Tämä resepti on ollut erittäin suosittu Polkkapossussa. Laitoin ensimmäisen version joskus yli 10 vuotta sitten, nyt on aika hieman päivittää tarinaa.
Haukea väistellään aivan turhaan. Epäilen vahvasti, että kyse ei ole mausta vaan siitä, että hauki ei ole valmiiksi silitetty, luuttomaksi neuvoteltu ja psykofyysisesti tasapainotettu. Se on kala, jossa on ja jolla on luonne. Ja ruotoja. Molemmat ovat nykyihmiselle pieniä haasteita.
Me ruodottomaan kalaan tottuneet, tekstuuriltaan pilvilinnoja muistuttavia fileitä arvostavat herkkupeput, olemme hieman vieraantuneet siitä ajatuksesta, että kala on joskus joutunut uimaan itse. Tai siis te olette vieraantuneet, mutta en halua olla liian ärsyttävä lukijoille.
Tämä resepti on legendan mukaan saapunut Suomeen Sylvi Salosen toimesta. Legendan ensimmäinen kirjattu versio löydettiin Novgorodin tuohikirjeistä 1200-luvulta. En tiedä, mistä Sylvi sen sitten aikoinaan ruittasi – mahdollisesti jostakin 60-luvun keittiön vetolaatikosta, jossa säilytettiin myös sakset, joulukortit ja epämääräinen määrä narua. Minulle resepti päätyi Valamon luostarissakin vaikuttaneen ikonimaalarin, Maya Rublevin, kautta. En kysynyt liikaa kysymyksiä, koska ikonimaalarien reseptiperinteissä on usein pieni ripaus mystiikkaa ja hieman enemmän voita ja öljyä.
Matkan varrella resepti on hieman muuttunut. Lisäsin kaprikset, koska elämä ilman pieniä suolaisia yllätyksiä on kuin kalakeitto ilman kalaa.
Paistoaika saattaa kuulostaa pitkältä. Se onkin. Mutta juuri siksi tästä tulee hyvää. Hauki muuttuu uunissa niin lempeäksi, että voit kuulla hänen pyytävän anteeksi ruotoisuuttaan. Itse voit pyytää anteeksi, että löit häntä lekalla päähän.
Paras uunihauki (4 annosta)
- 700 g haukifileitä
- vehnäjauhoja
- ruisjauhoja
- suolaa
- valkopippuria
- voita
- 1 iso maustekurkku
- 3,5 dl rasvaista kermaa
- 3,5 dl maitoa
- tilliä
- kapriksia
Sekoita jauhot, suola ja valkopippuri. Mittasuhteet menevät suunnilleen näin: eniten vehnäjauhoja, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Tämä on niitä reseptejä, joissa tarkka mittaaminen pilaa tunnelman.
Pyörittele kalapalat jauhoseoksessa. Paista nopeasti voissa pannulla niin, että pintaan tulee kaunis väri. Ja tietty vielä tässä vaiheessa pienet suolat päälle. Tarkoitus ei ole kypsentää kalaa valmiiksi, vaan antaa sille hieman itseluottamusta ennen uuniin siirtymistä.
Voitele uunivuoka. Asettele kalapalat pohjalle ja ripottele päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioitu suolakurkku. Jos kuutiot ovat isompia, kukaan ei tule tarkistamaan.
Sekoita kerma ja maito keskenään, lisää sekaan vähän suolaa ja kaada vuokaan niin, että kala lähes peittyy. Lisää reippaasti tilliä ja kapriksia. Lisää päälle muutama voinokare – hauki on vähärasvainen kala ja suhtautuu ylimääräiseen voihin erittäin myönteisesti.
Paista 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia. Jos vuoka näyttää siltä, että se viihtyy uunissa pidempään, anna olla. Tämä ei ole sprintti vaan pitkän matkan kala.
Pitkä paistoaika tekee hauesta erityisen pehmeää ja mehevää. Lopputulos on sellainen, että jopa vannoutunut uuniohifani alkaa katsoa haukea sillä silmällä.
.jpg)
 |
| Huom. kuvassa olevat kaltatut tomaatit ovat menossa toiseen ruokaan. |
 |
| Possu ja Possun poika Aurajoella kalastamassa suuria haukia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti