Biff á la Lindström

Turun tori on loistopaikka. Sitä vaan ihmettelee, miksi tulee käytyä niin harvoin. Paitsi kesällä kun haistelee torin tuoksuja ja tunnelmia ja kuuntelee huutokauppatyyliin hillityn äänekkäästi kiekuvia torikauppiaita. Ja kuinka paljon halvempi tori onkaan verrattuna kauppoihin. Tällä hetkellä kurkku 0,70€/ kilo, kolme isoa paprikaa eurolla, marokon uusia perunoita 1,90€/kilo. Viinirypäleitä saa eurolla ison pussin, kun kaupassa eurolla saa viisi siementä, joista kolmessa on hometta. Lopuista kahdesta voi sitten yrittää kasvattaa viinirypälepuun ja sadon voi tietysti mennä myymään torille.

Uudet perunat oli pakko-ostos. Ei sinänsä, nuha on niin kova, etten edes maista mitään, mutta pakko niitä oli saada. Saikkua joutui ottamaan ravintolan keittiöstä. Espanjan perunat olisivat maksaneet 4 euroa litra, joten päädyin marokkolaisiin. No eihän siinä ole kuin pieni märkä Välimeri erottamassa maita, joten ei perunan makukaan voi olla kovin erilainen. Eipä. Hieman sama asia kuin ostaa Hampurista mansikoita 2 euroa halvemmalla kuin Kemiön manssuja. Mutta, kuten sanottu, sen verran on flunssaa, että makuaisti ei ole parhaimmillaan. Uusien perunoiden kanssa maistuu Lindströmin pihvit ja kermainen purjo-tattimuhennos.

Lindströmin pihvit on janssonin kiusauksen ohella ruotsalaisten lahja maailmalle. Niin eikä lihapullatkaan ihan järkyttävä keksintö ole. Ruotsalaiset sen kuitenkin ovat tainneet omia. Punajuuripihvien kehittäjä saattoi olla 1800-luvulla elänyt ruotsalainen kaffelisti Maria Kristina Lindström. Toinen syyttävä sormi osoittaa venäjällä syntyneeseen Henrik Lindströmiin. Hahaa. Taidankin uskoa tähän teoriaa ennemmin, näinpä pihvit eivät olisikaan ruotsalaista syntyperää. Toisin kuin Uma "Lindstömin pihvi" Thurman. No mutta tämä Pietarissa asustellut Henrik Lindström, Venäjän konsuli Visbyssä, meni poikkeamaan ystäviensä kanssa Kalmarissa Hotelli Wittissä 1862 toukokuun neljäntenä päivänä. Henrik halusi tarjota ystävilleen ruokaa, jota hän oli tottunut syömään Pietarissa. Toimeliaana miehenä Henkka tilasi pöytään pihvin raaka-aineet, joista jokainen vieras sai sitten Henkan ohjeiden mukaan muovata itsellensä pihvin. Ja siitä se sitten lähti. Ehkä.


Lindströmin pihvit
400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää. Tarjoa kermaisen purjo-tattimuhennoksen kanssa. Ja perunoiden. Harmi, ettei sattunut olemaan tilliä kaapissa.
Olisi sekin maistunut pottujen siivellä.


Kermainen purjo-tattimuhennos
Tämä on aikas kevyt versio, mutta voit tietysti tehdä ihan kunnon kermastakin. Tässä taloudessa yritetään päästä kevyesti, jos vaan kyetään. Silloin tällöin.

1 purjo
tatteja pakkasesta
2 dl ruokakermaa (5%)
1 dl maitoa (0%)
puolikas kanaliemikuutio
(nokare voita)
suolaa
valkopippuria

Halkaise purjo pituussuunnassa ja pese mullat pois huolellisesti. Leikkaa purjo pieniksi siivuiksi. Freesaa tatteja öljyssä ja lisää sen jälkeen purjot. Paistele hetki. Lisää nesteet ja liemikuution puolikas. Anna porista jonkin aikaa ja hieman keittyä kasaan. Jos haluat, lisää hieman voita. Mausta suolalla ja pippurilla ja suurusta maizenalla, jos tarvii.