinson

                                   Lady Gaga                                                             Liisa Ihmemaassa

                                 Fred Astaire                                                                      Verreaux's Sifaka   

                         Boss Nass                                                                Kalervo Kummola

                 Dimitri Sostakovits                                                                    Harry Potter

                                      Paavi                                                                           Kauluslisko

                                  Davy Jones                                                           Leonardo da Vinci

                          Julia Roberts                                                                 Afganistanin vinttikoira

                               Gollum                                                                               Lindsey Lohan

Viime postauksessa heitin ilmoille kukkakaalilisukkeen, seuraava lisuke jälleen sesonkituotteesta eli herneistä. Tai kuten täällä sanotaan, herneheet. Jos saan pussillisen palkoherneitä, ei suustani löydy off-asentoa. Ei väliä onko kyseessä litran vai kuuden litran pussi, kaikki menee. Ymmärsitte jo varmaan, että herneet ovat suurta herkkuani ja vatsakivut hernekesän jokapäiväinen ystävä.

Vaan ei se haittaa. Joka tapauksessa tuoreherneistä kannattaa ja pitää valmistaa ruokaa. Ihan hittejä ne ovat esimerkiksi risotossa. Mutta herkulta ne maistuvat tässäkin:

Minttuiset valkosipuliherneet

voita
3 dl herneitä
2 valkosipulinkynttä
parmesaania
mintunlehtiä

Sulata kunnon nokare voita pannulla. Lisää herneet ja freesaile kolmisen minuuttia. Lisää pilkotut kynnet ja freesaile taas pari minuuttia. Älä paista herneitä ihan kypsiksi, sillä et halua niistä pehmeän jauhoisia. Kaada kippoon ja sekoita joukkoon raastettua parmesaania ja mintunlehtiä.  Natusta esim. grilliruokien kanssa. Voidaan tarjota kylmänä tai lämpimänä.

Lisukkeitahan on aina vaikea keksiä - muka

Hyvää oliiviöljyä, tuoreita vihanneksia, sitruunaa, valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Eihän kuulosta pahalta? Tämä toimii esimerkiksi grilliruokien lisukkeenä, tai jos haluaa jatkaa, niin tämän voi syödä vaikka ihan itsenäisenä salaattinakin lisäämällä vaikka kuskusia. Lämpötilallakaan ei ole niin väliä, voi natustaa kuumana, kylmänä, helteellä, pakkasella tai sateella. Mutta kesäinen lisukehan tämä on kuten kuvasta voi päätellä.

Itselläni pöydässä oli: uusiipotui, graavattuu lohta, tätä ja Askondin hapanlimppuu.


Sitruunainen kukkakaali-porkkanapaahdos

oliiviöljyä
1 kukkakaali
2 porkkanaa
1 sitruunan kuori
suolaa
pippuria
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
oreganoa
persiljaa
minttua
basilikaa

Revi kukkakaali nupuiksi ja viipaloi porkkana ohuiksi siivuiksi. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Laita kukkakaalit ja porkkanat uunivuokaan, kääntele ne reilussa määrässä oliiviöljyä, heitä joukkoon kuori ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, kääntele hieman, paista taas 10 minuuttia ja lisää pilkotut kynnet, sitruunan mehu ja ripaus ruokosokeria. Paista viitisen minuuttia, ota uunista pois ja sekoita joukkoon tuoreita yrttejä.

Parsaa, kuhaa ja voi-rieslingkastiketta

Kesällä pitää tietty lukea kihelmöiviä kirjoja ja kuunnella messevää musiikkia. Tällä hetkellä lukulautasella on Biology for a changing world, joka käy luonnollisuustieteellisyydet läpi kiinnostavin esimerkein. Ensimmäisen kolmen luvun aikana olen mm. oppinut, että parkinsonin ja kahvin (kofeiinin) välillä on joku (?) yhteys, hevosen ja aasin risteymä on muuli ja muuli ei ihan hevillä lisäänny. Mistä päästäänkin levylautaselle, josta löytyy ruotsalais-norjalaista tukkaheviä eli Saint Deamon.

Eikä ruokaakaan pidä unohtaa.Valkoviinikastike on muuten 3,5 vuotiaan poikani yksi lempparikastike kalan kanssa. Isänsä poika :) Isä tosin juo suurimman osan jäljelle jääneestä valkoviiniaineksesta kokkauksen lomassa.

Parsaa, mascarponekuhaa ja voi-rieslingkastiketta

parsaa (napsaise poikki, kuori ja keitä 3-4 minuuttia)

kuhafilee

mascarponejuustoa

sitruunamehua

tilliä

paprikaa

sipulia

Sekoita mascarponeen  tilkka sitruunamehua ja reilusti tilliä. Mausta kala suolalla. Voitele kuhan pintaan ohut kerros juustohäsää ja vedä rullalle. Paista uunissa n.10-12 minuuttia kalan koosta riippuen. Paista pilkottu paprika ja sipuli pannulla.

Rieslingkastike

0,75 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tippa sitruunamehua
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Lisää sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Mascarponehan on tässä periaatteessa ihan turha, mutta sattuipa kaapissa olemaan purkin jäysteet. Jätä siis pois hyvällä omatunnolla.

Halajaa Kreikkaan

Mustapavuilla, sienillä ja chilillä täytetyt tomaatit ja fetaa
(alkuruoka 4 hlölle)

4 tomaattia
150 g Go Green -mustapapuja huuhdeltuna ja haarukalla puolittain murskattuna
½ prk herkkusieniä
1 voimakas chili pilkottuna
pieni puristus sitruunan mehua
kuivattua rakuunaa
Maasdam-juustoa

erikoissalaatteja
fetaa
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria

Leikkaa tomaateista lakki pois ja kaiverra sisukset mäkeen. Heitä kippoon pavut, sienet, chili, sitruunamehu ja rakuuna. Sekoita. Täytä tomaatit seoksella ja raasta päälle juustoa. Paista 215-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Laita lautaselle salaatteja, päälle kunnon siivu fetaa, jolle lorautat reilusti oliiviöljyä ja rouhaiset mustapippuria.

Söin muuten Mailasen Sinin itujen kanssa. Ihan törkyhyvää. Ja tomaattihan menee yhtä hyvin kuumana kuin kylmänäkin.

I was making Edvard

Leppoisa lisäke iänkaikkisen perunan tilalle. Lanseeraan tässä termin parsakaalimuhennettua, ihan vain siksi että olen luultavasti maailman ensimmäinen ihminen, joka kirjoittaa sanan ja siksi tietysti ainutlaatuinen yksilö. Jos sinä nyt sanot sen ääneen, olet todennäköisesti ensimmäisten kymmenien sen sanoneiden joukossa, ehkä jopa ensimmäinen. No niin: paaaarsakaaaalimuuheenneettuuuaa. Tiedän kyllä, että Muuli meni taas tähän, jos sattui paikalle.

Ja sitten eetvarttiin. Ihan vaan siksi, että tänään herätti ihmetystä, mistä tulee sanonta tehdä eetvarttia. Ja se jäi ihan häiritsemään. Ja arvatkaas mitä - en saanut sitä selville. Sen verran kävi ilmi, että sanontaa käytettiin jo 1930-luvulla, muttei ole tietoa, liittyikö se kenties johonkin Edward-nimiseen henkilöön. Yleensä vastaavat sanonnat tulevat muotiin vasta silloin, kun kyseinen nimi ei enää ole muodissa.

Oma veikkaukseni on, että sanonta liittyy Åbo Akademin entiseen rehtoriin, Edvard Westermarckiin ja hänen opetuslapsiinsa. Heillähän oli ei ollut tapana aivoilun jälkeen jäädä tekemään eetvarttia: "You know Fikus, I was making Edvard. -Oh, how explended, me to." Tajusin kyllä aukon teoriassani: miksi he puhuisivat englantia.



Parsakaalimuhennettu lanttu
(3 lisäkeannosta)

1 lanttu
voita
1½ dl kermaa
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
muutama parsakaalinnuppu
ripaus rakuunaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Kuori lanto ja pilko se peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa hetki pannulla, lisää kerma, valkoviini ja laakerinlehti. Anna muhentua pannulla niin kauan, ettei kermaa ole enää sanottavasti kastikkeeksi jäljellä ja lanttu on lähes kypsää. Lisää parsakaalinnuput ja muhistele muutama minuutti. Mausta rakuunalla, muskottipähkinällä ja suolalla. Poimi laakerinlehti.

Tarjoa vaikkapa bratwurstin ja oluen kanssa.

Chimichurria ja paahdettuja paprikoita

Niinpä! Yritin jo muutaman kerran lausua tämän kastikkeen nimen, mutta tulos oli sekainen kuin muurahaisten syysvaellus - kevätvaellushan on hyvin organisoitu. Olen tosin kärsinyt jo muutaman kuukauden pahemman sortin dysleksiasta. Sanoja on vaikea tuottaa, ymmärtää, kirjoittaa ja kaikkea. Tänään juuri mietinnässä oli, kuinka hankalaa onkaan sanoa kaikkia niitä asioita siten, että toinen ihminen ymmärtäisi täydellisesti juuri sen, mitä haluat kertoa. Lohduttaudun siis motollani: dyslectics have more fnu!


Chimichurri assosioidaan useimmiten punaisen lihan kastikkeeksi tai marinadiksi ja niihin tarkoituksiin se kyllä tosi hyvin sopiikin. Mutta voi sitä käyttää kalankin kanssa. Erityistä herkkua kalasta saa voitelemalla sen chimichurrilla ja heittämällä grilliin. Sanotaan nyt vaikka glaseerautumaan. Glaseerautumaan, ymmärsithän sanoa.

Mutta meikähän antoikin peukkua kastikkeelle paahdettujen paprikoiden kanssa. Kyytipoikana savustettu makrilli, jolta paha ja väkivaltainen metsämies oli vääntänyt niskan poikki. Olisinkohan minä kaikessa väkivaltaisuudessani kykeneväinen johonkin noin raivoisaan veritekoon?!

Chimichurri on iisipiisi valmistaa. Ainesten määrillä ei kannata päätään vaivata, kunhan muistaa muutaman perusjutun. Pohjaksi lutvitaan oliiviöljyä, sitruunamehua ja tuoretta silputtua persiljaa. Seuraavaksi lisätään valkosipulia ja pikkusipuleita pilkottuina. Sitten kädet onkin vapaat: basilikaa, timjamia, alkulimaa, oreganoa, chiliä, paprikaa, punaviinietikkaa, pippuria, villahousuja, suolaa, siis ihan mitä vaan. Jos tuotos tuntuu liian kirpeältä, saa mukaan viskata vaikka vähän sokeria. Mikäli kastiketta käyttää marinadina, kannattaa sen antaa tasoittua päivä kaapissa. Maut vaan intensiivistyvät, kuten ennen Vanhasta oli tapana sanoa. Chimichurriin on mukava kastaa myös vaaleaa maalaisleipää, tulipahan vaan mieleen näin lopuksi.

Ja paprikat valmistuu uunissa, kun vedät siivuiksi, pursotat öljyä päälle ja annat kuoren paahtua mustapilkulliseksi. Kun paprika on hieman jäähtynyt, lähtee kuori vetämällä pois. Allekirjoittanut ei jaksanut kaikessa saamattomuudessan kuoren kanssa alkaa kilvoitella. Ass a hard guy vetäisi tuo vain kaiken suihinsa.

Sielunmaisema

Olen kovin iloinen siitä, että ujo kaupunkiin muuttanut maalaispoika osaa vieläkin hämmästellä ja kummastella luonnossa vastaan koikkelehtivia ihmeellisyyksiä ja tavallisuuksiakin. Olen aina nauttinut metsästä, sen turpeasta tuoksusta, eläimistä, marjoista, sienistä ja siitä kaikesta mystisestä, jonka oksat ja varvut allensa kätkee. Keittokirjojen ohella hyllyyni on alkanut ilmestyä mielikuvitusta lennättäviä luontokirjoja, joiden parissa aika juoksee kuin hyvässä seurassa parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan.

Tänään opin mielenkiintoisia asioita meriharakoista, noista lempilinnuistani, joiden oranssin nokan pituudessa en juurikaan jää nolostelemaan. Muutama päivä sitten sain tärkeää tietoa vesihämähäkeistä ja niiden universumia ohjailevista kudelmista. Päivitin myös korvakuulolla tietoni muurahaisista ja ahkerista poluista, joita ne teppoavat viimeiseen asti. Vielä kohtasin sileää kiveä kannonnokkaan kuljettavan yksilön: lajitunnistukseni oli heikkoa, mutta on minulla hyvä aavistus.

Tämän kaiken siivittämänä pakkasin aikaisin aamulla kärryt, joilla toisin sienet keittiööni. Nousin keltaiseen vaaraan, tuohon riista-ja metsäviljeylaitoksen ilmaiseen sieniwagoniin ja suunnistin varmoille apajille. Iskiessäni saappaani märkään maaperään tiesin saavani tänään. Veikkasin löytäväni myös muutaman keltavahveron. No niin kävikin. Suunnistin tutun torimyyjän kojulle ja ostin puoli litraa kantarelleja hintaan 2,50€. Sain kylkiäisinä vielä palon hernettä, sillä Sallisen Päiviö, tuo hieno ihminen joka kyseiselle myyjälle toimittaa herneet, sattui juuri mainitsemaan, että tältä myyjältä saa sitten torin parhaat herneet. Minä onnenpekka.


Rakuunaporkkanat ja kantarellikastiketta
(2 annosta)

rakuunaporkkanat:

5 houkuttelevaa uuden sadon porkkanaa
luraus oliiviöljyä
pieni luraus puolukkaviinietikkaa (tai muuta viinietikkaa)
reilu ropaus fariinisokeria
kuivattua rakuunaa

Vedä porkkanat puoliksi pitkittäissuunnassa, heitä uunivuokaan ja sotke muiden aineiden kanssa. Nuketa mikrossa 9 minuuttia. Jos et halua mikrossa tulevaa hieman hassua kuorta, valmista uunissa.

kantarellikastike:

voita
1 kevätsipuli ja varren kanssa toki
½ litraa pieniä kantarelleja
2 dl kermaa
lorausnen valkoviiniä
suolaa
pieni ripaus valkopippuria

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää kantarellit ja paistele hetko. Lisää nesteet ja mausta lopputulos suolalla ja valkopippurilla. Jos kaipaat lisää makua, lisää 1/3 kanaliemikuutio.

Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Paahdetut valkosipulitomaatit

Seurailen hämmästyneenä parveketomaattieni kehittymistä. Tai lähinnä vihreiden osien. Varsinaisia syötäviä ei ole vielä näkyvissä, liekö niitä tulossakaan. Lannoitus on hoidettu, kastelu tapahtuu sopivan lämpöisellä vedellä, ilmankosteus on niin täydellinen, kuin nyt parvekekasvihuoneessa voi olla.

Vaan mahtaakohan pölytyksessä olla ongelmaa?! Tomaatti kun ei oikein paukauta punaista osaa ilman hyönteis- tai tuulipölytystä. Pitänee täristellä tukilankoja niin, että heteiden siitepölyhiukkaset varisevat emin luotille.

Paahdetut valkosipulitomaatit

kirsikkatomaatteja

valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
suolaa pippuria
basilikaa
hunajaa
korppujauhoja

juustoa

Halkaise tomaatit. Aja loput aineet tasaiseksi lukuunottamatta korppujauhoja. Älä välitä määristä, anna mennä vaan. Lisää korppujauhot ja sekoita. Laita tomaatit vuokaan vieretysten ja lusikoi päälle tahna. Peitä juustoviipaleilla. Paista 180-asteisessa uunissa puoli tuntia.