Porkkanapyree

Kun yrittää vetää vähähiilihydraattista linjaa, joutuu aina hieman miettimään kauemmin, mitä lisukkeita laittaisi normaalien pastan, riisin ja perunan tilalle. Tänään tein porkkanapyreetä. Toki porkkanastakin hiilareita löytyy, mutta ei sitä ihan ilman viitsi jäädäkään. Alkaa pian väsyttää. Jos kaapissani olisi vielä jostain syystä ollut maa-artisokkaa, olisin ehdottomasti laittanut sen pyreeseen mukaan, mutta eipä nyt vaan ollut. Sienivuosi on ollut surkea, mutta jostain taikakaappiini oli kuitenkin ilmestynyt muutama tatti. Tai sitten ne olivat madonlakkeja, mutta ei paremmasta väliä. Heitin huiviin joka tapauksessa. Sienikastike ja pyree menivät hyvin alas porsaan selysten kanssa.

Porkkanapyree

5 porkkanaa
2 parsakaalia
vettä
voita
suolaa
sokeria
rakuunaa
rosmariinia
muskottipähkinää

Kuvat annoksesta meni niin pieleen, että saa jäädä tällä kertaa.

Kuori porkkanat, peitä ne vedellä siten, että porkkanat juuri peittyvät. Laita keitinveteen suolaa ja ripaus sokeria. Keitä n. 10 minuuttia. Lisää parsakaalin kukinnot ja keitä vielä n. 5 minuuttia. Kauempi aika tekee pahaa jälkeä kukinnoille. Soseuta sauvasekottimella, lisää voi ja mausteita makusi mukaan. Jos haluat hieman pehmeyttä lisää ota mukaan yksi peruna ja voi tietty ihan pienen lurauksen kaataa kermaakin.

Paista selykset pannulla ja valmista tattikastike. Täältä ainakin löytyy ihan särmä kastikeohje. Tuohon kastikkeeseen tuleekin hieman konjakkia. Itse hain makua kahvilikööristä, jolla puhdistin pihvipannun ja kaadoin sitten kastikkeen sekaan. Maistui.

Pdf-kirjoja

Nami nami, pusi pusi. Ystäväni on lähdössä Namibiaan vaihto-oppilaaksi, joten päätin hieman surffailla ja etsiä, mitä Namibia pitää sisällään. Tietty eksyin heti namibialaisen keittiön puolelle ja siihen oikeastaan jäikin namibiasurffailut. Jäin nimittäin tutkiskelemaan netistä löytyviä keittokirjoja. Keittokirjat ovat pdf-muodossa eli lukemiseen tarvit Adoben Acrobat Readerin.

Jaaha. Tänään ei onnistu linkittäminen, joten tuossa pelkät osoitteet. Copy-paste.

www.suominamibiaseura.fi/doc/Namibialainen_keittokirja.pdf
http://www.lihansyojat.com/tiedostot/keittokirja.pdf


Ja täällä on sitten paljon kirjoja englanniksi. No nyt onnistui linkityskin taas :)

Nopea jälkkäri

Paistelin iltapalaksi muutaman jauhelihapihvin ja lisukkeeksi höystin ratatouillea.

Vähän jäi sellainen olo, että joku raikas jälkkäri maistuisi. Pakastimesta löysin puolukoita, joten niistä sitten jotain väsäämään :)




Puolukkalumi (3 annosta)

2 kananmunan valkuaista
2 rkl sitruunamehua
½ dl sokeria
200 g puolukoita


Laita samaan kulhoon valkuaiset ja sitruunamehu. Vatkaa lähes kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri. Vatkaa loppuun eli siten, että kun käännät kulhon väärin päin, massa ei putoa päähäsi. Puolukat saavat tässä vaiheessa olla vielä hieman jäisiä, jotta saadaan mukavan kirpeä raikkaus esiin. Survo puolukat ja kääntele valkuaisvaahdon joukkoon. Tarjoa heti.

Köyhän miehen leikkele

Lauantaimakkara on taatusti halvempaa leikkelettä leivän päälle kuin rucola. Italiassa rucolaa kutsutaan kuitenkin köyhän miehen leikkeleeksi. Eivät taida tietää mitään lauantaimakkarasta tai sitten heillä rucola on halpaa. Taitaa kasvaa siellä luonnonvaraisena. No ei se Suomessakaan enää mitään kallista ole. Rucolassa on kevyesti pähkinäinen maku, joka saattaa yllättää ensikertalaisen. Ehkä jopa hieman pistävän sinappinen: sinappikaaliksi sitä joskus kutsutaankin, mutta hyvin harvoin. Rucolan maku muistuttaa myös retiisin ja retikan makua ja sopii helposti yhteen niiden kanssa.

Rucola tunnetaan maailmalla nimillä rocket, roquette, rucula, arugula jne. Varovasti voisi väittää sen olevan suosituinta Italiassa, jossa kai A-vitamiinin saanti on siis turvattua. Aikojen saatossa rucolaa on kasvatettu sekä sen lehtien että siementen vuoksi. Lehdet olivat luonnollisesti syöntitarkoitukseen, mutta siemeniä on käytetty jo ensimmäisellä vuosisadalla anno domini ainesosana liemessä potenssia parantamaan. Liekö ajateltu similia-periaatetta eli samanlainen aiheuttaa samanlaista: siemeniä ja lisää siemeniä.


Ruokaisa rucolasalaatti

Rucola kestää jonkin verran kuumennusta. Erityisen makoisaa salaattia saa heittämällä kulhoon pinaattia, rucolaa, paistettua pekonia, parmanjuustoa, viipaloituja kananmunan valkuaisia, valkosipulikrutonkeja ja muutaman palan jalapenoa. Kastikkeeksi kelpaa ihan pelkkä oliiviöljy.

No tätä en kuitenkaan valmistanut tänään, sillä retikka halusi tulla jo ulos kaapista ja läiskähtää kattilaan. Rucolan tehtävä oli antaa annokselle hieman mausteisuutta ja vihreyttä.


Lohta retikka-porkkanapedillä,
rucolaa ja tartar-kastiketta (annos 2lle)



380 g lohta
150 g retikkaa
3 porkkanaa
rucolaa
fetaa

Eli lohi uuniin/pannulle + retikka ja porkkana suorakaiteksi ja veteen kiehumaan. Tarkoituksenani oli tehdä tapenade-limekastiketta, mutta se meni kyllä ihan reisille. Ensinnäkin se näytti ihan marjapuurolta ja toiseksi maistui järkyttävältä. No tulipahan taas kokeiltua ja jälleen opittua jotain. Lopulta sain pelastettua kastikkeen siihen kuntoon, että sen olisi ehkä voinut syödä possun kanssa, mutta ei kyllä ikinä lohen. Kaadoin kastikkeen lopuksi ikkunasta tv-lupatarkastajan virkahattuun. Paniikissa väänsin kaapin jämistä köyhän miehen tartarin. Fetan leikkasin levyiksi, laitoin yhden 20 sekunniksi mikroon ja asetin kalan päälle. Ja fetan päälle hieman tartaria.

tartar:

majoneesia
suolakurkkua
sipulia
tilliä

Ainekset pilkotaan ja sekoitetaan majoon. Rucolaa ympäri lautasta.
Syömään.

Sjung hoppfalleri fallerallala

Elokuun lopun pimenevät illat ovat otollisia hetkiä juhlia rapuja. Surutonta seuraa, ronskisti ruokaa, liiotellusti lyhtyjä, räjähteleviä rapuilmapalloja ja paljon punaista väriä. Ehkä muutama rapulaulukin ja korkeintaan kolme snapsia. Varsin mukavaa. Rapujen syöminen ei varsinaisesti ole mitään siistiä hommaa; harmitti ettei ollut rapukaulureita. Ruotsin rapukekreissä on tapana pukeutua hassuihin hattuihin, mikä ainakin ajatuksen tasolla kuulostaa ihan veikeältä. Kauluri leuan alla ja hattu pään peittona. Kyllä nuo ruotsalaiset tietää, kun heiltähän rapujuhlat ovat Suomeen saapuneetkin. Ja muutenkin tuo on hassu kansa.


Tällä kertaa maistelimme kiinalaisia pakasterapuja, joita lillutettiin yön yli muhkeassa tilliliemessä. Ravut olivatkin tällä kertaa yllättävän makoisia. Joskus rapunesteet ovat maistuneet tillin ja kuran sekoitukselta, jota ei varsinaisesti voi pitää kovin suurena herkkuna. Ei edes allekirjoittaneen mielestä, joka kyllä tykkää possumaisesti pyöriä kurassa. Mutta ei syödä sitä. Ilta ei sinänsä ollut kovin terveellinen, sillä rapujuhlissa saa kulumaan aina käsittämättömän määrän tuota jumalatarten nektaria, majoneesia. Paahtoleivän päälle, lohimousseen, kanasalaattiin ja tietysti ihan pelkästään lusikalla suoraan purkista syöntiin.

Aloitimme savuporokeitolla - tai oikeastaan snapseilla, mutta niitä ei lasketa. Tai sen verran lasketaan, että ehkä korkeintaan kolme join. Keitto oli herkkua ja sai aikaan yleisen santsikierroksen. Niinpä niin, heti ensimmäisestä ruoasta vatsa oli jo täysi kuin ilmapallo. Keiton reseptin voisinkin jakaa tässä, sillä se on kovin yksinkertainen valmistaa ja takuulla hyvää.


Savuporokeitto (12 alkuruoka-annosta)

2 sipulia
voita
1 l punaista maitoa
1 l kermaa
2 kanaliemikuutiota
maissitärkkelystä
riistamurua maun mukaan

Silppua sipuli ja paistele hetki kattilassa voissa. Lisää maito, kerma ja 2 kanaliemikuutiota. Kiehauta ja suurusta maissitärkkelyksellä. Kiehauta taas. Lisää joukkoon pussillinen riistamurua. Jos sherryä olisi ollut, sillä olisi voinut hieman antaa lisäluonnetta keitolle. Ja sitten kunnon klöntti vielä voita mukaan.

Rapujen kanssa syötiin kaikennäköistä lohimoussenapeista cocktail-pyöryköihin. Jälkkäriksi sopi jäätelö cointreau-marinoitujen mansikoiden kanssa. Alkosta kävin hakemassa jälkkärille sopivan juoman eli kevyesti metsämansikalta maistuvan kuohuviiniin. Turun alkoissa saa aivan mahtavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa, palvelua. Kerroin jälkkärin, niin samantien lyötiin pullo kouraan. Hetken koitin inttää vastaan, etten oikeastaan pidä metsämansikan mausta juomissa, mutta myyjä vakuutti, että kyllä muuten pidät. Ei kai sitä ammattilaista vastaan viitsi lähteä kinaamaan. Eikä olisi kannattanutkaan.

Tykkään piirakasta

Joku saattaisi kuvitella, että minulle maksetaan mainostamisesta. Pelkkää harhakuvitelmaa. Silti tässäkin tekstissä tullaan mainitsemaan Valintatalo, Bayernland ja Valio. Ja vielä ihan positiivisessa mielessä. Knorrilta onkin ihan turha enää yrittää saada provikoita. Sinäkin Atria-ihminen, joka käyt sivuillani päivittäin, laitahan korvan taakse.

Valintatalossa on nyt halpaa tonnikalaa, siis ei mitään purkkitavaraa. Pakastealtaassa paketti, taisi olla 250 g, maksaa alle kolme euroa. Tarjous jatkuu muistaakseni elokuun loppuun.

Tonnikala on parhaimmillaan kevyesti paistettuna. Itse paistan hieman reilu puoli minuuttia per sivu, jolloin kala jää sisältä houkuttelevan punertavaksi. Kastikkeeksi valmistin nopean savujuustokastikkeen, jota hieman terävöitin sitruunalla. Eli kiehautin ensin maidon kattilassa, sulatin sinne paketillisen Bayernlandin savusulatejuustoa ja lisäsin hieman sitruunan mehua. Ja näiden kanssa söin salaattia. Pieneksi lisäkkeeksi viipaloin mikroon vielä muutaman palan kesäkurpitsaa ja oliiviöljyä, joita ryyditin valmissalsassa. Jälkkäriksi marjapiirakkaa.


Sellerinen salaatti

raastettua kyssäkaalia
viipaloitua varsiselleriä
aurinkokuivattua tomaattia
pippuria
(tomaattia)



Sekoita ainekset keskenään ja höystä vielä hieman pippurilla ja ylimääräisellä aurinkotomaattitölkistä saadulla öljytilkalla.


Oikeastaan minun ei edes pitänyt tehdä piirakkaa, mutta tuli himo, kun kaapissa odotti mustikat, mansikat ja vadelmat. Aineksia joutui hieman soveltamaan, mutta ei se mitään, sillä maku oli hyvä. Rasvakin oli hieman vähissä, joten jouduin heittämään pohjaan banaanin. Ja rahkaa ei ollut kaapissa, joten korvasin sen jogurtilla.


Marjapiirakka

Pohja:
1 muna
1 dl sokeria / makeutusainetta
100 g margariinia
1 soseutettu banaani
1½ dl vehnäleseitä
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl jugua (taisi olla joku hedelmäpommi)
1 dl Valion vaniljaista jälkiruokakastiketta
2 munaa
1 dl sokeria / maukeutusainetta

Päälle:
mansikoita
vadelmia
mustikoita



Vatkaa hieman notkistettu margariini ja sokeri. Lisää muut pohjan aineet, sekoita ja painele vuokaan. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle kunnon annos marjoja ja kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Syö reilun vaniljakastikkeen kanssa.


Muutama linkki surffailujani ja jotain muutakin:

GAPbuster - Ilmaista ruokaa ja vähän taskurahaakin. Allekirjoittanutkin jaksoi joskus harrastaa, jolloin mm. Mc Donaldsista sai ilmaisen ruoan ja muutaman peson vielä tilillekin.

Tunnistatko männyntuoksuvalmuskan?

Tutkimus - Tutkimuksen mukaan jotkut lapset eivät pidä kasviksista siksi, että heillä
on perinnöllinen taipumus aistia herkemmin karvaita makuja.


Eroon kuivasilmäoireyhtymästä

Uutisointia

Polkkapossu tutkiskelee netissä erityisen paljon ruokaan liittyvää uutisointia. Saattaakin olla, että heittelen tästä lähtien silloin tällöin sieltä täältä muutaman linkin muidenkin ihmeteltäväksi. Kuten nyt ajattelin tehdä. Aika randomia touhua, mutta eihän sitä ikinä tiedä, mikä ketäkin jaksaa ihmetyttää.

Australiassa tutkitaan matoja

Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa

Jostain syystä tunnun eksyvän matojen maailmaan

Syyttävä sormi

Lento Damiin varattu

Makea salaatti

Vuohenjuustosalaatti

jäävuorisalaattia
rucolaa
aurinkokuivattua tomaattia
parmesaanijuustoa
vuohenjuustoa
jouksevaa hunajaa

patonkia

levite:

1 prk sinihomejuustotuorejuustoa
1 prk smetanaa
aurinkokuivattua tomaattia

Revi salaatti. Polta kaasupolttimella kaunis ruskea pinta n. sentin paksuisiin vuohenjuustosiivuihin. Tai sitten vaan heitä uuniin ihan pieneksi hetkeksi, niin että vuohenjuuston rakenne muuttuu inusen verran hyllyväksi. Lado kulhoon kerroksittain salaattia, rucolaa, parmesaanijuustomurua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja vuohenjuustoon. Joka kerrokseen ruiskauta hiukan juoksevaa hunajaa.

Tästä voi tehdä vuohenjuustocaesarinkin helposti lisäämällä salaattiin krutonkeja. Viimeksi söin kuitenkin lämpimän patongin ja levitteen kanssa. Levite tehdään sekoittamalla tuorejuusto ja smetana ja lisäämällä pieneksi pilkottua aurinkokuivattua tomaattia.

Nikomakhoksen etiikan jalanjäljillä

Sain tänään kolmekiloisen hauen, joten iltapalan kanssa ei tullut isompaa ongelmaa. Hauen saamisella en tarkoita, että olisin ollut virvelöimässä, vaan siis tosiaan sain sen. Uudenkaupungin vesistä se tuli. Jotenkin. Mukanaan hauki toi myös katajanmarjoja, mikä on aina positiivista.

Kyllä kolmekiloinen hauki muuten jo sen verran jässikkä on, että äitiä tulisi ikävä, jos jalasta kiinni nappaisi. Todennäköisyys ei ole mikään kovin suuri, sillä hauki maiskuttelee lähinnä pienempiä kaloja. Tuskin se minua ahveneksi luulisi, tai jos niin hullusti kävisi, suosittelisin pikaista optikolla käyntiä.

Haukea haukutaan ihan suotta. Ihan nannaa se on. Saattaa siinä vähän ruotoja olla, mutta kärsivällisyyshän on moraalifilosofinen hyve. Koska hyveet ovat asioita, jotka saavat elämämme kukoistamaan, on kokkaaminenkin epäilemättä hyve. Eksyin. Fileen oikea paloittelu kyllä jelppaa hieman ruotojen kanssa. Siitä enemmän täältä ja täältä. Ei muuta kuin hauki pannulle ja kastiketta tekemään. Eikä mitään kovin kevyttä. Tämä kastike on helppo ja nopea valmistaa.


Voinen siiderikastike hauelle


1 dl kuivaa omenasiideriä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus sokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan siideri ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Ryömivä muurahainen

Thaimaalaisessa keittiössä käytetään rekkalavoittain kaffirlimenlehtiä. Niitä on hyvin saatavilla ainakin kuivattuina ja tuoreita saa erikoiskaupoista. Santa Marian tuotteita ainakin löytyy hyvin isommista kaupoista. Kuivatut limelehdet poistetaan keitosta ennen syömistä, paitsi hyvin harvoin, jos ne on leikattu todella pieniksi ja ohuiksi suikaleiksi.

Ehkä tunnetuin thaisoppa on hyvin maukas ja tulinen Tom Yam, joka valmistetaan kanasta, kalasta tai äyriäisistä. Vähemmän tulinen, tuttu soppa, on Tom Kha Gai, jossa pääraaka-aineita ovat kookosmaito, kana ja galangal-juuri. Kha tarkoittaa galangalia. Kaffir taas on islamissa vääräuskoinen ja Afrikan eteläosissa sitä on käytetty loukkaavana sanana tummaihoisesta. En tiedä, mitä se sitten tarkoittaakin limeyhteydessä.

Kaffirlimenlehdissä on hyvin omaleimainen maku, joten sitä on vaikea korvata muilla aineilla. Ehkä parhaiten toimisi limen kuori tai sitruunatimjami. No jälkimmäistähän on yhtä helppo löytää kuin maastopuvussa ryömivää muurahaista.


Tom Kha Gai ilman khata

3,5 dl kanalientä
200 g kanafilesuikaleita
3 cm pätkä inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi
5 limen lehteä
1 prk bambunversoja
1 punainen chili
puolikkaan limen mehu
1,5 rkl sokeria
1 prk kookosmaitoa
2 rkl fish sauce
(suolaa)



Kiehauta liemi ja lisää siihen kanasuikaleet. Keitä 2 minuuttia ja lisää paloiteltu inkivääri, 4 cm pätkiin leikattu sitruunaruoho, kaffirlimenlehdet, bambunversot, paloiteltu chili, limen mehu ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kanat ovat kypsiä ja lisää kookosmaito ja kalakastike. Tarkista suola. Poista limenlehdet ja sitruunaruohot syöntivaiheessa lautaselta.

Huijaripastaa

Pastaa teki kovasti mieli, mutta korkean hiilaripitoisuuden vuoksi päätin tällä kertaa jättää väliin. No päätin hieman huijata ja tehdä wanna-be-pastaa.


Kesäkurpitsa"tagliatelle"
2 annosta

1 kesäkurpitsa
öljyä
suolaa ja pippuria

Vedä kesäkurpitsa pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi perunankuorimiaveitsellä. Pinoa muutama pitkä viipale päällekkäin ja leikkaa veitsellä muutamaan osaan taas pitkittäissuunnassa tagliatellenauhoiksi. Paista pannulla öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla.


Nopea katkarapukastike edelliselle
2 annosta

1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 dl kermaa
1/3 kanaliemikuutiota
100 g katkarapuja
suolaa
tilliä

Freesaa pilkottuja sipuleita öljyssä. Lisää kerma ja kanaliemikuutio. Keittele hetki. Lisää ihan lopuksi katkaravut. Tarkista suola ja lisää vielä tilli.


Sutaisin myös aamuksi karppaajan leipää. Vaikka en varsinainen karppaaja olekaan, mutta ihan mielenkiinnosta kuitenkin. Hauska kehitellä kaikkia uusia juttuja, varsinkin kun ei tiedä mistään mitään. Ja karppaus on kuitenkin minulle ihan tuiki tuntematon, mutta kiinnostava maailma vähine hiilihydraatteineen. Lopputulos voi olla todella syvältä tai välillä saattaa päästä jopa huipulle. No tästä leivästä tuli ihan veikeää ja ainakin kauniimpi huoneiston asukas sanoi sitä makoisaksi.


Karppileipä
1 prk maitorahkaa
1½ tl psylliumia (jauhettua ratamonsiemenen kuorta, sitkoainetta)
3 munaa
2 1/4 dl vehnäleseitä
1 ½ tl leivinjauhetta
1 dl porkkanaraastetta
1 rkl pellavansiemenrouhetta
3/4 tl suolaa

Turvota psylliumia maitorahkassa 10 minuuttia. Lisää sekaan muut ainekset. Taikinasta tulee aikas löysää, mutta älä pelästy. Levitä taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperille. Tästä tulee n. 3/4 pellillistä. Taikina kohoaa uunissa hieman, mutta lopputulos on uunista ottamisen jälkeen litteähkö. Maku on ihan hauska. Niin tosiaan... 200 astetta ja puoli tuntia.

Makeutusaineet

Ajattelin hurahtaa kevyesti mukaan karppauksen maailmaan ja huomattavasti vähentää päivittäistä hiilihydraattien saantia. En kyllä tosiaankaan aio kokonaan luopua pastasta, riisistä, perunoista ja sokerista, mutta ehkä voitaisiin olla hetki omilla tahoillamme. Alakarppauksen 20g hiilihydraatteja päivässä kuulostaa todella vähältä. Enkä aio mitään rajoja itselleni asettaakaan.

Pitkään olen jo mietiskellyt, miten korvaisi sokerin ruoanlaitossa. Oosi-pääte sanassa viittaa aina vahvasti sokeriin. Sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, laktoosi, maltoosi. Näitä ajattelin ainakin kevyesti alkaa vältellä, sillä nyrkkisääntönä 1g = oosisokeria = 1g hiilihydraattia. Fruktoosista nyt ei ehkä ole kovin helppo luopua, jos aikoo syödä hedelmiä jatkossakin. Toisaalta fruktoosi ei ehkä ole pahimmasta päästä, sillä se ei aiheuta insuliinitason nousua. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin insuliinitaso tulisi pitää alhaalla, jolloin ylimääräinen rasva menee kehosta läpi varastoitumatta, jos samaan aikaan ei saa juurikaan hiilihydraatteja. No ajattelinpa kokeilla jotain keinotekoisia makeutusaineita sokerin korvaajina. Niissä kait harvemmin on kaloreita/hiilihydraatteja. Aspartaami saa unohtua täysin, sillä en oikeastaan pidä edes sen mausta. Sen turvallisuudesta on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä valmistajat väittävät sen olevan ok, kun taas muualta kuuluu raportteja kevyistä sydänkohtauksista mahakipuihin ja migreeneihin. Tiedä siitäkin sitten.

No joka tapauksessa ajattelin kokeilla steviaa, jos sitä vaan jostain saan. EU:ssa Stevian myynti makeutusaineena taitaa olla kiellettyä, niin suuri uhka se joskus oli sokeriteollisuudelle. Tai virallisesti sanotaan, että steviakasvin lehdistä saatavien makeutusaineyhdisteiden, steviosidien, turvallisuuden toteamiseksi tarvitaan lisätietoa niiden karsinogeenisista ominaisuuksista ja pitkäaikaisvaikutuksista. Stevia on vanha Etelä-Amerikan intiaanien käyttämä kasvi, joka on kymmeniä kertoja makeampaa kuin sokeri. Luonnon Keskus Oy:n sivuilta steviaa saa tilata tabletteina, uutteena tai jauheena. Puutarha.netistä stevian voi ostaa ihan kasvina nimellä sokerikasvi.

Katsotaan nyt. Lidlissäkin kuulemma myydään jotain halpaa nestemäistä makeutusainetta, pitänee käydä kurkkaamassa.

Mutta pointti oikeastaan on, että jos jollain on kokemuksia makeutusaineiden käytöstä, niin otan opastusta mielelläni vastaan! Tyyliin, mikä ei maistu pahalle, kitkerälle jne. ja mikä määrä korvaa kyseistä ainetta esimerkiksi desin sokeria. Sellaista. Kiitos.

Kiinnostaa kiviäkin

Folklore tietää, että timjamivarpu tyynyn alla pitää painajaiset loitolla. Naisia varpu kiinnostaa, sillä hän, joka pitää timjamia hiuksissaan on aivan vastustamaton. Jos minulta kysytään, kuulostaa yhtä vastustamattomalta kuin Hennes & Mauritzin syysmallisto ja seksikkäältä kuin maksalaatikko. Niin ja brittitaruston mukaan vetoa timjamiin tuntevat myös keijukaiset, haltijat ja George Michael. Kiinnostaa kiviäkin.


Timjami sopii ruokaan kuin ruokaan. Jos oikein villiksi heittäytyy, voi siitä keiteltyä lientä heitellä myös kylpyveteen ja ottaa rentouttava pulahdus. Tästä syntyy kyllä pieni dilemma, sillä timjamin uskotaan poistavan nestettä. Heitä sitä sitten kylpyveteen. Kummallista.

Eilen syntyi erilainen dilemma. Mieli halusi lasagnea, vatsa moussakaa. No tein näiden yhdistelmän, reippaasti timjamilla maustetun paistoksen, joka olikin aikas nannaa. Yritin tehdä mahdollisimman kevyen version, joten esimerkiksi juusto, kerma ja muut rasvahönniäiset jäi pois - vaikkakin olen lukenut timjamin olevan parhaimmillaan erilaisten öljyjen ja rasvojen kanssa. Tiedä häntä.


Lasagne-kanamoussaka

½ munakoiso
½ kesäkurpitsa
lasagnelevyjä

Kastike 1:
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
ripaus kanelia
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
sokeria
suolaa

Kastike 2:
250 g marinoituja kanasuikaleita
maitoa
maizenaa
kanaliemikuutio
currya
(suolaa)
(juustoraastetta)

Leikka ensin munakoiso puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja laita ne talouspaperin päälle. Suolaa siivut molemmin puolin ja anna itkeä karvaan maun pois puolisen tuntia. Tee sama kesäkurpitsoille, jos pidät senkin makua liian karvaana.

Valmista kastike 1. Pilko sipulit ja freesaa niitä öljyssä hetki pannulla. Lisää tomaattimurska, hieman vettä, sokeri, suola, kaneli ja silputut yrtit. Keittele hetki ja tarkista maku.

Valmista kastike 2. Paista kanat öljyssä ja tee ihan normaali valkokastike maidosta, johon sitten lisäät kanat. Lisää kastikkeeseen reilusti currya ja jos haluat hieman kiinteämmän paistoksen, juustoraastetta.

Voitele vuoka ja kaada alimmaiseksi kerros valkokastiketta ja muutama itketetty ja pesty munakoisoviipale. Lado näiden päälle kerros lasagnelevyjä. Sitten vaan aina vuorotelle viipaleita kastikkeineen ja lasagnelevyjä. Päällimäiseksi kuitenkin kastiketta, jolla lasagnelevyt on hyvin peitetty. Tässä vaiheessa olisi mukavaa, jos olisi hiukan vaikka parmanjuustoa päälle ripoteltavaksi. Paistos kypsyy 200 asteisessa uunissa noin puolessa tunnissa. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia uunin jälkeen, niin annos ei leviä ympäri lautasta kuin sensuroitu tuulettimessa.

Ankoilla on elastinen ruokatorvi

Hans Välimäen mielestä pakkosyötettyjen lintujen maksa on käyttökelvotonta, sillä syöttömenetelmän takia maksaan tulee repeämiä. Hans saattaa varsin hyvin olla oikeassa. On kieltämättä aika karua, että ankkoja ja hanhia syötetään pakkosyöttösuppiloilla hyvin tarkkaan valitulla ruokavaliolla, jonka ansiosta ankat voivat jopa tuplata elopainonsa. Ei ihme, että eläinokeusjärjestöt ovat puuttuneet asiaan. Tosin Amerikan eläinlääketieteellisen liiton mukaan menetelmä ei ole linnulle vahingollinen. Eipä. Kurkku auki, lihoiksi ja maksoiksi. On se hyvä, ettei allekirjoittaneella ole yhtä elastinen ja paljoon ruokaan pystyvä ruokatorvi. Chicagossa kaupunginvaltuusto päätti äänin 48-1 kieltää ankanmaksan syönnin sakon uhalla: sakko 500 dollaria. Laki tuli voimaan kesäkuun lopussa, mitä ennen ankanmaksan myynti kasvoikin huippulukemiin, kun ihmiset halusivat vielä runtata napoihinsa viimeiset maksasiivut.

No niin mutta minäpä ostin ankanmaksapateeta ihan vaan sen takia, että piti kapinoida Välimäkeä vastaan. Ei vaan... stokkalla iski silmään pieni mutta riittoisa paketti kyseistä tuotetta hintaan 2,50€. Purkin kyljessä luki, että kyseisiä ankkoja ei ole pakkosyötetty suppiloilla, vaan niillä on ollut erittäin lokoisat oltavat. "These ducks have experienced very comfortable life". No sehän lähti siltä istumalta mukaan, vaikka en edes mennyt istumaan. Ostin myös muutaman kokojyväsämpylän, jonka päällä pateen sitten naatiskelin. Ja seuraksi tein tällaisen salaatin.


Salade aux melon d'eau



jäävuorisalaattia ja jotain erikoissalaattia
banaania
vesimelonia
mozzarellaa
valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
pippurirouhetta
juoksevaa hunajaa

Revi salaatit ja laita alimmaksi lautaselle. Kokoa päälle vesimelonin palasia ja banaanisiivuja. Tee valkosipulista ohuen ohuita siivuja ja heitä mukaan. Pinon päällimmäiseksi sitten kunnon siivu mozzarellaa ja sen päälle oliiviöljyä, pippurirouhetta ja juoksevaan hunajaa. Ja tämä siis syödään ankanmamaksepateeleipästen kanssa.

Kastilaitos on lakkautettu, mutta currykasti maistuu monelle

Parempi varoa, ettei guru tule puseroon, jos tätä ruokaa valmistaa. Ja suosittelen valmistamista. Loistava intialaisohje.

Curry kyllä palkitsee, kun sen vääntää itse alusta lähtien. Maaliskuun arkistosta löytyykin vähän juttua siitä. Viimeksi tein kanacurryn, nyt vuorossa kala.


Doi maach
eli kookoksessa haudutettu jogurttinen kalacurry


400 g vaalean kalan fileetä
1 tl kurkumaa
1 tl sinappijauhetta
1 tl korianteria
½ tl juustokuminaa
½ tl chilijauhetta
3 cm pätkä inkivääriä
2 kynttä valkosipulia
3 rkl ruokaöljyä
1 hienoksi silputtu punainen chili
5 cm kanelitankoa
½ tl neilikkaa
1/4 tl kardemummaa
2 sipulia
1 tlk kookosmaitoa
1 rkl sokeria
3 rkl rusinoita
1 dl maustamatonta jogurttia
suolaa (ja sitä menee paljon)

Leikkaa kalafilee reiluiksi kuutioiksi. Sekoita 5 ensimmäistä maustetta, pieneksi pilkottu inkivääri/valkosipuli ja 1 dl vettä mausteseokseksi kulhossa. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää punainen chili, kanelitanko ja kardemumma. Lisää neilikka puolen minuutin päästä. Lisää puolen minuutin jälkeen sipulit ja ruskistele niitä kevyesti vähintään 5 minuuttia. Lisää mausteseos ja anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteistä on haihtunut. Paista mausteita vielä muutamaa minuutti hyvin sekoitellen.

Lisää kookosmaito ja anna hautua miedolla lämmöllä kolmisen minuuttia. Ensimmäisellä kerralla, kun tein tätä, lisäsin vielä pilkottua tomaattia, mutta ilmeisesti sen happojen vaikutuksesta kookosmaito juoksettui. Makua se ei haitannut, mutta näköä kyllä. Nyt tomaatti sai jäädä pois. Lisää kala ja sokeri ja hauduta muutama minuutti, jotta kala kypsyy. Lisää suola, jos et sitä vielä ole tehnyt. Sitä menee tähän yllättävän paljon, jos haluaa saada suolaisen maun esiin. Muutenkin tässä on niin voimakkaat maut. Lisää rusinat ja jogurtti. Minuutti vielä ja ruoka on valmista. Riisi lienee paras kyytipoika. Poista kanelitanko.

Tartar

Välipalaa.


Punajuuri-kylmäsavulohitartar

150 g kylmäsavulohta
1 sipuli
1 ruukku tilliä
½ desiä majoneesia
½ desiä ranskankermaa
½ sitruunan mehu
sokeria
5 etikkapunajuuriviipaletta
(salaattia)
(paprikaa)
(oliiviöljyä)

Hakkaa tilli, sipuli ja lohi pieneksi. Sekoita joukkoon majoneesi ja ranskankerma ja purista sitruunan mehu. Hakkaa punajuuret pienen pieniksi kuutioiksi ja lisää joukkoon. Lisää myös hieman sokeria ja suolaa jos tarvii. Paahda pari paahtoleipää tai ruisleipää ja syö tartar leivän päällä. Koristele ateria salaatilla, pienellä siivulla kylmäsavulohta ja paprikarenkaalla. Pirskota hieman limeoliiiviöljyä lautaselle.

Ja varoituksen sana. Tämä jakaa mielipiteet. Mutta jätä punajuuri pois, jos ei uskallusta löydy.

Kurranttia tietoa

Punaisia, mustia ja valkoisia. Niitä olen nähnyt, mutta olen kuullut, että on olemassa myös vaaleanpunaisia. Mielenkiintoista.

Jotain marjoja, ehkä viinimarjoja, tiedetään kasvatetun muinaisessa Korintissa. Mahtaako englanninkielinen muoto currant olla korruptoitunut muoto sanasta corinth, korintti. Tai sitten niitä ei kasvatettukaan Korintissa. Sillä kuivatut marjat, joita Kreikasta laivattiin ympäri lähialueita olivat luultavasti rusinoita eli kuivattuja viinimarjoja. Vaikeaa. Onneksi olen aikaisemmalta koulutukseltani uskontotieteilijä enkä ruokahistorioitsija. Jumalat kun on niin helppo todistaa olemassaoleviksi toisin kuin muinaiset viinimarjat. Sitten on vielä erikseen korinttirypäleet, mutta unohdetaan. Ilmeisesti viinimarjojen viljely kuitenkin aloitettiin joskus 1500-luvulla Keski-Euroopassa. Vaikkei siitäkään taida varmuutta olla.

Suomen kielessähän näistä marjoista käytetään myös nimeä herukat. Viinimarja viittaa enemmän marjan käyttöön juomien valmistuksessa ja on suora käännös ruotsista.

Blogimaailmassa tehdään niin paljon muffisseja, että päätinpä minäkin tuoda korteni kekoon. Tai ei se enää mikään keko ole, se on jo vuori, koska muffinssit tosiaan näkyy blogikokeille maistuvan. Ja sitten on turha tulla apinoimaan: minulle ne ovat aina olleet muffinsseja ei muffineita. Piste. Harvoin ne kyllä maistuvat allekirjoittaneelle. Nimimerkillä Kaksi muffinssia vuodessa tai ainakin yksi vuoteessa.


Marenkipäällysteiset punaviinimarjamuffinssit

100 g huoneenlämpöistä voita/margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 dl maitoa
1 dl hellästi haarukalla murskattuja punaviinimarjota

päälle marenkia:

2 munan valkuaista
sokeria



Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kaksi munaa yksitellen vatkaten. Lisää vajaa ruokalusikallinen vehnäjauhoja, ettei seos juoksetu. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe ja vaniljasokeri ja kaada nämä kuivat aineet märkäaineastiaan. Sekoita hellästi keskenään. Lisää maito ja marjat ja sekoita taas hellästi. Marjoja saa kyllä laittaa enemmänkin, jos uskaltaa. Itse pidän kirpeästä. Laita taikina vuokiin (täytä vain 2/3 vuoasta) ja paista uunissa n. 15 minuuttia 225 asteessa. Vatkaa valkuaiset koviksi ja lisää sokeri. Ota muffinssit pois uunista ja lusikoi jokaisen muffinssin päälle kiva pieni keko marenkia. Tai pursota, jos haluat säätää hienompia. Laita vielä uuniin n. viideksi minuuksi. Tarkkaile kuitenkin, ettei marenki pääse ruskistumaan liikaa. Syö ehdottomasti maidon kanssa, koska maito on hyvää.

Laukkaan ruohoon ja sinne tänne

Loma jatkuu.

Saavuin juuri muutaman päivän reissulta Turun saaristosta. Kyllä vaan on upeita maisemia. Yksinkertaisen haavoittuneesti hioutuneita kallioluotoja. En voi paremmin todeta kuin Juhani Merilahti:

Luodot karsivat rihkaman,
itsestään.


Ei sen puoleen. Ei pelkät kallioluodot, mutta ne armoitetut auringonlaskut ja kiukkuisen pehmeä saunankiuas.


Saaristosta löysin myös jotain hauskaa ruokauutta. Tai olen ehkä löytänyt sen jo aiemmin, mutta kaikessa tyytyväisyyden yltäkylläisyydessä ehtinyt jo unohtaa. Lounaisilla saarilla nimittäin kasvaa villinä ruohosipuli, joka on vähintään mahtava asia. Extremely magnificient vanha englanninopettajani lipasisi. Villi ruohosipuli kasvaa kallioilla, merenrantaniityillä ja kedoilla. Kukinnot ovat myös syötäviä ja ne maistuvat jännästi sipulilta. Paremmin ne sopivat ehkä annosten koristeluun, mutta ketä se nyt jaksaisi kiinnostaa. Monia.



Lehtiä voi käyttää ennen kukintaa salaateissa tai sitten heittää ihan vaikka leivän päälle. Tai mikä voisi kuulostaa vinkeämmätä kuin askeettisessa saaressa nautiskella allium schoenoprasum marinoitua uutta perunaa, kädessä jo hieman hiillostunut makkaratikku. Monikin asia.

Mutta ei tuolloin paikan päällä. Vähän kuten elämässäkin valintoja tehdään niillä valmiuksilla, mitkä kulloinkin ovat reservissä. Ehkä jonain muuna hetkenä asiat olisi voinut tehdä toisin, mutta ei nyt. Ei saaressa. Ei sillä asketian asteella. Ja ha haa. Vepsän saari on kaikkea muuta kuin askeettinen. No sehän kuulu Turun kaupungin liikuntavirastolle, joten se siitä. Mutta romantisoitu kuva on aina makeampi kuin liian todellinen. Katso vaikka vanhoja suomalaisia totuuspakoilumustavalkoleffoja: (huutaen naisen korvaan) AHH Regina Katariina Linnanheimo kuinka rakastankaan sinua. Päälle liraus Sua vain yli kaiken, jonka jälkeen peli on selvä. Leif scores. Anteeksi, eksyin.

Aika monta kertaa on tänä kesänä tullut maisteltua makkaraa ja kassleria. Se on loppu nyt. Tai ehkä tänään illalla vielä maistelen, ei vielä tiedä. Mutta hauska oli tällä kertaa valmistaa grillissä eineshampurilaisia. Ja täytyy sanoa, että kyllä hampurilainen niin hyvältä näyttikin perinteisten grilliherkkujen vierellä, että katseista päätelen moni kanssagrillaaja olisi mielellään vaihtanut lautasensa ja antanut ehkä päälle vielä siunatun maan hautapaikkansakin. Ei kiinnostanut. Hampurilaisen väliin laitettiin sitten majoneesia, kurkkua, tomaattia, sinappia, ketsuppia, ananasta, jauhelihapihviä, salaattia ja mikä parasta villi ruohosipulia. Ai nami. Mutustettiin grillatun maissin kanssa.

Marjaniemessä

Torilta oli niin pakko ostaa mansikoita kuin vain voi pakko olla. Eli siis aivan pakko. Yleensä eniten käyttämäni lause tähän aikaan vuodesta on "Saanko maistaa?". Jostain syystä lähden torilta pois suupielet punaisena mansikkamassan peitossa ei-mitään ostaneena. Mutta ei nyt. En voi maistiaisiksi ottaa kahta litraa suit sait. Ja maksoivatkin vaan pari euroa litra.


Seuraavat ovat tämän viikon mökkiruokia. Tuli maisteltua niin hyviä murkinoita, että Mustikin olisi ihmeissään. Nyt pari päivää kaupungissa ja sitten lähtö jo perinteikkääseen Vepsään.


Ananassalsa

Suunnittelin tämän salsan nautittavaksi grillatun possun *grii* kanssa. Ei oikein toiminut, mahtoiko sitten johtua voimakkaasta pippurikastikkeesta tai jostain muusta, vaikea sanoa. Mutta ihan täydellistä tämä olikin grillatun halloumin kanssa. Siis superhyvää.


1 prk ananasta
1 chili
1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
1/3 ruukkua korianteria

Pilko ainekset ja sekoita keskenään. Korianteria voi käyttää enemmänkin, jos haluaa lisää luteen makua ruokaansa. Monille tuokin määrä riittää pilaamaan aterian. Korianteri jakaa mieltymykset aika hienosti.

Jatketaan.

Jos tämä on kevyttä ruokaa niin ei mikään. Mascarponessa rasvaprosentti on onneksi vain vajaa 60.


Balsamicomarinoidut mansikat ja mascarponevaahto

Manssut:

1 l mansikoita
sokeria
reilu loraus balsamicoa (se oikea: aceto balsamico di Modena)
1 rkl hunajaa
mintun lehtiä
puolikkaan sitruunan mehu



Perkaa mansikat ja puolita. Kaada päälle sokeria. Valmista eri kipossa marinadi. Eli kaada kippoon reilu loraus balsamicoa, lisää siihen ruokalusikallinen hunajaa ja sekoita hyvin. Purista mukaan puolikkaan sitruunan mehu ja nappaa yrttimaalta vielä muutama lehti minttua. Kaada marinadi mansikoiden päälle ja anna marinoitua vähintään tunti.

Vaahto

1 dl kuohukermaa
200 g mascarponea
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria maun mukaan
jotain likööriä esim. triple sec on hyvää, minulla ei ollut, mutta kaapista löytyi vana tallinnaa


Vispaa kerma vaahdoksi. Kääntele mascarpone varovasti kermavaahdon joukkoon. Lisää sokerit ja maistele makeus mieleiseksesi. Mausta vielä omavalintaisella liköörillä. Nautiskele hartaasti
marinoitujen mansikoiden kanssa. On parempaa kuin satsumat ja se on jo aikas paljon se.

Kokkausten välissä tehtiin hieman maakuntamatkailua ja käytiin tutustumassa Karunan kirkkoon. Varsin hienohan tuo oli, vaikkakin vanhaan kirkkoon olisin tutustunut ennemmin. Se nyt vaan päätettiin siirtää Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon, mutta mitäpä tuosta. Marjaniemessäkin tuli käytyä uimassa, ei tosin siinä pahamaineisessa, vaan kuinka sattuikaan, Kokkilan Marjaniemessä. Erittäin symppis ranta ja kirkasta vettä. Kesä jatkukoon.

Naku-uimapuvutta uimaan

Sunnuntai-ilta toi Turun aamuvirkulle mukanaan yllätyksen. Heräsin laivasta ja päätin, että on aika poistua, ennen kuin joudun pois Suomen aluevesiltä. Hyväksi onneksi viikinki oli vasta Ruissalon kohdalla, joten päätin vetää hätäjarrua. Kapteeni toivotti minut uudelleen tervetulleksi ja sanoi, että ei ole uimalla pitkä matka rantaan. Vaihdoin simmarit päälle ja perhostelin 100 metriä muikea virne hirnuvassa hymykuopassani. Toinen onnenpotku oli, että Ruissalossa oli juuri menossa ruisrockin viimeinen päivä. Festarihattu siis päähän ja sandaalit sykettä kohti.



Nälkä oli Haraldiakin hirmuisempi, joten päätin ennen Cardigansin keikkaa käydä popsimassa teltat tainnoksiin. Ja sen teinkin, sillä roskiksista loppui tila kesken jo toisen pötsini täyttyessä. Olisin ehkä voinut santsata samalle lautasellekin, mutta taidan olla siihen liian snobi. No Nina heitti mahtavan keikan joka tapauksessa, eikä hän ole lainkaan snobi. Toisin kuin eräiden puolijumala Morrissey, joka jumalaisena vegaanina vaati saada alueelle oman keittiön ja ruokatilan, johon vahingossakaan ei saisi päästä naturalistista nakin käryä. No kuulemma Morrisseykin sai kuulijat transsiin ja hyvä niin. Parempi puoliskoni alkaa hiljalleen palailla morrissey-ulottuvuudesta, mikä on sinänsä ihan mukavaa vaihtelua.


Maanantain lounas ei kaivannnut mitään, mitä olisi voinut syödä festareilla (lue: roskaruokaa). Kaappien jämistä valmistin sitten tällaista pastaa, mikä oikeastaan olikin erittäin cardiganssia - samaa tarkoittava sana herkulliselle. Pastan kruunasi artisokkapeston hieman korianteria muistuttava maku.


Pinaatti-artsiokkapestopasta


penneä

1 sipuli
10 hillosipulia
1,5 dl maitoa (tai kermaa jos sattuu löytymään)
1/3 pakettia aurajuustoa
1/2 pussia pinaattia
neilikkaa
pippuria
2 rkl artisokkapestoa

Laita putkipastat kiehumaan.

Freesaa pilkottuja sipuleita ja hillosipuleita hetki pannulla. Kaada mukaan maito ja anna kiehahtaa. Lisää murennettu aurajuusto ja sulata se maidossa. Lisää mikrossa sulatettu pakastepinaatti ja anna hautua hetki. Lisää pari ruokalusikallista artisokkapestoa. Mausta jauhetulla neilikalla ja pippurilla. Neilikasta tulee hassun hauska maku, joka sopii hyvin artisokkapeston saippuafiiliksiin. Suolaa tuskin tarvii, sillä aurajuustossa lienee tarpeeksi. Mutta jos ei, niin tiedät mitä tehdä.