.

Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella

2012-01-07T07:23:00.000-08:00

Lukijani rohkeni lähennellä sähköpostilaatikossa ja kysyi, voisinko auttaa häntä vähähiilarisen pyttipannun kanssa. Ei mitään kummallisuuksia, mutta jotain outoa saisi olla mukana. Kaveri oli itsekin outo, sillä lopputeksteissä hän kysyi vielä, ketä äänestän. Ehkä Christopher Kit Walkeria, Niinistöä tai vihreyttä, jossa puput ja puppelit saavat rauhassa kirmailla.

Tuumasta toimeen siis, hyvin suunniteltu on puliksi tehty, joten leikkasin siltä seisomalta otsatukan pois. Joltain satunnaiselta naiselta, joka tepasteli vastaani ja oli kyvytön pakenemaan. Sitten ostoksille.

Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella
(3 karppiannosta)

1 reilu lanttu
6 keskireilua porkkanaa
1 sipuli
200g paketti kuutioituja pekoneja
suolaa
pippuria
grillimaustetta
1 ranskankerma
½ rkl kotisinappia
3 kananmunaa
puolukoita

Kuori lanttu ja porkkanat ja silvo pieniksi kuutioiksi. Esikeitä kuutiot lähes kypsiksi. Pilko sipuli ja paista pekonien kanssa pannulla. Lisää lantut ja porkkanat ja mausta suolalla, pippurilla ja reilulla grillimausteella. Lämmitä kattilassa ranskankerma juoksevammaksi, lisää sinappi ja sekoita. Paista kananmuna. Kaada kastiketta spygän päälle, mukaan muna ja hapoksi muutama puolukka.

Se paisuu sittenkin!

2011-12-31T13:15:00.000-08:00

Menikö pannukakkusi pannukakuksi, lättänäksi lituskaksi, joka toivoisi huonoihin hetkiin hieman paisuvaiskudosta?

Mielestäni pannukakun pitää olla ilmavan kuohkea mutta kuitenkin rapsakka. Alla kuva pannarista ihan muutama sekunti sen jälkeen, kun otin sen uunista. Juuri tuollaiselta kunnon pannarin pitäisi mielestäni näyttää, vai oletteko eri mieltä.

Miten tuohon tulokseen päästään? Ideoita?? Mikä tekee pannarista kevyesti rapean ja kuumottavan kuohkean?

Ruotsinkielinen postaus

2011-12-01T09:29:00.000-08:00

Jag är gris, Polkagris.

Wodan F1, Boro F1, Rhonda F1 ja Mona Lisa. Onko joukossa tulevan kauden uusi F1-talli vai mitä? Toivottavasti ei, muuten ajellaan päin punaista: kyseessä ei ole äfykköset vaan suosituimmat punajuurilajikkeet. Päin punaisia ajelu voi tulla sitä paitsi kalliiksi, vaikka onkin jännittävää.

Punajuuri on apetta sielulle, sillä juurikas sisältää samoja mielialaa parantavia aineita kuin suklaakin. Ja jos ei muuten vaan ole in the mood, niin haukku sieltä toinen täältä, jo alkaa iskeä. Ei kai sitä turhaan kutsuta luonnon viagraksi, vähän kuin Jouniakin. En siis viittaa tällä keneenkään tiettyyn tai todelliseen henkilöön.

Harva jaksaa kokkaloida punajuurien kanssa, se on kuulemma niin sottaista puuhaa. Löpönkilit, juurekkaan väri lähtee vedellä pois ja mukula on muutenkin mahtavaa ainetta. Punajuuresta tulee ennenkaikkea ensimmäisenä mieleen sen monikäyttöisyys, herkullisuus ja mieletön aromi. Juures taipuu raasteeksi, laatikoihin, salaatteihin, marinointiin, risottoihin, pastoihin, rosolliin, lindströminpihveihin ja ihan mihin vaan. Mutta parhaimmillaan punajuuri on silti mielestäni juustojen kanssa ja erityisesti fetan tai hieman lämmityksestä valuvan chevren kanssa. Ja mikä parasta se maistuu hulvattoman hyvältä valkosipulin kanssa. Ja hej på dig, yhä paremmaksi menee: kun syö punajuurta ja valkosipulia samaan aikaan, punajuuren ainekset ehkäisevät valkosipulihengityksen muodostumista.

Tähän salaattiin punajuuri kuuluu kuin elmu kelmuun tai joulu limppuun.

Valkosipulinen punajuuri-fetasalaatti
(Vitlökslig rötjustså-fetazalade)

Pikkupinaatin lehtiä (ei tarvi poistaa lehtiruotia) tai normi pinaatteja
Rucolaa
Hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
Etikkapunajuuriviipaleita
Fetaviipaleita
Parmesaanijuustoa

Tee vadille peti vihreistä. Kaada päälle oliiviöljyä. Viipaloi valkosipulit todella ohuiksi ja viljele vihreiden päälle. Lado salaatin päälle vuorotellen punajuuriviipaleita ja fetaviipaleita. Valuta taas öljyä päälle ja väännä joukkoon vielä mustapippuria pyllystä. Aateloi parmesaanisiivuilla.

Aprikoin hilloa

2011-11-20T12:16:00.000-08:00

Jo aiemmin suomi-kenia -seuralaisten suursuosion saanut omena-aprikoosihillo on hieman päivittynyt. Sitä on siis aiemminkin tehty tässä blogissa. Nyt siihen on lisätty joulun kunniaksi kanelia ja särmän saamiseksi inkivääriä. Veden vuoksi lisäsin siihen myös vettä siinä vaiheessa, kun kattilaan piti lisätä vettä.

Eilen kattilassa muhinoi hernekeitto, uunissa kohosi pannukakku ja liedellä kupli omena-aprikoosihillo. Olen nyt sitten päivän aikana vetänyt noin 1,5 pellillistä pannaria ja 8 desiä omenahösää ja ison kattilaan rokkaa. Perässänikö, niin olen kuullut.

Omena-aprikoosihillo

reilu puolitoista kiloa omenoita
200 g kuivattuja aprikooseja
3 dl vettä
vaniljasokeria
3,5 dl sokeria

pätkä inkivääriä pilkottuna

kanelia maun mukaan

Poista omenoista kodat ja pilko neljään osaan. Ei tarvi kuoria. Huuhtele aprikoosit ja pilko pienemmiksi paloiksi. Keitä kattilassa kaikkia aineksia yhdessä miedolla lämmöllä noin tunti. Soseuta sauvasekoittimella. Ei kannata vetää sileäksi, osumat on kivoja.

Ternimaitojuusto ja omena-kanelikompotti

2011-11-03T14:18:00.000-07:00

Jotenkin ajatus juuri poikineen lehmän maidosta ruoan raaka-aineena häiritsee minua. Vastapoikinut naislehmä rykii parikolme päivää synnyttämisen jälkeen kellertävää ternimaitoa, joka sitten ilmeisesti on herkkua. Tätä nimeä käytetään myös vastaavasta ihmisen maidosta, herkkua. Ternimaito sisältää runsaasti valkuaisaineita ja erilaisia vasta-aineita. Luotettavaakin luotettavampi überpäällikköylijariüberpiirainen Jari Piirainen on kertonut, että 1990-luvun alussa Suomen hiihtojoukkue napsi kaikenlaisia nappuloita, enimmäkseen kylläkin ternimaitokapseleita. Terveysvaikutusten takia tietenkin, hiio-hoi.

Ternimaitoa kutsutaan myös pihkamaidoksi. Siitä tulee huulet kiiltävän tahmeiksi ja ne takertuvat toisiinsa kiinni kuin kuuskajaskarin hyljekoiran hampaat välimeren metvurstiin. No ei kai, nimitys johtunee väristä.

Uunijuustoa voi tehdä myös tavallisesta maidosta, mutta silloin tarvitaan kananmunaa ja maitojauhetta. Ternimaidossa ei sen kummempia kikkoja tarvita, perusresepti on litraan maitoa sopivasti suolaa ja hyvin hyytyy.

Ternimaitojuusto ja omena-kanelikompotti

1 l ternimaitoa
0,5-0,75 tl suolaa

Voitele vuoka kevyesti, sekoita suola ternimaitoon ja paista 150 asteisessa uunissa niin kauan, että pinta on kauniisti ruskistunut tai maito on sopivasti hyytynyt. Ternimaito vaihtelee kerroittain, joten tarkkaa aikaa on vaikea antaa. Mutta sanotaan nyt huvin vuoksi vaikka 59 minuttia.

omenaa
sokeria
vanilliinisokeria
kanelia

3 omenaa
ruokosokeria
kanelia
inkivääriä
sitruunan mehua

Laita kattilaan kuoritut ja kuutioidut omenat. Heitä joukkoon reilusti sokeria, sopivasti kanelia ja kuivattua inkivääriä ja muutama tippa sitruunamehua. Älä stressaa määriä. Keitä soseeksi ja maistele maku kohdalleen.

Tarjoa uunijuusto omenahäsän kanssa.

11. käsky

2011-10-01T04:23:00.000-07:00

Polkkapossu suosittelee: kipikapi äänestämään paleocroissanttisettiä eli banaanin, pekonin, kardemumman ja tumman espresson yhdistelmää Pauligin likilegendaariseen makuparit-kilpailuun. Go Meri! Itse en valitettavasti ehtinyt osallistua, mutta pekonikortin käyttäjälle ääni oon taattu.

Kuva linkitetty sivulta http://makuparit.pauligcafe.fi/resource/files/recipes/33_1.jpg

Äänestämällä voit voittaa viikonlopun Kämpissä ja ravintolaillan Chez Dominiquessa.

Sato talteen

2011-09-30T23:20:00.000-07:00

Alkaa olla se aika vuodesta, kun Suomen sijainti päiväntasaajaan nähden saattaa harmittaa. Ei toki minua, syksy on vuosittain juuri sen hetkisen elämäni parasta aikaa. Silloin tällöin parasta on myös perjantai tai joulukuusi, viimeinen harvemmin syksyisin.

Mutta tämä on myös siksi mukavaa aikaa, että nyttemmiten keittiö purnukkamäärä kasvaa huomattavasti. Voisin jopa sanoa, että purnukoita on pian riesaksi asti. Isompi riesa on kuitenkin ruohonleikkaaja, joka jyrisee ikkunan alla joka kolmas päivä viimeistään silloin, kun aamuhämärä alkaa taittua kajoksi. Ei se saakutin ruoho kasva niin nopeasti, tajua se. Laitanko sinutkin purnukkaan, perkele häh?!

Purnukoiden määrä kasvaa siksi, että nyt viimeistään kerätään satoa talteen. Tarkennettuna, nyt kuivuri sanoo hurraa ja pöydät ovat täynnä kuivumassa olevia toistaan kummallisempia sieniä. Sienten kannaltahan tämä on ollut käsittämättömän hyvä vuosi, olen juhlinut kuin pieni sardiini loppiaissaunassa. Suppiloita tai torvisieniä en taida jaksaa enempää edes kerätä, niitä on vuosiksi eteenpäin. Noiden lisäksi kuivattuna on jo lampaankääpää, punikkitatteja, herkkutatteja, nummitatteja, keltavahveroita, häränkieltä ja vaikka mitä. Rouskut on vielä hoitelematta. Niitä pitää olla ehdottomasti, sillä mahdollisuus tehdä suolasienistä sienisalaattia on elämälleni yhtä tärkeää kuin foolihappomaisessa muodossa oleva foolihappo. Rouskujen osuus korjaantuu tänään iltapäivästä. Myös yrtit on kerätty ja kuivattu. Pikkupurnukoihin on kuivattu basilikaa, minttua, piparminttua, oreganoa, rakuunaa, sitruunamelissaa, timjamia ja rosmariinia. Parvekkeella ja maassa kasvaa vielä paprikapuu ja chilipensas, niiden hedelmät ajattelin vielä kuivata, niin homma alkaa olla joulupaketissa. Myöhemmin vielä omenasiivuja ja jotain muita hauskoja juttuja, en ole vielä keksinyt mitä. Mutta jotain epäilyttävän hauskaa.

Kuten jo todettua, suppilovahveroita on tänä vuonna ihan älyttömästi. Ensimmäistä kertaa sienestyshistoriani aikana, jouduin ottamaan metsässä masennuslääkkeitä: niin paljon harmitti, kun tiesin, etten saa kaikkea millään kerättyä. Yksi prozac, pari zoloftia ja lukuisia edronaxeja. Olo paranikin hetkellisesti ja hyvinä hetkinäni haastattelin keijuja ja sammakoita, huonoina luulin olevani Polkkapossu.

Seuraavassa postauksessani annan apuja teille, jotka ette oikein tiedä, mitä kaikella sillä suppilovahverolla tekisitte, jonka olette vasuihinne ahtaneet.

Onko muumilaaksossa ihan kaikki asukkaat varmasti kotona?

2011-09-20T03:32:00.000-07:00

Pakko julkistaa postilaatikkooni tippunut ihailijakirje.

Hei paskanaama,

Olen nyt kaksi kertaa tehnyt ruokaohjeitasi ja molemmilla kerralla tulos on ollut täyttä paskaa. Sinun kannattaisi lopettaa ruoanlaitto kokonaan koska ruokasi ovat skeidaa. Yleensä kirjoitat ihan paskaa.Tekemäni ohjeet oli vuohenjuustoparsaleipä ja joku sumuvalon suklaakakku. Pidin kakkua vahingossa liian kauan uunissa enkä edes tykkää parsasta. Oikeastaan olen kokeillut ruokiasi kolme kertaa ja ensimmäisellä kerralla oli hyvää.

Heh, en muistakaan koska olisin hykerrellyt näin paljon. Paitsi eilen saatoin hihitellä aika paljon katsellessani Boratia. Kiitos palautteesta, sitä on aina mukava saada.

Ihan kuin tolla kuvan lassella olis suu, kieli ja hampaat

2011-09-15T10:02:00.000-07:00

Voi kekke että niitä on, melkein kiroiluttaa. On vaikea lampsia metsän pohjaa pitkin kompastumatta hattupäisiin pilleihin. Tosin minun on vaikea kulkea ylipäänsä missään kompastumatta mihinkään tai ainakin olla lyömättä vasemman jalan isovarvasta vähemmän kuin muutaman kerran päivässä. Tietäisitte vaan kuinka tuskallista se on. Voitteko kuvitella, kolahduksen jälkeen saan useimmiten naurunpyrähdykset osakseni, vaikka kaiken järjen ja maailmanlaajuisen empatialain mukaan tuossa tilanteessa nuppiani pitäisi silittää.

Niin, arvaatte varmaan, että meikä on aika töpoötissä, rairairai ja hurlumhei. Puhun nyt sienistä. Aivan mahtavaa, olen rämpinyt metsissä ja kaivanut viimeisetkin rihmastot tapion hovista. Nyt on siitä hieno sienivuosi, että metsässä näkee jos jonkinlaista punikkia, lehtoa ja nupikkaa. Jokaisen itseään ja keltaisia jalkapallokuviosaappaitaan kunnioittavan ihmisen pitäisi juuri nyt opetella tunnistamaan sieniä. Harvoin tulee yhtä hyvää tilaisuutta. Mars metsään ja Pluto on useimmiten koira.

Mustatorvisienilasagne

Muista, että liian vähäinen määrä valkoista kastiketta pilaa lasagnen. Älä siis pihtaa ja muista tehdä myös kastiketta tarpeeksi.

lasagnelevyjä
kastike 1
kastike 2
voita
2 viipaloitua tomaattia

kastike 1:

Iso kourallinen mustatorvisieniä
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
sokeria
suolaa
pippuria

Paista torvia hetki kuivalla pannulla, jotta saat nesteet pois. Paista sitten voissa pilkotun sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisää tomaattimurska, yrtit ja mausteet ja anna muhia hetki.

kastike 2:

litra maitoa
1 kanaliemikuutio
valkopippuria
veitsenkärjellinen muskottipähkinää
200 juustoraastetta
maizenaa

Kiehauta maito, lisää liemikuutio, valkopippuri ja muskottipähkinä. Sulattele juustoraaste hiljalleen maitoon. Suurusta vielä maizenalla, jos möhnä ei ole tarpeeksi möhnäistä. Se saa olla paksua.

Kokoa lasagne voideltuun vuokaan. Alakerrokseen hieman kumpaakin kastiketta, sitten vuorotellen aina kerros levyjä, kastikkeita, levyjä jne. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastike, tomaattiviipaleet ja ripottele vaikka pintaan vielä juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Käsittämättömän herkullinen porkkanakakku

2011-09-08T08:18:00.000-07:00

Kukahan makedonialainen on keksinyt heittää porkkanaa kakkuun? Tai muita vihanneksia. Tai kuka sekopää ylipäänsä kokee intohimoisesti palavaa halua lähteä kokeilemaan vihanneskakkureseptejä? Veskupossulla on käsi ylhäällä: olen testannut porkkanakakun, kesäkurpitsakakun, bataattikakun, kurpitsakakun, perunakakun, hapankaalikakun, nauriskakun ja mitäköhän vielä. No kerna kruunu on kyllä ehdottomasti tomaattisoppakakku. Se kuuluu enemmänkin sarjaan kokisnakit, mikä tietty on jo itseisarvoltaan viehkeää. Ehkä tuosta voisi jalostaa myös tomaattisoppakakkujäätelöä.

Vaan kyllä näistä viherpiipityskakuista porkkanakakut ovat ehdotonta von aatelia. Jossain Makedonian Rauman puoleisella suistoalueella syntynyt Sirja-ystäväni antoi viitteitä Kotikokista löytyvästä porkkanakakkuohjeesta, joka kyllä olikin eri helmi. Tässä siis se. Muuten ohje on aboriginaali, mutta kuorrutetta olen vähän tuunannut. Pohjasta tulee ihanan kuohkea ja se myös pysyy sopivasti kosteana.

Pohja:

4 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniliinisokeria
0,5 tl suolaa
4 porkkanaa
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute (täyte):

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniliinisokeria
vajaan puolikkaan appelsiinin mehu (käsin löyhästi puristettuna)
(ihan pikku loraus 43-likööriä)
hasselpähkinärouhetta

Raasta porkkanat HIENOKSI raasteeksi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita vaahtoon porkkanaraaste, kuivat aineet ja öljy. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla, kaada taikina siihen ja paista 190 asteessa alatasolla n. 35 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet sileäksi keskenään ja levitä kakun päälle. Laita kakku jääkaappiin ja korkkaa aikaisintaan kolmen tunnin päästä.

Itse saatan höystää muhennosta lorauksella valkoviiniä

2011-07-23T23:48:00.000-07:00

Ratatouille tarjotaan monesti lisäkkeenä. Ihan hyvin se voi olla pääruokakin, vaikka jonkin muhevan kanan, kahevan munan, kanssa.

Sanoisin, että ratatouille on enemmänkin tapa valmistaa ruokaa, tai ennemminkin muhentaa kasviksia, kuin jokin resepti. Alkukoti viedään usein Provenceen, mutta yhtä hyvin se voi olla Kataloniassa, Baleaareilla tai Raumalla. Viimeisimmän todennäköisyys on jopa kohtalainen, sillä ääntämisasu ratatui on hyvin lähellä raumalaisia i-loppuisia asuja kuten lakki, kukei, snääki, potusi. Jotain sidettä löytynee myös lapskoussiin.

Tässä perusratatouillen ohje. Itse saatan höystää muhennosta lorauksella valkoviiniä.

Ratatouille

oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 keltasipuli
½ rkl fariinisokeria
6-7 kaltattua tomaattia
4 pilkottua valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria
basilikaa
timjamia
(ketsuppia)

Leikkaa munakoiso ja kesäkurpitsa ½ cm siivuiksi, itketä munakoisot ja taputa itkenyt neste pois. Pilko paprika ja hienonna sipuli. Paista munakoisoja oliiviöljyssä, kunnes ne ovat muuttuneet lötköiksi ja ruskeiksi, poista kasarista ja tee samoin kesäkurpitsoille. Valuta molemmat talouspaperilla. Heitä kasariin paprika, sipuli, tomaatit, valkosipuli, sokeri, suola, pippuri, basilika ja timjami ja anna muhia 20 minuuttia. Lisää munakoiso ja kesäkurpitsa ja anna vielä hautua 5-10 minuuttia. Loraus hyvää ketsuppia päälle on vääräoppinen mutta mainio lisä ratatouillen jälkilöylyksi. Tarkista vielä suola ja pippuri.

Hunaja-sitruunakastike

2011-07-08T13:12:00.000-07:00

En varsinaisesti fanita kaupoissa myytäviä salaatinkastikkeita, joukkoon kuuluu mm. ranskalainen, kapteenin, sinappikastikkeet jne. En fanita myöskään vaaksiaisia tai muita hämähäkeiltä näyttäviä pörhelöitä jotain poikkeusta lukuunottamatta. Tuntuu, että valmissalaatinkastikkeet hukkuvat massaksi, eikä mikään oikein erotu ainakaan positiivisesti. Pookin kastike on sentään ihan siedettävä, pinna sille eikä se ole edes kireä. Itse tekemäni sinappikastike on tietysti helmi, mutta niin on omalla kompressorilla runnova jäätelökone Grande Gelatokin. Siitä myöhemmin.

Ehdoton lempparini on n. minuutissa valmistuva raikas, kirpeänmakea kastike, joka ei vaadi ammattilaista avuksi. Erityisen hyvältä tuo kastike maistuu salaattien kanssa, joissa on raaka-aineina käytetty meren hedelmiä. Mittasuhteita en tähän edes laita, niitä voi testailla oman maun mukaan. Tiedän, että monet suhtautuvat välinpitämättömästi näihin ns. vinegretteihin, mutta se johtuu vain laiskuudesta.

Kokoa salaatti kylmäsavulohesta, erikoissalaateista, kurkusta, pienistä ja makeista tomaateista, kanamunista ja sipulista. Kaada päälle kastike, joka valmistuu seuraavista aineksista:

Hunaja-sitruunakastike salaatille

Sitruunan mehua
Juoksevaa hunajaa
Erittäin hyvää oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Jotain tuoretta yrttiä

Hetki

2011-06-26T11:08:00.000-07:00

Savustetut appurat ja kuollut lahna

2011-06-10T13:10:00.000-07:00

Savustaminen tapahtuu useimmiten hienovaraisesti ja hiljalleen. Kohde ei edes välttämättä ymmärrä, että häntä savustetaan. Voi se toki olla ihan näkyvääkin. Hänelle ei puhuta, hänen pöytäänsä ei istuta, hänen vitseilleen ei naureta. Ehdottoman hyvä tapa on savustettavan puheenvuoron keskeyttäminen.

Kalan savustamiseen pätee periaatteessa ihan samat jutut. Kalalle ei puhuta eikä hänen pöytäänsä istuta. Kalan vitseille ei naureta ja jos puheenvuoron joutuu keskeyttämään kannattaa mennä hetkeksi pois auringosta ja juoda reilusti nestettä. Avohoitoakaan ei kannata sulkea ensikäden vaihtoehdoista.

Chef Kari Vihdan kanssa valmistettiin seuraava setti. Minä toimin apukokkina ja seurailin ammattilaisen käden liikkeitä. Loistava vinkki oli mm. kaislat ritilän päällä.

Savustetut appurat ja (kuollut lahna)

Ongi isoja ahvenia ja yksi pian kuollut lahna. Poista puukolla päät, avaa vatsat ja poista sisälmykset. Visko suolaa reilusti sisälle ja ulos ja anna levätä kylmässä seuraavaan päivään.

Savustaa voit vaikka tynnyrissä tai vanhassa kaminassa. Käy siihen ihan oikea pönttökin - linnunpönttö on huono, tyhmä ja varsinkin häiriintynyt valinta.

Vuole savustuspöntön pohjalle leppälastuja, myös teollisesti tuotettu leppähake on toimivaa. Hyvän makumausteen antaa pieni pätkä katajaa, liiallinen kataja tekee kuitenkin tunkkaisen maun. Miu.

Lastujen päälle kannattaa kylvää muutama sokeripala, niillä saadaan kalaan mukava paahtunut väri. Lastujen päälle ritilälle kannattaa asettaa muutama kaisla, jotta sen päälle tulevat kalat saa helposti irti. Yksi tapa on myös öljytä kalat ennen savustamista, tällä saadaan kaloihin myös mukava kiilto. Turhaa se kyllä oikeasti on, mutta monasti kokit ovat kohtalaisen turhamaista poppoota.

Sytytä nuotio pöntön alle. Appuroiden savustamiseen kuluu n. 20-30 minuuttia riippuen kalojen koosta. Kalat ovat valmiita, kun evän irtisaamiseen ei tarvita läheskään moottorisahaa. Toiset tykkäävät mehukkaasta, joidenkin pitää saada ihan kuivaa, jolloin myös suola muuttuu hauskan rapsakaksi. Itselleni kelpaa perinteisesti ihan kaikki, olen vain rehellisesti ronkeli.

Jos et muistanut suolata lainkaan, voit vielä tässä vaiheessa pelastaa kalasi heittämällä ne likoamaan suolaliemeen viideksi minuutiksi.

Sitten suuhun.

Kirjolohenmätipasta

2011-06-02T00:51:00.000-07:00

Suomalaiset ovat yhtä tottuneita mätiin kuin omaan vessanpönttöönsä, mutta mistä johtuu, että sen käyttö on rajoittunutta. Vaan niin on mädinkin. Yleisimmin mätiä heitetään paahtoleivän päälle smetanan ja rusikoidun sipulin muljuttamana. Tässä ei tietysti ole mitään väärää, se on myös minun himoherkkua. Mutta ihan rehellisyyden nimissä, joskus kannattaisi kuitenkin koittaa jotain muutakin. Minäkin olen käyttänyt korkokenkiä viimeiset kolme kuukautta ja hyvin alkaa tottua.

Tällä kertaa possutin mätiä pastaan. Toimii.

Kirjolohenmätipasta

omavalintaista pastaa
½ pieni pilkottu keltasipuli
1 laakerinlehti
1/4 kalaliemikuutio
1/2 dl valkoviiniä
2 dl kermaa
maizenaa
suolaa ja pippuria
katkarapuja
tuoretta hakattua tilliä
kirjolohenmätiä
parmesaania

Keitä pasta al dente. Freeesaa sipulia hetki rasvassa. Lisää laakerinlehti, liemikuutio ja valkoviiniä. Anna kiehahtaa ja ota laakerinlehti pois. Lisää kerma ja suurusta kastikkeeksi maizenalla. Lisää katkaravut, älä anna enää kiehua. Tarkista suola ja jatka pippurilla. Sekoita paistinpannulle pastat ja kastike ja lusikoi päälle kirjolohenmätikekoja ja tilliä. Viimeistele parmesaanilastuilla.

Ahvenen pöksyttäminen

2011-04-24T23:38:00.001-07:00

Taas joku jamppa kyseli postilaatikossani, miten kuhasta lähtee luut. Myös edellisen postaukseni jälkeni G.Astronomi ihmetteli, miten ahvenesta saa ruodot pois. Asia on hyvinkin yksinkertainen, vaikka tehdäänkin räätälillä. Kyseinen tapahtuma nimittäin tehdään mittatilaustyönä ja sitä kutsutaan housuttamiseksi. Itse kutsun sitä tosin pöksyttämiseksi, mutta joillekin sillä on aivan eri merkitys.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuha-/ahvenfileestä saadaan kaikki ruodot pois tekemällä veitsellä kaksi hyvin yksinkertaista viiltoa ja poistamalla v-muotoinen osa. Kuvaan siis merkitty poistettava kiila oranssilla. Tädää, ei vaikea juttu.

Tuuli tuule sinne missä kamerani on

2011-04-22T21:03:00.000-07:00

Oletteko ikinä käyneet Kustavissa, siellä on Isokarin majakka. Jos ette, niin kannattaa mennä: ehkä vaikka törmäisitte kameraani - hommat ovat nimittäin olleet täysin kustavissa sen jälkeen, kun joku vääryydellä ja viekkaudella rosvoten vohki rakkaan ja kovin kuuliaisen kamerani. Tosiasia on, ettei sijaisräpsäyttäjänä toimivan kännykkäkameran kanssa paljon juhlita, vaikka se olisikin jo pyöreitä vuosia iältään.

On myös mahdollista, ettei kameraani ole näpistetty, se on voinut tippua naisen viereen kaapin taakse. Voi se olla myös työpaikallani tai jossain muussa vielä tietämättömässä sijainnissa, josta en sitä vaan ole vielä tavoittanut. Tietäisivätköhän Fonectalla?!

Kun vielä mustarastaskin lauloi puistossa kaipaustaan, päätin suunnattoman kameraikävän kourissa valmistaa lohturuokaa. Muistan nähneeni jonkin vastaavan viritelmän jossain sivuilla joskus, no en ole kyllä ihan varma, oliko se ihan vastaava.

Ilmakuivattuun kinkkuun kiedottua ahventa, salviavoita ja hernepyreetä
(2 annosta)

Ahvenet:

6 ahvenfilukkaa
6 siivua ilmakuivattua kinkkua

Poista ahvenfileistä ruodot tekemällä kiila viilloilla keskiruotorivin molemmille puolille. Tätä kutsutaan housuttamiseksi, sillä filee näyttää toimenpiteen jälkeen housuilta. Kääri kinkku kalan ympärille.

Salviavoi:

iso köntti voita
muutama lehti basilikaa

Heitä pieneen kattilaan iso köntti voita (50 g) ja anna sen kiehahtaa. Lisää salviat ja lämmitä voita rajulla lämmöllä, niin että voi alkaa tummua, älä kuitenkaan polta pohjaan. Lisää ripaus suolaa. Valmista. Käytä vain voi.

Hernepyree:

½ pieni punasipuli
2 dl herneitä
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
nokare voita

Kuullota hetki pilkottua punasipulia. Lisää pakasteherneet ja kerma ja anna hetki kevyesti kiehuilla. Aja sauvalla tasaiseksi ja paseeraa vielä kuoret pois siivilän läpi. Kaada takaisin kattilaan ja tarkista maku suolalla, pippurilla ja voilla.

Tarjoa annos esim. varhaisperunoiden kanssa. Kilohinta tällä hetkellä sama kuin ahvenilla, huh.

Pika-analyysi:

- hernepyree possuhyvää
- salviavoi possuhyvää
- kala olisi kaivannut seurakseen jonkun lempeämmän ilmakuivatun kuin serranon, ahven on niin herkkä, että oma maku peittyi liikaa

Vuohenjuusto-parsatoast

2011-03-13T04:29:00.000-07:00

Vielä hetken joutuu odottamaan kunnon parsaa, no ihan kohtalaista meksikolaista on juuri tällä hetkellä saatavilla. Edellinen virke ei kumma kyllä päde vuohenjuustoon tai paahtoleipään.

Vuohenjuusto-parsatoast

Erikoissalaatteja
Paprikaa
Päärynää
Chiliä
Vihreää pestoa
Oliiviöljyä
Chevrekiekko
Paahtoleipää
Juoksevaa hunajaa
Parsaa (kuorittuna ja pikaisesti keitettynä)

Levitä lautasen pohjalle erikoissalaatteja. Pilko päälle muutama kuutio paprikaa, päärynää ja chiliä. Jatka pestoa oliiviöljyllä ja laita kevyesti annokseen. Nuketa vuohenjuustoa hetki uunissa, niin että se löystyy, muttei kuitenkaan leviä. Paahda paahtoleivät. Nosta paahtoleipäviipale salaattipedin päälle ja paahtoleivän päälle vuohenjuusto. Kaada päälle raitoja juoksevaa hunajaa. Ota kattilasta muutama al denteksi keitetty parsa.

Limetahna-marenkipiirakka: siihen se kamera sitten osui

2011-02-25T08:37:00.000-08:00

Vähintäänkin mahtipontisten arpajaisten jälkeen onnetar nykäisi hihasta Anonyymia, joka kirjoitti: "Hmm, jotain makeaa se varmasti on, koska se näyttää vähän jääneen kiinni. Veikkaisin jotain piirakkaa, jossa on marenkia päällä." Likilegendaariset kalsarit ja vihreää pilkettä ruukun kulmaan tuova rairuohon siemen tullaan lähettämään voittajalle lentopostissa viikonlopun aikana. Arvonta suoritettiin kaikkien vastaajien kesken.

Mutta mikä siis olikaan oikea vastaus?! Mahtavia arvauksia tuli sekä blogilaatikkooni että lärväkirjaan useampi kappale. Siis ihan tosissaan, miten olette voineet arvata niin hyvin. Moni arvasi tai siis tiesi, että kyseessä on marenkia ja joku jopa heitti, että kyseessä on key lime pie. Olette käsittämättömiä tietäjiä!

Edellisessä polkkauksessani esitelty kamera oli siis tosiaankin osunut marenkiin, joka peitti aivan älyttömän hyvää limetahnaa. Siitä siis.

Limetahna-marenkipiirakka

Pohja:

80 g huoneenlämpöistä margariinia
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
½ tl ruokasoodaa
1 tl sirtuunamehua
1 rkl vettä

Sekoita kuivat aineet ja nypi ne rasvaan. Lisää sitruunamehu ja runno taikina tasaiseksi. Painele taikina teflonvuokaan ja yritä saada reunat hieman nousemaan. Paista pohjaa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte:

2 dl sokeria
1 rkl vaniliinisokeria
2 dl vettä
2 hyvin pestyn limen kuori raastettuna (vain vihreä pinta)
2 limen mehua
4 keltuaista (säästä valkuaiset)
3 rkl maizenaa

Mittaa ainekset kattilaan ja anna kuumeta hiljalleen koko ajan sekoitellen. Seos sakenee pian kiisselin ja tahnan välimuoksi. Kun annat varovasti kiehahtaa, tiedät, että maizena on kypsynyt.
Älä valmista munakokkelia, vaan kuumenna tosiaankin hiljaisella lämmöllä.

Marenki:

3 valkuaista
1 dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kuivassa kipossa erittäin kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri lopuksi hiljalleen.
Marenkitaikina on tarpeeksi kovaa silloin, kun voit kääntää kipon ylösalaisin, eikä mitään valu päälle.

Lusikoi tahnatäyte esipaistetun pohjan päälle. Sen päälle sitten marenki ja uuniin paistumaan n. 10 minuutiksi tai kunnes marenki on kauniisti ruskistunut.

Mihin kamerani on osunut?

2011-02-21T10:59:00.001-08:00

Innokkaalle kuvaajalle voi käydä joskus näin.

Vai voiko olla, ettei kameranikaan pystynyt vastustamaan herkkua? Arvaa, mitä zoomi on syönyt. Vastanneiden kesken arvotaan Gaddafin kalsarit ja tarkkaan valikoitu rairuohon siemen.

Romminen vadelmakiisseli

2011-02-12T22:57:00.000-08:00

Jäätelön jälkeen kiisseli on venäläisten suosituin jälkiruoka. Tämä ei ole ihan täyttä faktaa, mutta näin voisin päätellä astrakhanilaisen ystäväni keitoksistsa. Mikäli jälkiruoaksi ei ole jäätelöä, on se varmasti jotain kiisseliin vivahtavaa. Paksuus vaan vaihtelee juotavasta lusikoitavaan. Astrakhan on kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan deltassa lähellä Kaspianmerta, kaupungista nyt ei varsinaisesti ole paljon kerrottavaa. Paitsi että siellä ihmiset menevät sekaisin jäätelöstä ja kiisselistä.

Miten vaan, olen kuitenkin oppinut kiisselin hienouden. Kuinka mutkattoman kivuton ja luistavan kansantajuinen se onkaan valmistaa. Jokaisen joka säilöö marjoja pakastimessa, kannattaisi opetella kiisselöiminen.

Ei ole sinänsä ylläri, että Asrtakhanin lahja turkulaiselle keittotaiteelle suosii kiisseleitä, kiisseli ilmeisesti on lähtöisin slaaveilta. Alkuun sitä valmistettiin keittämällä kauraa useita aikayksiköitä, jolloin maltaat lähtivät makeuttamaan keitosta. Siihen saatettiiin lisätä myös hunajaa. Sittemmin alettiin käyttää happamia marjoja: kiisseli tuleekin venäjänkielisestä sanasta kislij, joka tarkoittaa hapanta. Kiisselin voi loppupeleissä valmistaa lähes mistä haluaa, itse suosin vihreä smurffi-lakukiisseliä tai hart sport-da capo -viritystä. Näiden ohella Suomen suosituimmat herkut valmistunevat raparperista, mansikasta tai vadelmasta. Käytetäänhän täällä paljon myös mustikkaa, mutta se onkin sitten jo useimmiten keittoa.

Miten kiisseli valmistetaan? Tehdään nyt vaikka vadelmakiisseliä.

1) Helppo tapa: heitetään 400 g vadelmia, 1-1½ dl sokeria 8 dl veteen, keitetään pikaisesti, laitetaan n. 3 rkl perunajauhoja tilkkaan vettä, sekoitetaan keitokseen ohuena nauhana ja sekoitetaan kunnes pulpahtaa. Valmista ja aikaa meni muutama minuutti.

2)Hifistelykiisseli eli romminen vadelmakiisseli, helppo tämäkin: porataan vadelmat ensin soseeksi ja painellaan lusikalla siivilän läpi. Keitellään kattilassa sokeriliemi, johon on ujutettu vaniljatanko ja ripaus kardemummaa. Poistetaan vaniljatanko ja kaadetaan vadelmasose sokeriliemeen. Lisätään perunajauhosuurus ja sekoitetaan samalla hyvin. Annetaan pulpahtaa. Kaadetaan tilkka tummaa rommia joukkoon, ei enää kiehauteta. Nautitaan kermavaahdon kanssa. Uuh.

No minä en tehnyt kumpaakaan näistä, vaan potilaalle raparperi-mansikkakiisseliä. Ei sekään lehtopöllömpää ole.

Jos minun olisi tarkoitus hypätä aamulla sängystä, nukkuisin kai ennemmin leivänpaahtimessa

2011-02-05T01:25:00.000-08:00

Aamu

Lähdin töihin, pääsin parkkipaikalle ja huomasin, että jokainen autoni ovi oli jäätynyt kiinni. Hain lukkosulaa ja kalsareita vihvovan taistelun jälkeen repäisin auki oven kuin rasvaaamaton salama. Osa tiivisteistä jäi tietty ryminässä reisiin, kuinkas muutenkaan. Käynnistin auton ja huomasin, että toinen takarengas ei liikkunut mihinkään, kuten tässä eräänä toisenakin päivänä; tuo normaalisti pyörivä roikale oli jäätynyt kiinni. Tai ehkä ne oli kuitenkin jarrut. Alteregostuin Damien Karrasiksi manatessani tapausta, päätin kuitenkin ajaa pienen matkaa pyörimättömällä renkaalla, jos se vaikka aukeaisi. No aukesihan se. Mitäköhän mahtoi mennä samalla paskaksi, sen pituinen se.

Huomasin, että puhelimeni on jossain, siis jossain, mistä minulla ei ollut tietoa. Etsin taskuni, laukkuni ja ohikulkevan naisen taskut ja laukun, mutta eipä sitä mistään löytynyt. Ajattelin unohtaneeni sen pöydälle, joten sinne siis. Ei siellä tietysti mitään ollut, otin toisen puhelimen ja huomasin, ettei mistään kuulu piippausta, joten puhelimen oli pakko olla autossa. Menin takaisin autoon, ovet eivät olleet vielä onneksi jäätyneet uudelleen ja soitin taas toisella puhelimella pirinän toivossa. Jes, jossain kilkatti, puhelin oli vaan tippunut penkin alle. Kyyristyin sinne, väänsin olkapääni ehkä pois sijoiltaan ja sain puhelimeni. Samalla jossain kilahti ja tajusin kädessä olevan autonavaimen tippuneen kumimatolle. No tietty se tipahti juuri siten kumimaton reunalle, että se ovela korvapuusti valui toisen penkin alle. Alkoi jo vähän nakertaa, tungin kuitenkin käteni penkin alle ja ranteesta lähti nahkat. Enkä edes ylettynyt avaimeen. No mitäs tässä, helpointa olisi varmaan siirtää penkkiä ja takakautta tavoitella avainta. Kunnes tajusin bonuksen, joka tietty oli se, että takaovi oli edelleen jäässä. Päästäisen pienuudella ja kanarialinnun ketteryydellä survoin itseni etupenkkien välistä taakse ja onnistuin jollain houdinimaisella käden notkahduksella noukkimaan avaimen.

Mitä tästä kaikesta opimme? Kun siirtyy penkkien välistä takaisin etupenkille, on sukupuoleen katsomatta jokseenkin hävytöntä istahtaa hetkeksi vaihdekepin päälle.

Lohturuoaksi väänsinkin Pasta Normaa. Johon survoin ylimääräisen annoksen juustokuminaa ja inkivääriä. Munakoiso näyttäisi maistuvan, vieläkin yksi elostelee vihanneslokerossa.

Pasta Norma

1 pieni munakoiso
ruokaöljyä
pieni keko juustokuminaa
pieni keko inkivääriä
5 pisaratomaattia
1 miedohko chilipalko
2 valkosipulinkynttä
2½ dl paseerattua tomaattia
ripaus sokeria
suolaa ja pippuria
tuoretta basilikaa
parmesaania lastuina

penne-pastaa

Leikkaa munakoiso puolen sentin viipaleiksi, ripottele suolaa päälle, anna itkeä 15 minuuttia, huuhtele, taputtele kuiviksi ja halkaise kertaalleen. Lämmitä pannulla öljyä ja paista juustokuminaa ja inkivääriä hetki siinä. Lisää munakoisot, paista hetki molemmin kuoli. Lisää halkaistut tomaatit, pilkottu chili, pilkotut valkosipulit, paseerattu tomaatti, sokeri, suola ja pippuri. Anna möyhentyä hetki. Lisää lopuksi tuore basilika.

Ja pasta on tietty kiehunut sillä aikaa al dente -valmiiksi. Valuta pasta, kaada kastike päälle
ja sekoita hyvin. Kauho lautaselle ja veistele päälle parmesaania. Nauti vihreän smurffin tai vihreiden kuulien kanssa.

Tärkeintä ei ole oikeamallisimman munakoison löytäminen vaan oikeanvärinen kimono

2011-02-01T12:57:00.000-08:00

Prologi:

Piipahdin Helsingissä viime viikolla ja yövyin Marskissa. Heittäydyin tapojeni vastaisesti uupuneena hotellin ravintolaan syömään, viimeistä kertaa ehkä. Voi olla, että olen moukka, mutta mielestäni ravintolassa saa puhua puhelimessa, varsinkin silloin kun ketään ei istu lähimaillakaan. Paikassa oli tuolloin lisäkseni ehkä kaksi asiakasta. Tarjoilija tuli huomauttamaan minulle puhumisestani, joka oli varmuudella vielä hyvin hiljaista. Revin taas kerran partani, housuni, kukka-asetelmat, Marsalkan hevosen kaviot, lumpeet, Hackmannin pannupinnoitteet, huumoria ja kaikkea näiden välissä olevaa. Haista Marski huilu, teen pajusta uuden ja hilpeämmän, vaikken siihen ääntä saisikaan.

________________

Mitä hilpeää herkkua saisi aikaan munakoisosta?

Afganistanin islamilainen tasavalta tarjoaa bouranee baunjania, jossa paksu munakoisosiivu on päällystetty eräänlaisella tomaatti-sipulihäsällä ja päälle heitetty vielä knöllillinen valutettua valkosipulilla maustettua jugurttia. Turkin sekuularisesta tasavallasta taas tunnetaan hauska vanukas, johon nakataan munakoison lisäksi mm. fetaa, gruyerea ja kananmunia: kuulostaa hyvältä kuin Pellefantti vihreässä kimonossa. Munakoiso on upea myös tahnojen raaka-aineena: hyvää tulee pistelemällä haarukalla pintaan reikiä ja antamalla lämpölamppua reilu puoli tuntia. Kypsynyt massa kaavitaan lusikalla johonkin surisevaan ja pyörivään jolloin mukaan mahtuu mm. valkosipulia, erilaisia mausteita, tahinia, sitruunamehua, oliiviöljyä ja suolaa. Ja tuo sitten leivän päälle.

En ole täysin varma, mutta veikkaisin, että Helleenien kreikkalaisesta tasavallasta on peräisin moussaka. Sen pelkän läsnäolon kuvaileminen rikkoo kaikessa kauneudessaan neutraalia näkökulmaa edustavat sanavalinnat, aavistus tuoksusta on kuin lupaus vielä poimimattomasta terälehdestä ja pelkkä perusmakuun pääseminenkin värjää Sumarin sukat mustiksi.

Herkullista ja suositeltavaa. Tällä kertaa käytin raaka-aineena broiskujauhelihaa.

Moussaka

munakoiso
kesäkurpitsa
2 perunaa
jauhelihaa
tomaattikastiketta
valkokastiketta

Leikkaa munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja suolaa pinnat. Anna itkeä vartti ja pyyhi nesteet pois. Leikkaa myös kesäkurpitsat siivuiksi. Viipaloi perunat ohuemmiksi ja keitä viipaleita 10 minuuttia. Valmista valkokastike ja tomaattikastike ja heitä paistettu jauheliha viimeksi mainitun sekaan.

Tomaattikastike:

Paista pannulla voissa pikaisesti valkosipulia ja keltasipulia, mukaan jauhelihat, lisää purkki tomaattimurskaa, yrttejä, suolaa, pippuria ja sokeria. Anna muhia hetki.

Valkokastike (Bechamelin pikaversio, puolita ohje, mutta heitä silti reilut juustot):

litra maitoa
1 kanaliemikuutio
valkopippuria
veitsenkärjellinen muskottipähkinää
200 juustoraastetta

Kiehauta maito, lisää liemikuutio, valkopippuri ja muskottipähkinä. Sulattele juustoraaste hiljalleen maitoon.

Kokoa vuokaan. Alimmaksi valkokastiketta, päälle munakoisoa, kesäkurpitsaa sitten tomaattikastiketta, perunaa, valkokastiketta, kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaattikastiketta jne. Ei sillä järjestyksellä ole niin väliksi. Paista uunissa 180 asteessa noin 40 minuuttia.

Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

2010-12-29T10:34:00.000-08:00

Portobello ei tarkoita oikeasti yhtään mitään. Se on höpölöpöitaliaa ja vain kauppiaiden keksimä markkinointinimi. Porton voi tietty ajatella tarkoittavan porttia ja bellon kaunista. Kaunis portti, mitä se nyt sitten muka tarkoittaa sienen kohdalla? Porton voi tietysti ajatella tarkoittavan myös porttoa, eli siis kaunis portto. Tunnen sellaisen. Pohjois-Italiassa portobelloa kutsutaan nimellä cappellone eli suuri lätsä. Se kuvaakin sientä jotenkin paremmin. Eikö tuo sieni voitaisi saamentaa suomalaisittain vaikka neljäntuulen läräksi.

Joka tapauksessa portobellot ovat possun herkkua. Niillähän voi joskus korvata vaikka pihvin, jos oikein sille päälle sattuu. No ei tietenkään satu, mutta ihan noin periaatteessa. Grillissä niistä saa erityisen suurta herkkua ihan vaan pikku oliiviöljyvoitelulla, maustamisella ja kärventämisellä.

Mutta mikä voittaisikaan taas vuohenjuuston? Niinpä.

Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

4 portobello-sientä
1/2 paprika paahdettuna
1/4 keltasipulia viipaloituna ja paistettuna
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
vuohenjuustoa (chevre)
hunajaa

Poista sienistä jalat ja pilko kuutioiksi. Kuutioi uunissa paahdettu kaltattu paprika ja tee seos sipulin, basilikan, suolan, pippurin ja sienenjalkojen kanssa. Aseta sienet hattu alaspäin leivinpaperille, voitele kevyesti oliiviöljyllä ja lusikoi täyte tasaisesti. Leikkaa päälle muutama ohut kiekko vuohenjuustoa ja valuta vielä tujaus hunajaa. Paista 200-asteisessa uunissa reilu 10 minuuttia.

Kastelin villahousuni

2010-12-24T21:49:00.000-08:00

Jouluhauen hakureissu on aina kova juttu.

Tällä pakkasella kun istuu kiikkerässä jollassa keskellä läpijäätymätöntä Aurajokea, ei hymy ole ensimmäinen mielessä oleva asia. Positiivisella mielellä olin kuitenkin päättänyt että, itse ongittu hauki antaa isoimman ilahduksen. Niin epätavallisen suuri eväkäs tarttui siimaani, että kiikkerä venhokin antoi periksi ja kippasi minut hyiseen dippikastikkeeseen. Ei haittaa, pidän juuri tälläisten tilanteiden varalta märkäpukua saksalaisten lampaanvillahousujeni alla. Pääasia, että tuo kunnioitusta herättävä irvileuka antautui minulle vetisessä kamppailussa kuin krokotiili Tarzanille. Jätin hyiset lampaanvillahousuni joenmutkaan voittomerkiksi.

Vaan kunpa olisin ymmärtänyt onkia valmiiksi pakkaseen jouluhaen jo kesällä, kun olin parkkeerannut asuntovaunuveneeni Aurasillan kupeeseen. No ei kaikkea voi ymmärtää.

Nyt kun olen hetken lämmittelyt kotona takkatulen (lue: kynttilän) lepatuksessa ja lueskellut perinneruokakirjoja, olen päätynyt Ahlbackan kartanon mielenkiintoiseen jouluhaukeen. Ahlbackan kartano sijaitsee Hattulassa Pekolan kylässä ja sen omistajat tiedetään vuodesta 1539 lähtien. Nykyisen ilmeen rakennus sai arkkitehti David Frönlander-Ulfin sulkakynästä 1920-luvulla.

En tiedä, keneltä kartanosta tämä resepti on lähtenyt, mutta toteutukseen se menee silti. Itse löysin reseptin Pojanluoman kirjasta Perinnemakuja maakunnista. Tarkkasilmäinen lukija varm asti huomaa, että reseptiin tulee kilon painoinen hauki. No niin juuri, kyllä sellainen hennon meikäläisen helposti jokeen vetää.

Uunihauki ja piparkakkukastike

1 kg painoinen hauki
1 pieni rasvasilli
voita

10 piparkakkua
5 dl maitoa
suolaa

Perkaa hauki ja fileoi silli. Poista sillistä ruodot ja laita uuni 225 asteeseen. Voitele uunivuoka ja pyöräytä hauki siinä. Pane hauen sisälle sillit ja 2 rkl voita ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Valmista kastike: mittaa maito kattilaan, murenna sinne piparkakut ja jätä ne pehmenemään. Kun kala on kypsä, siivilöi paistoliemi mukaan piparkakkuliemeen. Kuumenna kastike ja mausta suolalla. Tarjoa lisänä keitettyjä perunoita.

Nyt harmittaa, että jätin lampaanvillahousuni joenmutkaan. Lähden hakemaan niitä. Ciao.

Ristipäähänpistoja ja jouluruokaa

2010-12-17T21:25:00.000-08:00

Terhakkaan tasapainoisen luonteeni vastapainoksi olen jouluruoaksi kehittänyt aina jotain ihan levottomia päähänpistoja. Tässä menneiden vuosien tuotoksia ja ajatuksia. Tämän joulun ylläripyllärijutskaputska on vielä auki kuin Siwat nykyään.

lakritsisilliä
imellettyä bataattilaatikkoa
lipeäkalalla täytettyä kalkkunaa
pekoniin käärittyä railakkaasti ylikypsynyttä kinkkua
sinisimpukoita glökikastikkeessa
fanta-vadelmakastikkeessa marinoitua merilohta
liekitettyä maksalaatikkoa

Voi sitä tehdä jotain ihan järkevääkin jouluruokaa. Tässä jotain ideoita arkistoista.

Piparipaneroitua briejuustoa, mustikkakastiketta ja kermavaahtoa

Bastogne-mollukat

Tuliaistötteröt

Lohi-wasabirullat, hunajaa ja saksanpähkinöitä

Mätimoussea ja saaristolaisleipää

Kuva sivulta: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2007_51/117700.jpg

Guava-juustokeksit

Suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa

2010-12-13T13:03:00.000-08:00

Masentaa kyvyttömyys lukea rivien välistä, ajattelun taipumattomuus, taipumus mustavalkoiseen. Usein tähän liittyy asian oikeaksi uskominen, vaikka se on todistettukin jo vääräksi. <- Nopea työpäivän purkaminen.

Valokuvat voivat olla mustavalkoisia, asiat harvemmin. Silti seuraava yhdistelmä pistää aina ihmettelemään. Tässä asiassa ei ole harmaan eri sävyjä, maku on puhdasta nautintoa.

Suolakurkkuja lohkottuna
Smetanaa vatkattuna
Hunajaa juoksutettuna

Opetelkaa tekemään parempia päätöksiä neropatit!

2010-12-03T02:16:00.000-08:00

Äänestystulokset: Kysymyshän oli, mitä haluaisitte minun valmistavan seuraavaksi.

Inkivääri-pistaasijäätelö 38% äänistä
Vaahterasiirappisorbetti 36%
Persikkamelba 13%
Persimonijäätelö 11%

Kiitos vaan että äänestitte. Senkin tyhmät, olisitte voineet äänestää vähän järkevämmin. Kuka ihan oikeasta haluaa maistaa inkivääri-pistaasijäätelöä?! Ettekö olisi ihan suosiolla voineet valita persikkamelbaa, sitä olisin osannut ehkä jotenkin tehdäkin. Nyt olen täysin suossa. Tuntuuko välillä, että uisin kaurapuurossa? Kyllä, juuri tällä hetkellä.

Luuletteko ihan tosissanne, että osaisin edes tehdä inkivääri-pistaasijäätelöä? Hauskuuttaakseni itseäni heitin tuon ihan reisistäni. Koitan sitten riuhtoa tästä jotain hymyä, koittakaa tekin kun testaatte tulevaa reseptiä, joka on varmuudella täyttä kuraa, mutta hehkutan sen mahtavaksi. Hah, niin kiero olen.

Mutta eilen en ollut kiero, kun valmistin valkoviinipohjaistä glögiä. Siitä tulikin veikeän makuista, jopa hyvää sanoisin. Hyvää. Noin, se on sanottu. Herkullista.

Veriappelsiini-valkoviiniglögi
(4-5 annosta)

0,75 dl Pirkan sekamehutiivistettä
6 dl vettä
1 veriappelsiinin mehu
1-1½ dl sokeria (maun mukaan)
neljä kanelitankoa
15 neilikkaa
2 kardemummapalon siemenet
7,5 dl valkoviiniä
kossua

Mittaa kattilaan muut aineet paitsi valkkari ja kossu. Anna poreilla hiljalleen puoli tuntia. Kaada lasiin 3,5 dl valkoviiniä ja juo se. Siivilöi keitoksesi ja lisää joukkoon loppu valkkari. Jos haluat alkoholin pois, kiehauta. Lisää silti vielä kossua terästykseksi :)

Levylautasella

2010-11-28T02:29:00.000-08:00

Heatwave

#¤%#& Avataan tästä, really?

2010-11-22T11:36:00.000-08:00

Lähes kaikki missä lukee avataan tästä, ei taatusti aukea juuri sitä kohtaa. Tai sitten ne eivät aukea mistää muustakaan kohtaa. Ei ainakaan minulla. Tuo teksti on puhdasta kiusantekoa, jonka takana on sekopäinen sadisti, joka aina keksii uusia kiusantekotapoja. Hyvin suurella todennäköisyydellä kyseinen henkilö on suunnitellut myös DVD-levyjen päällysmuovit ja säilyketölkeissä olevat vedä-tästä-aukaisimet, jotka purevat nurmea jo pienestä kosketuksesta. Saman henkilön käsialaa on myös teippirulla, jossa teippi joko repeää väärään suuntaan tai pää hukkuu johonkin teippimereen. Huh, alkaa kiukku nousta. Vaan kun kiukku nousee, muisti vähenee. Muistikorttipakkaukset vasta mahdottomia ovat. Kuinka vaikea onkaan kömpelöillä sormilla avata tuota kovamuovista pakettia, jonka sisällä on herkkääkin herkempi muistikortti. Jumankavita.

Välillä mietin ihan tosissani, pitäisikö keittiövarusteisiini todellakin kuulua timanttipora ja rälläkkä. Ja hommaanko poraani 50 millin vai peräti 59 millin terän? Kummalla esimerkiksi punajuuripurkki aukeaa nopeammin? Onko rälläkkä tuo kumpi? Sitten pitää hommata vielä kuulosuojaimet ja suojalasitkin, sillä ihan työturvallisuuden takia rälläköinti vaatii niitä. Älytön noidankehä: seuraavaksi joudun miettimään, mistä materiaalista tehdyt suojalasit soveltuu keittiöön parhaiten ja pitäisikö kuulosuojaimissa olla radio. Ei enää yhtään hymyilytä - siinä vaiheessa kun säilykepurkin pitäisi olla jo auki, minä selailen vielä sopivaa radioasemaa. Ei Jumankavita.

Mutta mikä on kaikkein turmiollisin, järkyttävin, värisyttävin, epäonnistunein, lipevin, häijyin, pahanilkisin, kiperin, typerin, tukalin, persein, moraalittomin, juonikkain, huonotapaisin, kelvottomin, rikollisin, surullisin, närkästyttävin, ahdistavin ja ennen kaikkea rasittavin paketti?

Aivan. Jäätelöpaketti. Tarkemmin sanottuna Valion litran jäätelöpaketti. Aivan täysin perseestä. Lue: Aiii-vaaan-täyyy-siiin-perrr-seeee-stä. Pitäisikö siinä ihan tosiaan olla jokin idea?! Revi viivaa pitkin. No revi keskenäsi! Koko paska hajoaa käsiin kuin viilistä veistelty bambi. Haloo Helsinki tai Valio ainakin, olisiko taas tuotekehittelyssä työsarkaa? Tuhlasin jo kaikki napalmini Herra Snelmannin maksamakkarapötköpaketin kehittäneeseen osastoon - ehkä saan palmia vielä jostain pimeiltä markkinoilta. Makuuhuoneestakin paloi juuri valo. Joku on joskus väittänyt, että jäätelöpaketti on niin tosi kätevä, kun sen saa vielä niin kätevästi kiinnikin. Millä logiikalla, häh? On varmaan halunnut tahallaan ärsyttää minua. Tämä on yksi niistä tavoista, joilla minut saa räjähdysherkäksi.

Itse jäätelö on jälleen kerran hyvää, vaan mikä siinä paketissa maksaa. No ei mikään. Sepä se. Helppo vastaus kysymykseeni.

Vuohenjuustoa tuijottavat miehet

2010-11-20T04:14:00.000-08:00

Polkkapossun uusin filmatisointi Vuohenjuustoa tuijottavat miehet on satiiria, kilttiä sellaista. Näyttelijät Päärynä, Paprika, Chili, Chevre, Honey, Punasikuri ja Broilerin tissi edustavat tämän hetken ehdotonta lempikaartia. Vaikka lautasella vilahtelee vienosti myös rinta, ei kyse ole aikuisviihteestä. Syntisen hyvä kattaus kaikkinensa.

Hunajainen vuohenjuusto-broileritoast

erikoissalaatteja (punasikuri, frisee jne.)
oliiviöljyllä jatkettua pestoa
paprikaa kuutioituna
päärynää kuutioituna
chiliä kuutioituna
vuohenjuustoa
paahtoleipää
juoksevaa hunajaa
JA SE BROISKURINTA KANS VÄLIIN KYPSÄNÄ (Kiitti Inna)

Heitä lautaselle salaatteja pediksi ja nakkaa päälle juoksevaa pestoa. Lisää paprika, päärynä ja chili. Paahda leipä paahtimessa ja mikrota vuohenjuustokiekko hyvin pikaisesti. Älä pilaa rakennetta ylinukettamisella. Laita leipä salaatin päälle, vuohenjuusto leivän päälle ja kunnon noro hunajaa kruunuksi.

Paras omenapiirakka

2010-10-24T02:18:00.000-07:00

Heittäytyä Hansu Hanheksi ja nauttia Kaino-Vieno Ankan omenapiirakkaa. Pehmeän rapsakka kansi, muheva sisusta, karamelisoitunut sokeri ja kanelissa mehustuneet omenat. Tämä omenapiirakaa on ehkä parasta, mitä vedestä, jauhoista, voista, kanelista ja omenoista voi saada aikaseksi. Tämä on ehkä paras omenapiirakka, jota olen syönyt. Tämä on juuri sellainen piirakka, joka laitetaan ikkunalle jäähtymään ja jonka Hansu, Karhukopla tai Ben Zyskowicz käy rötväämässä. Mutta siihen on täysi oikeutus: Hanhi, Karhu tai ihminen, joka ei sitä tee, on täysi idiootti. Varastamisen ohella toinen vaihtoehto on tekeminen itse.

Verrattuna perinteisen suomalaisen pullamössöpiirakan tekemiseen tässä joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa, ei kuitenkaan liiaksi. Vaan niinhän se on: söisi kattikin kaloja, vaan ei kastais kynsiänsä.

Tämä piirakkaa pitää valmistaa Granny Smith -omenoista. Tiedätte varmasti nuo erittäin happamat vihreät hyväkkäät, jotka haukatessa nostavat suupielet hymyyn - ei pelkästään ilosta vaan myös kirpeydestä. Tuo on muutenkin hyvä omenalajike ruoanlaitossa, se ei tummu kuorittuna yhtä nopeasti kuin monet muut lajikkeet. No tässä tapauksessa sillä ei olisi muutenkaan niin väliä. Granny Smith soveltuu hyvin myös kakkuihin, leipiin, kekseihin, verkkareihin, muffinsseihin ja kompotteihin. Nopea ja helppo jälkkäri syntyy kuutioimalla omena, päälle sokeria, voita, kanelia ja kardemummaa, hetkeksi mikroon ja vaniljajätski kyytipojaksi. Uuh, aah. Ainakin yhtä herkullista kuin jokin yhtä herkullinen.

Granny Smith -lajike kehitettiin oletettavasti vuonna 1868. Tällöin Japanin pääkaupunki vaihdettiin Kiotosta Tokioon ja Suomi oli keskellä nälkävuosia. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut seurasta uudesta omenalajikkeesta, vaikkakin pääkaupungin siirtyminen Tokioksi söi Kiotolaisia omenaviljelöitä niin paljon, että omenantuonti Suomeen seisautettiin useaksi vuodeksi. 17% Suomen väestöstä kuoli nälkään.

Paras omenapiirakka (american style)

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl vettä

Vedä ainekset tehosekottimessa sileäksi massaksi ja anna taikinan levätä hetki kelmussa jääkaapissa. Tällöin siitä tulee kaulittava.

Täyte:

1 kg omenoita (Granny Smith)
1½ dl sokeria
suraus vanilliinisokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
½ dl sitruunamehua
1½ tl kanelia
muutama nokare voita

Kuori omenat ja leikkaa sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kulhoon ja joukkoon sokeri, vanilliinisokeri, vehnäjauhot, sitruunamehu ja kaneli. Anna mehustua tunti.

Kauli taikina kahdeksi pyöreäksi levyksi n. 26cm halkaisijaksi. Voitele vuoka ja painele toinen levy pohjaksi. Peukaloi taikinaa hieman reunoillekin. Kaada mehustuneet omenat pohjan päälle, muutama nokare voita ja vedä toinen taikinapala kanneksi. Katso, että reunat ovat tiiviisti kiinni. Sörki haarukalla muutama pistos kanteen, ettei piirakka räjähdä uuniin. Paista alatasolla 200 asteessa reilu puoli tuntia. Piirakan ei ole tarkoitus ruskistua.

Kauho sisuksiin vaniljajätskin kanssa uima-altaalla Emiraateissa. Älä menetä hermojasi jätskipaketin avaamisen kanssa. Siitä enemmän ensi kerralla.

Sinfonia korvapuusteille ja yhden miehen piiritanssi

2010-10-14T22:26:00.000-07:00

Allegro

Vähemmästäkin nousee kosteus kielelle, en pysty vastustamaan vastaleivotun kanelihyväkkään tuoksua. Sieraimellisen imettyäni olen euforiahuumassa kuin ensikatseen kohtaama ensikatse. Leijahdan usean sentillisen, menetän oman tahtoni ja olen houkuteltavissa. Kunhan saan pullaa. Kanelipullaa. Korvapuustia. Leivon taikinan – allegro. Tai ehkä vielä nopeammin.

5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Liotan hiivan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitan joukkoon suolan, sokerin, kardemumman ja munan. Lisään jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaan taikinaa enemmän kuin olin kuvitellut. Lisään pehmeän voi alustamisen loppupuolella.

Adagio

On aika rauhoittua. Jätän taikinan kasvamaan. Se on aina yhtä ihmeellistä, en laittanut joukkoon edes corpus cavernosumia. Vaivaan taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin isoksi levyksi.

Scherzo

voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)

munaa voiteluun

Levitän levylle voita, kanelia ja sokeria. Mieluiten enemmän kuin vähemmän. Luovun minimalistisuudesta ja heittäydyn taas vietäväksi. Se hyvä tuoksuhan tulee juuri kanelista, se pullan tuoksu. Olen luvalla ronski ja viskon ennennäkemättömiä määriä. Menen täysin sekaisin ja tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanelin kanssa. Käärin rullalle ja leikkaan 4 sentin vinopaloiksi tehden joka toisen viillon eri suuntaan kuin edellisen. Jokaisen palan keskeltä painan sormella niin, että muodostuu korvat. Ei niiden tarvi kauniita olla, ainakaan tällä kertaa. Annan puustien kohota jälleen. Voitelen munalla, koska kuten sanottua, olen luvalla ronski. Heitän vielä sokeria (tai raesokeria) päälle. Paistan 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Rondo

On aika vetää piiritanssiksi. Haukkaan hiukan jäähtyneestä kanelilumouksesta peukalollisen, otan itseäni toisesta kädestä kiinni ja alan tanssia. Tämä on kai sitä yhden miehen piiritanssia, johon vain hurmioitunut possu voi itsensä kehkeyttää puraistuaan kanelipullaa.

Annetaan Kenwoodin yleiskone sitä eniten haluavalle

2010-10-08T23:02:00.000-07:00

Mitä yhteistä on välipalalla, lounaalla, päivällisellä ja jälkiruoalla? Kaikki ne voidaan tehdä leivästä, jonka tärkeydestä muistutetaan taas Leipäviikolla 18. – 24.10. Leipäviikon kunniaksi järjestettävä reseptikilpailu kannustaa suunnittelemaan leivästä uudenlaisia ruokalajeja.

- Monille suomalaisille leipä kuuluu olennaisena osana päivän aterioihin, mutta sen muuntautumiskykyä ei välttämättä osata hyödyntää. Leipä taipuu moneen muotoon, ja sitä on helppo muunnella jokaisen ruokailijan makuun sopivaksi, toteaa Leipätiedotus ry:n toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen.

Leipä on paitsi maistuvaa, myös terveellistä purtavaa, sillä se sisältää reilusti elimistölle tarpeellisia kuituja. Kun leipä päällystetään tuoreilla kasviksilla, kuidun määrä vain lisääntyy. Vaikka tumma leipä onkin perinteinen kuitulähde, myös vaaleista leivistä löytyy runsaskuituisia vaihtoehtoja.

Jos bravuureihisi keittiössä kuuluu jokin leivästä tehty ruokalaji, nyt on hyvä aika tuoda resepti julkisuuteen. Leipätiedotus järjestää Leipäviikon kunniaksi reseptikilpailun, jossa etsitään uudenlaisia tapoja käyttää leipää. Kilpailun ideana on käyttää raaka-aineena valmista leipää, ja loihtia siitä purtavaa välipalaksi, pääateriaksi tai vaikka jälkiruoaksi.

Mensonen lupailee hyvää kisamenestystä reseptille, jossa leipää käytetään uudella ja yllättävällä tavalla. Leipätiedotuksen verkkosivuilta voi käydä katselemassa, millaisia reseptejä leivästä on jo olemassa.

Leipäreseptikilpailu starttaa Leipäviikon alussa 18.10. Valmiit reseptit lähetetään kuvineen asiantuntijaraadin testattavaksi www.leipatiedotus.fi -sivuston kautta. Voittaja palkitaan Kenwoodin yleiskoneella, ja kilpailun parhaat reseptit julkistetaan Leipätiedotuksen verkkosivuilla.

Lähde: Leipätiedotuksen tiedote

Makea kuin meksikolainen makkara muttei sinne päinkään

2010-10-02T00:32:00.000-07:00

Parhaimmillaan nektariini on mojottavan makea ja maistuu vähän samalta kuin kuivattu banaani. Täydellinen nektariini on mehukas pullukka, joka syöksee nesteitä ympärilleen, kun sitä hennosti rouskaisee. Joku joskus purnasi minulle, kuinka kaupoissa myytävät nektariinit ovat aina raakoja tai ainakin puolikypsiä. No niin ovat, niiden pitääkin olla. Kypsä nektariini antaa periksi jo kun sitä painaa kevyesti sormella - vaan kukapa ei. Mutta kuka tuollaisia jo valmiiksi runtattuja hedelmiä haluaisi natustaa. Eihän niitä ole vaikea kypsyttää kotonakaan.

Mistä mahtaa johtua, etten ikinä meinaa muistaa, onko nektariini hedelmä vai mehua?! Molemmat herättävät makeita mielleyhtymiä, mutta on se vaan hankalaa. Hankalaa on myös hyvän kampaajan löytäminen, onneksi se ei koske minua. Parturini kyllä koskettelee niskaani, and I like it.

Nektariini ei ole luumun ja persikan risteytys, kuten voisi hyvin kuvitella. Todennäköisesti alkunektariini on ollut persikkapuussa kasvanut nukaton mutanttipersikka, joka on sittemmin kehittynyt omaksi lajikseen. Voisinkin verrata täydellistä nektariinia eräänlaiseen tarkemmin määrittelemättömään lähes karvattomaan hedelmään, jonka nimeä en vaan nyt millään jaksa muistaa.

Hedelmätarhurin homeinen
broiskusalaatti

Broiskufileitä
Nektariinia
Säilykepäärynöitä
Sinihomejuustoa
Pähkinöitä (cashew, hassel...)
Salaattia
Rucolaa
Balsamiviinietikkaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria myllystä
(tomaattia)

Paista broiskut, leikkaa nektariinit ja päärynät lohkoiksi. Murenna homejuusto ja sekoita aineet. Kaada päälle viinietikkaa ja oliiviöljyä. Rouhi vielä mustapippuria myllystä.

Pork-kanasämpylät

2010-09-26T00:01:00.000-07:00

Jos minulla olisi kaksi leipää, söisin toisen ja jäljelle jääneen myisin. Rahoilla ostaisin hyasintteja ja liljoja. Leipä ravitsee vartta ja kukat sielua.

Sämpylöihin minulla on herkullinen resepti, siihen kun lisätään 1,5 dl porkkanaraastetta saadaan porkkanasämpylöitä. Piimää käytän nesteessä sen vuoksi, että sämpylät pysyvät kauemmin tuoreen tuntuisina.

Porkkanasämpylät

5 dl nestettä = 4 dl vettä + 1 dl piimää
1½ rkl siirappia
½ rkl suolaa
1 rkl yrttejä
1 pss kuivahiivaa
3-4 dl sämpyläjauhoja
rypsiöljyä
1 dl vehnäleseitä
8-10 dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

porkkanaraastetta (sekoita joukkoon kun olet lisännyt osan jauhoista)

Lämmitä neste 42 asteiseksi. Lisää siirappi, suola ja yrtit. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää jauhot ja leseet hiljalleen alustaen. Lisää loppuvaiheessa rypsiöljy. Taikinasta ei saa tulla kovaa, mieluiten vähemmän jauhoja kuin liikaa. Kohota taikinaa n. 30 minuuttia liinan alla, leivo pitkulaisiksi sämpylöiksi ja kohota taas liinan alla 10 minuuttia. Tee pari viiltoa veitsellä pintaan, kaada päälle loraus parasta oliiviöljyä ja paista uunissa 200 asteessa kauniin ruskeiksi.

Kun sormi osoittaa kaprista, tyhmä katsoo sormea

2010-09-03T22:36:00.000-07:00

Voiko olla mitenkään mahdollista, että niistä ruoista, joista meikä valtavasti pitää, ei kaikki välttämättä pidäkään. Siis minullahan on todella kultivoituneet reseptorit ja ne kyllä tietävät. Vai onko niin, että pidän makuaistillisia kokemuksia samanlailla hyvinä kuin juopunut pitää omaa humalatilaansa monesti lähes selvänä.

Niinhän se on, kaprikset kuuluvat siihen kategoriaan, että niitä joko riettaasti rakastaa tai verisesti vihaa. Itse kuulun rietastelijoihin, epäilemättä. Olen oppinut makuun hiljaa hiipien, muutamien kokeilujen jälkeen.

Mietiskelin juuri, miltä kapris maistuu. Jos lähtisin suosittelemaan marjaa jollekin, mitä siitä kertoisin. Suolaisia. Poinks, meikäläinen pitää suolasta. Kesähelteillä huomasin, kuinka tärkeää suola on elimistölle. Opin, että kun juo paljon nestettä, on paljon viisaampaa napsia suolaisia pikkupaloja kuin sekoittaa veteen hirveä määrä suolaa ja pakottaa se elimistöönsä. Vaikka elimistöön pakottaminen onkin toinen nimeni yleisemmin tunnetun Petrin ohella. Suolaisen lisäksi kaprikset ovat kirpeitä. Aaah, kiihottavan kirpeitä. Poinks, meikäläinen pitää kirpeästä. Tämä tietysti viedään äärirajoilleen karkkien kanssa: pöydälläni onkin muuten pussillinen kirpeitä renkaita, Dragster 2000 super sura -karkkeja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ansaitsisivat maailman meriä halkovan yhteisylistyslaulun. Kaprikset maistuvat oliiveilta. Poinks, meikä pitää oliiveista.

Jämähdin nyt pahasti miettimään, voiko jonkin marjan mausta kertoa sanomalla, että se maistuu oliiveilta. Ei oliivi ole mikään maku.
Tuplajämähdys.

Alan suunnitella jo nyt huomista spontaanina olemista.

Wasabilla sivelty grillilohi (alkuruoka 3:lle)

erikoissalaatteja
balsamicoa
oliiviöljyä
300 g lohta fileenä
wasabia
sormisuolaa
muutama iso kapris

valkosipulilla siveltyjä grillattuja leipäsiivuja

Tee salaateista peti lautaselle, mausta balsamicolla ja oliiviöljyllä. Leikkaa lohi 100 g siivuiksi, kaada siivut kyljelleen ja kierrä rullalle. Paista tällaisena grillissä ja heitä päälle suolaa. Sivele kalan pinta wasabilla. Nosta salaattipedille ja laita päälle pari isoa kaprista.

Mielipiteitä ilman arvostelukykyä?

2010-08-21T22:28:00.000-07:00

Olen ehkä hiukan pettynyt itseeni. Tai sitten en ole, asiaa pitää pysähtyä ensin miettimään, ennen kuin sitä alkaa edes ajatella.

Tein pyrähdyksen Idän basaarissa Turun itäkeskuksessa. Se on monikulttuurinen kauppapaikka, joka on tarkoitettu palvelemaan etukädessä maahanmuuttajia. Sanoisinpa, että loistava paikka: ruoka-aineita, joita vain harvoissa kaupoissa on tottunut näkemään. Hirmuiset määrät erilaisia papuja, linssejä, säilykkeitä, ihmeellisiä kaloja, erikoisia hedelmiä, bosnialaista makkaraa, hapatettua suolaheinää, johanneksenleipäpuusiirappia ja lähes mitä vaan. Lihatiskistä voi ostaa halal-lihaa eli lihaa, joka on teurastettu islamin sääntöjen mukaan. Halaliksi päätynyt kana ottaa viimeisen vilkaisunsa Mekkaan päin, kaulavaltimo napsahtaa oikeaoppisesti poikki ja joku joikaa Bismillah-Allah-hu-Akbar, Allah on suurin tai jotain. Kaikki veri valutetaan hiljalleen pois. Väkisin nousee kysymys, onko eläin ensin tainnutettu Suomen lakien mukaan vai sätkiikö kaveri viimeiset henkäyksensä kidutuksen rajamailla.

Tultiin siis asiaan, jossa olen pettynyt itseeni: kyse on ennakkoluuloista. Olen aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena ja masentunut helposti karvakäsi-/heimoveliretoriikkasta, jota ihan liikaa kuuleen ympärillänikin. "Niiden kebabpaikoissakin on ihan paska hygienia ja vaikka kuka on saanut niistä ruokamyrkytyksen." Jotenkin nyt tuntuu, että olen itse syyllistynyt samaan. Mietin nimittäin eilen, ostaisinko jotain tuosta lihatiskistä ja pikaisesti ajattelin, etten varmaan ostaisi. Onko kyseessä terve ajattelun taso? Mikä perustelee sitä, etten ostaisi, mutta voisin ostaa saman tuotteen esim. prismasta, jos sitä myytäisiin siellä? Ensi kädessähän kyse on siitä, etten halua syödä pilaantunutta elintarviketta (tai siis ennakkoluuloista). Minulla ei ole hajuakaan, mistä basaarin lihat ovat tulleet, onko kylmäketju pysynyt kasassa ja kuinka niitä on oikeasti säilytetty. Totuuden nimissä, ei minulla tätä vastaavaa tietoa ole minkään muunkaan liikkeen systeemeistä. Kyse on ihmisistä. Ihan samanlailla prisman kalankäsittelijä on voinut jättää lihan seisomaan lämpimään muutamaksi tunniksi. Vaan onhan Suomessa kuitenkin kaiken maailman elintarvikevirastot ja muut terveysviranomaiset, jotka valvovat ruokapaikkoja/-kauppoja.

Samaan juttuun törmäsin pakasteiden kohdalla: altaassa uiskenteli mitä hienompia kaloja 10€/kg, mutta uskaltaisinko niitä ostaa. Kala nyt varsinkin on altis lämpötekijöille ja mistä sekin on mahtanut tulla. Periaatteessa voisin tiivistää filosofiaani: mitä kauempaa kala tulee, sen enemmän siinä on mahdollisuuksia olla riskitekijöitä. Sittareiden ja Prismojen kalatiskeilläkin tehdään pistokokeita ja löydetään pilaantuneitä kaloja. Miten sitten kaukaa tulleet kalat voisivat olla kunnossa.

Mutta ei minulla yhä edelleenkään ole järkevää perustetta olla ostamatta sitä. Kun ei ole tietämystä.

Kyse on siis ennakkoluuloista - tai pahimillaan jopa mielipiteistä ilman arvostelukykyä. Pettymykseni keskellä olen iloinen siitä, että olen tunnistanut ennakkoluuloni. Ennakkoluuloissahan on useimmiten kyse jostain tuntemattomasta: kun en tunne asiaan liittyvä todellisuutta, teen oletuksen, arvauksen tai yleistyksen. Tällöin joudun helposti stereotypioiden maailmaan ja se on paikka, josta haluan pikaisesti pois.

Ettei asia jäisi ihan allahisteiluksi, voidaan tutkia vielä, mitä ennakkoluuloille voisi tehdä. Kuten jo äsken mainitsin, olen tunnistanut ennakkoluuloni - sen on pakko olla hyvä lähtökohta. Toinen hyvä asia on taatusti, että pystyy pohtimaan omia ennakkoluuloja. Silloin voidaan ehkä jo ajatella, että ennakkoluulo ei enää olekaan pelkästään mielipide ilman arvostelukykyä. Ja nyt kun olen pystynyt pohtimaan ennakkoluuloja, mietin pitäisikö minun löytää itsestäni jotain erilaisuutta aiheuttavia tekijöitä, jotka ehkä myös osaltaan aiheuttavat ennakkoluuloja. Voisin helposti ajatella, että oman erilaisuuden hyväksyminen auttaa osaltaa hyväksymään myös muiden erilaisuutta. Välillä minua kyllä sanotaan kummalliseksi. Ei kai syyttä.

En siis ostanut hienoja kaloja enkä halal-lihaa - perskutarallaa, ostinpahan fenkolia. Aika kova äijä, joka fenkolia menee ostamaan, eikös?! Fenkolikin kyllä aiheuttaa ennakkoluuloja, yleensä ne liittyvät siihen, ettei sitä ole edes ikinä maistanut. No eipä tämä kyllä mikään kumma lisuke ollut, mutta paremman puutteessa sekin meni.

Grillatut fenkolit:

2 fenkolia
oliiviöljyä
valkosipulia
worchestershirea
timjamia
ruohosipulia
suolaa
pippuria

Halkaise fenkolit ja keitä niitä vartti. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja marinoi fenkoleja muutama tunti. Paista grillissä viitisen minuuttia molempia puoli ja sudi päälle marinadikastiketta. Tarjoa esim. hyvän voikastikkeen ja vaalean kalan kanssa.

Sudenkorentoja ja tyrnimarjoja

2010-08-14T23:41:00.000-07:00

Latuskajalkailin jo aamusta Turun sataman rantamilla. Tuuleton, hiostava ilma ympäröi ääriviivani. Heitin paidan pois, alushousuja en ollut vaivautunut edes pukemaan: ponnahdin mereen kuin juuri rikkoontunut riippuliidin. Lähdin uimaan Airistoa kohti ja muutaman kilometriä kissaa uituani nousin kalliolle hengähtämään. Jääkautisella graniitilla maatessani tunsin hetkellisen yhteyden esihistoriaan - tunnetta lisäsi käsittämätön määrä fossiileilta näyttäviä sudenkorentoja tanssimassa itseään transsiin dervissien tavoin. Nousin seuraamaan metallinvihreänä hohtavaa kaunista korentoa, joka viekoitteli minutkin tanssiin. Yhteinen polkkamme herätti saariston henkiin.

Nyt kun sait minut ajatuksiisi tanssimaan alastomana kalliolla, vihellän paussiksi huiluuni. Paitsi että seuraavaksi korento ohjasi minut tyrnipensaiden luo. Siis tosiaankin, tyrnipensaiden. Kyllä niitä sitten näköjään kasvaa saaristossa. Ihan tosta vaan, suitsait sukkelaan.

Mitä siis teen kaikilla noilla marjoilla? Vaikka tyrnimarja onkin supermarja, en hae nyt lääkinnällisiä vaikutuksia vaan ihan puhtaasti makuelämyksiä. Jos sinulla on siis joku huippuhyvä resepti, kerro ihmeessä siitä. Eikä reseptin oikeasti tarvi olla edes huippuhyvä, kaikki kurakin kelpaa. Ainahan niitä voi jalostaa, repiä ideoita tai heittää suoraan roskikseen.

Nopean ideoinnin jälkeen seuraavat jutut ovat kehitteillä:

Tyrni-tähtianismarmeladi
Tyrnihillo
Vaaleaa kalaa ja ranskankermapohjaista rakuuna-tyrnikastiketta
Tiikerijääteöä eli siis vaniljajätskiä ja raidat tyrnistä
Tyrnitiramisu
Kookospannacotta ja tyrnihilloke
Tyrni-kuohuviinisorbetti

Heh, kuten nyt huomaan, menee aika rennolla tassulla jälkkäreiden puolelle. Eli siis muitakin appeita kaivattaisiin jälskyjä kuitenkaan unohtamatta.

Antaa siis tulla.

Valkosuklaa-raparperi-mansikka-ricottajuustokakkku

2010-06-13T12:28:00.000-07:00

Polkkapossu ei ole lopettanut blogiaan, aika railakkaasti töitä vaan.

Joku ehkä muistaa kehittämäni valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakun, joka ainakin kavereideni mukaan on yksi maailman parhaista juustokakuista. Turhaa vaatimattomuutta sanoisin. Päivitin ohjetta vähän sopivammaksi vuodenaikaan - ihmisethän innokkaana googlettavat, mitä kaikkea voisivatkaan tehdä pihoilla rönsyilevistä raparpereistaan.

Kuvahan on tuosta vadelma-ricottajuustokakusta, mutta eipä tuo mittään. Kovin samalta tuo toinenkin näyttää, raparperiraidat ovat vaan hieman vihreämpiä.

Valkosuklaa-raparperi-mansikka-ricottajuustokakku

Pohja:
200 g suklaakeksejä
80 voita

Täyte:
1 3/4 dl kermaa
260 g Panda-valkosuklaata

500 g ricottajuustoa
1 dl sokeria
3 kananmunaa
muutama tippa vaniljaesanssia

4 dl raparperia kuutioina
2 dl mansikoita
1/2 dl vettä
3/4 dl sokeria

Valmista pohja: Sulata hieman voita ja sekoita murskatut suklaakeksit sekaan. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele seos vuoan pohjalle.

Sulata seuraavaksi suklaa. Kaada vesihauteeseen kerma ja lisää suklaa sinne vähitellen hämmennellen. Tee lopputäyte. Sekoita ricottajuusto ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sekoittaen. Tipauta joukkoon vaniljaesanssi. Yhdistä sulatettu suklaa loppuun täyteainekseen ja sekoita.

Valmista mansikka-raparperimössö. Yhdistä raparperi, mansikat, sokeri ja vesi kattilassa ja keitä niin kauan, että menee sopivasti mössöksi.

Kaada pohjan päälle puolet täytteestä. Runttaa sekaan puolet mansikka-raparperimössöstä. Kaada sitten mukaan lopputäyte ja taas puolet viivoina täytteeseen. Vedä veitsenkärjellä viivojen läpi, niin saat kakkuusi kivan kuvion.

Paista 170-asteisen uunin alaosassa noin tunti. Jäähdytä kunnolla kylmäksi ennen kuin alat edes uneksia kakun ottamisesta pois vuoasta. Maista mielellään vasta seuraavana päivänä, kun täyte on kunnolla tasoittunut. Parasta kolmen päivän päästä.

Tarjoa mansikkakastikkeen kanssa: mansikoita, tippa vettä ja sokeria. Keitä, aja sauvalla tasaiseksi ja jäähdytä.

Riisistä voisi tulla mieleen Japanikin

2010-04-21T10:17:00.000-07:00

Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa / renki tytön kanssa metsään nilkuttaa / pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta / tytön kamppaa kohta pojan jalka / kuusen vieressä on vanha pinja / poika häippää, taisi olla ninja / tyttö suree heti paljon Tapaniaan / tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan."

Ihan helmi tuokin.

Siinä missä meikäläinen pitää Uunosta ja Myrskyluodon Maijasta oheisjuttuineen, niin pidän myös riisiruoista. Klassikoista kuten Italian risotosta, Louisianan gumbosta ja jambalayasta, Portugalin cataplanista ja Marokon pilahvista. Espanjan klassikko on tietty paella, joka eroaa noista sisarukistaan ripauksella sahramia. Siis tosiaankin eroaa - minähän en paellaa tee ilman sahramia, tai jos teen, niin silloin olen jostain syystä sekaisin. Sekaisin voin mennä ihan helposti, vaikkapa durogesic-kipulaastarista tai seinäkelloista.
Mitä paellaan tulee, niin sehän on ihan loistavaa. Kyllä kansa tietää, yllättäen paella on taas jyväjemmareiden eli kaltaisteni ujojen maalaispoikien kehittämää ruokaa. Periaatteella kaikkea mahdollista pannulle niin hyvää tulee - loistava strategia.

Mitä paellaan kuuluu laittaa? No jos minulta kysytään, ja niinhän juuri teen itselleni, niin pakollisia aineksia ovat riisi, sahrami, valkoviini ja oliiviöljy. Suosin myös meressä lilluvia möllyköitä ja broiskua. Niin ja herneitä. Eli siis:

Possuhyvä Paella

1 keltasipuli
2 kynttä valkosipulia
1 keskivahva chilipalko
puolikas punainen paprika
150 g broiskun fileesuikaleita
oliiviöljyä
1,5 dl valkoviiniä
muutama desi kanalientä
kippaus riisiä
ripaus sahramia
puoli kourallista herneitä
puoli kourallista maissia
1 purkki savusimpukoita
katkarapuja (kuorittuja ja kuorimattomia)
suolaa ja pippuria
sitruunaviipaleita

Pilko sipulit, chilipalko ja paprika, freesaa niitä hetki oliiviöljyssä isolla paistinpannulla. Ota pois pannulta ja kypsennä fileesuikaleet. Kaada sekaan sipulit, paprika, valkoviini ja sahrami. Lisää muutaman minuutin jälkeen kanaliemi ja riisi. Kypsyttele ja lisää nestettä tarpeen mukaan. Lisää ihan lopuksi herneet, maissit, savusimpukat ja katkaravut. Tarkista suola ja pippuri ja lisää muutama viipale sitruunaa. Paella ei saa olla vetistä eikä riisi överikypsää.

Lehmä maistuu kinuskitoffeelta

2010-04-03T03:06:00.000-07:00

Alkumakeaksi: Ray Charles_Georgia on my mind

Kiinnitä kerrankin huomiosi metallitönikkään, jossa lukee moloko s saharom. Ensinnäkin Moloko antaa minulle erinäisistä syistä hyvät fiilikset, toiseksi maito on yksi lempijuomistani ja kolmanneksi olen ehkä asunut joskus Venäjällä. Jos kaikille ei venäjä aukea, niin tässä lyhyt maidon oppimäärä:

moloko = maito
s = kanssa ( + instrumentaali)
sahar = sokeri (inst. -> saharom)
kirjaimet c=s, x=h, p=r (caxapoM)

Kyseessä on siis tötsy kondensoitua maitoa eli maitoa, josta on poistettu vesi ja lisätty sokeria. Sitä myydään myös makeuttamatonta versiota. Pääpiirteissään kondensoitua maitoa valmistetaan lämmittämällä ns. raakamaitoa 90 asteessa, jolloin haitalliset mikro-organismit kuolevat, rasvan erottuminen hidastuu ja hapettuminen estyy. Kun tarvittava määrä vettä on haihtunut, lisätään sokeria, jolloin sakkaroosi lisää nesteen osmoottista painetta. Tämä vaikeuttaa mikro-organismien kasvua tulevaisuudessa. Kondensoitu maito voi säilyä avaamattomassa tölkissä vuosia.

Mutta mihin sitä käytetään? Lähinnä jälkiruokiin kai. Intiassa pakerretaan pista kulfia, eräänlaista pistaasijäätelöä. Filippiineillä populaariversio crème bruleesta tehdään kondensoidusta maidosta. Uudessa-Seelannissta valmistetaan mielenkiintoista salaattikastiketta, johon tulee tiivistetyn maidon lisäksi etikkaa, suolaa ja kuivasinappijauhetta. Puolasta tiedetään kaymak, joka on ihan helmi naiseksi. Kondensoitua maitoa keitetään purkissa pari tuntia, jolloin tuloksena on kinuskikastiketta.

Meillä Suomessa on tajuttu kaymakin hienous. Ja koska olemme kärsivällinen kansa, keittelemme maitoamme tunnin enemmän. Tuloksena on mielenkiintoinen kinuskin ja toffeen välimuoto. Tiedätte varmaan lehmäkarkit, no tulos on aika paljon vastaavan makuinen.
Tästä saa hyvää materiaalia kakkuiluun.

Kinuskitoffee

1 tölkki kondensoitua maitoa
kattila
vettä

Keitä tölkkiä kiehuvassa vedessä kolme tuntia siten, että purkki on kokonaan vedenpinnan alapuolella. Lisää vettä tarvittaessa. Mitä vähemmän aikaa keität, sitä juoksevampaa tulos on.

Halajaa Kreikkaan

2010-03-17T11:34:00.000-07:00

Mustapavuilla, sienillä ja chilillä täytetyt tomaatit ja fetaa
(alkuruoka 4 hlölle)

4 tomaattia
150 g Go Green -mustapapuja huuhdeltuna ja haarukalla puolittain murskattuna
½ prk herkkusieniä
1 voimakas chili pilkottuna
pieni puristus sitruunan mehua
kuivattua rakuunaa
Maasdam-juustoa

erikoissalaatteja
fetaa
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria

Leikkaa tomaateista lakki pois ja kaiverra sisukset mäkeen. Heitä kippoon pavut, sienet, chili, sitruunamehu ja rakuuna. Sekoita. Täytä tomaatit seoksella ja raasta päälle juustoa. Paista 215-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Laita lautaselle salaatteja, päälle kunnon siivu fetaa, jolle lorautat reilusti oliiviöljyä ja rouhaiset mustapippuria.

Söin muuten Mailasen Sinin itujen kanssa. Ihan törkyhyvää. Ja tomaattihan menee yhtä hyvin kuumana kuin kylmänäkin.

Karamellisoidut inkiväärit ja ginger ale

2010-02-28T03:02:00.000-08:00

Jos näitä aikoo tehdä, kannattaa pitää inkiväärin vihtovan voimakkaasta mausta. Sokeriin kuorrutettunakin se on jäätävän voimakasta ainetta. Jopa itselleni kyseessä on rajatapaus, mutta yleisen pahan vuoksi laitan ohjeen kuitenkin tänne. Ja mikä parasta, samassa valmistuu puolivahingossa ginger alea. Sitä tietysti nautitaan tällaisena kuumana kesäpäivänä ilman paitaa auringossa heinien kutittaessa varpaita.

Karamellisoidut inkiväärit

2 dl kuorittua pilkottua inkivääriä
6 dl vettä
2 dl sokeria
sokeria inkiväärin pyöräyttelyyn

Kiehauta vesi, lisää sokeri ja anna sulaa. Keitä inkiväärejä sokerivedessä 5 minuuttia. Ota palat pois vedestä, säästä vesi. Anna kuivua puoli tuntia ja lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita inkiväärit uunipellille ja paista niitä niin kauan, että ne alkavat hiljalleen kuivua, mutta ovat kuitenkin vielä mehukkaita. Pyörittele lopuksi sokerissa. Anna vetäytyä pari tuntia ja inkiväärin imeä sokeri. Pyörittele uudestaan sokerissa.

Ginger ale

äskeisestä ohjeesta jäänyt neste
4 dl vichyä
puolikkaan sitruunan mehu

Sekoita ja jäähdytä.

Ei huolta napanöyhdästä

2010-02-21T01:15:00.000-08:00

Nyt on appelsiinien sesonkiaika: ne ovat parhaimmillaan tammikuusta maaliskuun loppuun. Suopeana sitrushedelmien ystävänä mutustelen noita talvisynkkyyttä värittäviä palleroita kuin ohimennen - vaikken niistä ohi pääsekään.

Appelsiineissa on eroja kuin puutarhatontuissa. Kuten tontutkin, kannattaa appelsiinit valita huolella, hukkareissut kun eivät ole järkeviä kuin Ähtärin eläintarhaan. Minulla on käsittääkseni aika normaalikokoinen napa: se on pienempi kuin Agia, mutta isompi kuin Nokian laturissa oleva. Jos pitää makeista appelsiineista, kannattaa valita isonapainen möhkäle. Minä suosin appelsiinilajikkeita, joissa on kunnon tönkkö - päättelen siis pitäväni makeista. Navan ohella tärkeä on myös paino. Valitsen kaupassa muutaman samankokoisen appelsiinin ja kevyimmät heitän välinpitämättömien otettaviksi. Oletettavasti kevyissä on kuitenkin vähemmän nestettä kuin muissa samankokoisissa. Ja kuiva appelsiinihan on yhtä turha kuin nautaravintola Varanasissa.

Appelsiini-calvadoskastike vaalealle kalalle 4-5 annosta
(lue: kuhalle)

2 appelsiinia
1½ dl kalalientä
2 dl kuohukermaa
1 rkl calvadosia
70 g voita
kuivattua rakuunaa

Kuori appelsiinit ja vedä monitoimikoneessa tasaiseksi. Painele siivilän läpi. Yhdistä kattilaan kalaliemi ja appelsiinimönjä ja keitä niin kauan, että nesteestä on puolet jäljellä. Lisää kerma ja calvados ja keittele hetki kasaan. Suurusta maizenalla. Sulata paloiteltu voi hiljalleen kastikkeeseen. Mausta kevyesti rakuunalla ja tarkista suola.

Jos haluat enemmän appelsiinin makua, pese kuori hyvin ja ota pikku suiroja siitä kastikkeeseen mukaan. Kastikkeen ei ole kuitenkaan tarkoitus peittää kuhan ominaismakua, joten ole varovainen.

Allekirjoittanut veteli tätä bambukorissa höyrystetyn kuhan ja paprika-sipulirisoton kanssa. Erittäin hyvää.

Hiuksesi ovat kuin vuohilauma

2010-02-10T11:11:00.000-08:00

Tarinoitsija höpöttelee...

Tunnustan: kun nuuhkin tiettyjä mausteita, homma lähtee lapasesta kuin likinäköisellä lottovoittajalapamadolla suolistomyymälässä. Sahrami aiheuttaa juuri näitä tuntemuksia.

Välillä naurattaa, kun sahramia pidetään niin turkasen kalliina mausteena. Hinta-kilo -suhe varmasti onkin villi, mutta kuka tolvana sitä kilotolkulla kaappiinsa ostaisi. Turussa hinta-kilo -suhetta kutsutaan sivistyneemmin kilohinnaksi, kirjoittajan huomio. Olen jopa törmännyt hemmoihin, jotka jättävät ruoan tekemättä sen vuoksi, että siihen tulee sahramia. He kun ovat kuulleet sen olevan maailman kallein mauste. Visa naukumaan vaan: kyllä se vajaan kolmen euron ostoksen kestää jos kerran ne muutkin raaka-aineet hummerin munista viiriäisen pyrstöihin asti.

Sahramia saadaan kukasta nimeltä crocus sativus. Suomenkielistä nimeä en tiedä, mutta arvaan, että se on joku krookus, höhöhöööö. Tai sitten se on maustesahrami. Vaikka nimestä tuleekin enemmän mieleen joku mystisesti kukkiva sukupuolitauti - tai siis jollain voisi tulla mieleen.

kuva linkitetty sivulta http://www.types-of-flowers.org/pictures/saffron_crocus3.jpg

Kohta muuten kukkii jo kirsikkapuutkin. On se niin #¤!"#n kaunista.

...kunnes uskontotieteilijä ottaa (maailman)vallan...

Sahrami mainitaan Raamatussa Kork.V. 4:11-14.

11. Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa...sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu."
12. "Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde.
13. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia,
14. nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsamikasveja.

Voisiko paljon hienommin enää virkkoa, häh?! Vaikka täytyy kyllä samaan syssyyn todeta, että samassa joi'ussa kaveri ylistää armastaan kertomalla, kuinka hänen hiuksensa ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta. Rohkea tyyppi - itse harkitsisin uudestaan, jos yrittäisin kehittää pienimuotoista romanttista viriämistä. Vaikka toisaalta olisi se ainakin hyvä yritys. Panen osioon To-do.

Veisusta kuitenkin käy ilmi, että sahramia on käytetty tuolloin tuoksuttamiseen. Antiikin aikana sillä hajustettiin mm. kylpylöitä, teattereita, temppeleitä ja laajakaistamyymälöitä. Varmasti sillä annettiin eteriikkaa myös karvaisille kainaloille ainakin jossain muodossa.

Tuoksuttamisen ohella sahramia on käytetty laajalti myös värjäämiseen. Kreikkalaisten jumalolentojen kerrotaan pukeutuneen juuri sahramilla värjättyihin vaatteisiin. Buddhalaisille, hinduille ja jainalaisille sahraminkeltaisella on omat merkityksensä. Buddhalaiset munkit pukeutuvat juuri tuon väriseen kaapuun. Väri kuvastaa nöyryyttä ja vetäytymistä materialistisesta maailmasta, luopumista. Hinduilla sahraminkeltainen näkyy patsaissa, lipuissa, kaikkialla. Se viittaa tuleen, joka reflektoi ylintä olentoa. Sikhiläisille kyseinen väri saa militantin implikaation.

... ja saa kokkikin vuoronsa.

Tämän ruoan valmistamiseen menee vajaa vartti.

Sahrami-graavilohikastiketta ja penne-pastaa

pussillinen penne-pastaa
1 pienehkö punasipuli
1 laakerinlehti
1 dl roseviiniä (valkkarikin menee)
ripaus sahramia (ei liikaa, muuten katkeroituu)
2 dl kermaa
150 g graavilohta
pippuria
napolitana mixiä (rucolaa, mizunaa, punajuurikkaan lehtiä, pinaattia)
oliiviöljyä
parmesaanijuustoa

Keitä pasta suolavedessä napakan kypsäksi. Pilko sipuli ja freesaa pannulla. Heitä joukkoon laakerinlehti, roseviini ja sahrami. Kiehauta ja lisää kerma. Kiehauta taas ja mausta suolalla ja pippurilla. Nouki laakeri. Heitä pariksi minuutiksi kevyesti pilkotut lohet.

Sekoita kastikkeeseen pennet ja möyhi joukkoon napolitanat. Kokoa lautaselle annos, lorauta päälle oliiviöljyä ja veistele vielä muutamat lastut parmesaania.

Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä

2010-02-04T10:13:00.000-08:00

Ajatelkaas tätä: Musta Pekkaa kutsutaan nykyisessä Mikki Hiiri -maailmassa enää pelkäksi Pekaksi. Aika säälittävää. Onko joku oikeasti edes ajatellut, että Musta Pekka olisi neekeri. Itse näin hänet aina partasänkisenä rikollisena, joka huonolla menestyksellä yritti jallittaa Mikkiä. Sen saatan ymmärtää, ettei neekerinsuukkoja enää ole tai ettei lapsille enää opeteta kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Mutta että Musta Pekka on riisuttu Pekaksi. Pöyristyttävää pikkusieluisuutta.

Osoittaako tuo sitten suvaitsevaisuutta, vai onko se kohteliaisuutta? No paskat se ole kumpaakaan. Mustan poistaminen Pekasta on yhtä typerää kuin kiukutella eduskunnan puhemiehelle talousleikkauksista.

Tähän väliin ehdottaisin, että aletaan opettaa lapsille leikkiä nimeltä Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä!

Savupekonilla ja kantarelleilla täytetty
mustapekkahirvi

hirven marinadi:

1½ dl rypsiöljyä
muutamia murskattuja katajanmarjoja
3 murskattua valkosipulinkynttä
1 dl kuivaa sherryä
mustapippuria
rosmariinia

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään.

1 kg hirven pyöröpaistia

Leikkaa paistista kalvot pois ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi.

nokare voita
1 sipuli
kourallinen kantarelleja pakastimesta
suolaa
paketti savupekonia
mustapekka-juustoa

Pilko sipuli ja paistele hetki voissa kuutioitujen kantarellien kanssa. Siirrä pois pannulta ja paista pekoniviipaleet pikaisesti.

Kuivaa paisti ja leikkaa auki eli tee siitä suorakaiteen muotoinen levy ja nuiji kevyesti. Leikkaa levylle muutama ohut siivu mustapekkaa. Lisää vielä kantarelli-sipuli -seos ja savupekonit. Kääri rullalle ja sido langalla kiinni. Paista pikaisesti pannulla pinnat kiinni. Laita uunivuokaan.

kastike:

marinadi
Portin demi-glace -kastikepohjaa purkki
2 dl punaviiniä
ripaus sokeria

Sekoita marinadiin 1 prk kastikepohjaa, punaviini ja ripaus sokeria. Kaada liemi uunivuokaan hirven seuraksi. Paista mietolämpöisessä uunissa sopivan kypsäksi.

Leikkaa viipaleiksi ja tarjoa pikkuporkkanoiden, puikulamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.

Fiilistelee hän

2010-01-26T10:08:00.000-08:00

Marvin Gaye & Tammi Terrell - Ain't no mountain high enough

I was making Edvard

2010-01-21T09:03:00.000-08:00

Leppoisa lisäke iänkaikkisen perunan tilalle. Lanseeraan tässä termin parsakaalimuhennettua, ihan vain siksi että olen luultavasti maailman ensimmäinen ihminen, joka kirjoittaa sanan ja siksi tietysti ainutlaatuinen yksilö. Jos sinä nyt sanot sen ääneen, olet todennäköisesti ensimmäisten kymmenien sen sanoneiden joukossa, ehkä jopa ensimmäinen. No niin: paaaarsakaaaalimuuheenneettuuuaa. Tiedän kyllä, että Muuli meni taas tähän, jos sattui paikalle.

Ja sitten eetvarttiin. Ihan vaan siksi, että tänään herätti ihmetystä, mistä tulee sanonta tehdä eetvarttia. Ja se jäi ihan häiritsemään. Ja arvatkaas mitä - en saanut sitä selville. Sen verran kävi ilmi, että sanontaa käytettiin jo 1930-luvulla, muttei ole tietoa, liittyikö se kenties johonkin Edward-nimiseen henkilöön. Yleensä vastaavat sanonnat tulevat muotiin vasta silloin, kun kyseinen nimi ei enää ole muodissa.

Oma veikkaukseni on, että sanonta liittyy Åbo Akademin entiseen rehtoriin, Edvard Westermarckiin ja hänen opetuslapsiinsa. Heillähän oli ei ollut tapana aivoilun jälkeen jäädä tekemään eetvarttia: "You know Fikus, I was making Edvard. -Oh, how explended, me to." Tajusin kyllä aukon teoriassani: miksi he puhuisivat englantia.

Parsakaalimuhennettu lanttu
(3 lisäkeannosta)

1 lanttu
voita
1½ dl kermaa
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
muutama parsakaalinnuppu
ripaus rakuunaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Kuori lanto ja pilko se peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa hetki pannulla, lisää kerma, valkoviini ja laakerinlehti. Anna muhentua pannulla niin kauan, ettei kermaa ole enää sanottavasti kastikkeeksi jäljellä ja lanttu on lähes kypsää. Lisää parsakaalinnuput ja muhistele muutama minuutti. Mausta rakuunalla, muskottipähkinällä ja suolalla. Poimi laakerinlehti.

Tarjoa vaikkapa bratwurstin ja oluen kanssa.

Ilmastonmuutos on ihan lehmästä

2010-01-18T09:26:00.001-08:00

Viimeisin huippuilmastokokous meni ihan käteen - mitä siltä ihan tosissaan odotettiinkaan. Pakko vaan todeta, että tämän hetkiset poliittiset toimet ovat aivan riittämättömiä rajoittamaan päästöjä. Ihan vaan herättämään ajatuksia: ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia vuoden 1990 tasolta. Tuo taso oli Kioton sopimuksen vertailutaso.

Ja jossain jaksetaan vielä taistella siitä, onko ilmastonmuutos edes todellisuutta. Ihan miten vaan, lukaisin pikaisesti Turun Sanomien nettiversion vanhoja otsikoita:

Ilmastonmuutos nostaa kalojen myrkkypitoisuuksia
Ilmastonmuutos tuhoaa jopa viidesosan eliöistä
Mannerjää sulaa sisältä
Pohjavedet vähissä
Rikkaiden maiden tuettava köyhien maiden metsien suojelua
Maatilatalouden osuus ravinnepäästöistä kasvanut

Tosiaan ihan miten vaan, todellisuutta tai ei, pyytäisin jokaista ainakin hetkeksi miettimään asioita. Vaikkei asioita tekisikään, on sekin jo hyvä alku, että asiat edes tiedostaa. Toki voidaan elää periaatteella Après nous le déluge - Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Nyt ei kuitenkaan olla Madameja ja hävitä Rossbachin taistelua Fredrik Suurelle: kyseessä on aika paljon isommat panokset. Meidän on helppo mesoa täällä Suomessa, kun asiat eivät ole niin konkreettisia. Tälläkin hetkellä miljardit, siis ihan tosiaan miljardit, ihmiset kärsivät vesipulasta. Kerskakuluttaja meikäläisellä on tälläkin hetkellä lasi vettä edessäni, jota heittelen naamalleni aika ajoin pysyäkseni hereillä. Että näin.

Vaikka äärimmäiset sääilmiöt tulevatkin lisääntymään, kärsitään vesipulasta, sademetsät häviävät, päästörajoitusvaatimukset ovat naurettavia, jäätiköt sulavat ja mieletön osan maapallon eläinlajeista tulee tämän huonon skenaarion mukaan kuolemaan sukupuuttoon, liittyy tähän silti mahdollisuus.

Vielä on aikaa tehdä jotain ja tarvittava teknologia on jo olemassa.

Koska kyseessä on ruokablogi, katsotaan asiaa ruoan kannalta. Voin vaikka lyödä vasemman kivekseni vetoa, että hyvin moni suomalainen ei ole missään määrin tietoinen maatalouseläinten prosentuaalisesta rasituksesta kasvihuonepäästöille. Oikean kivekseni lyön vetoa siitä, että joku lukijani tietää tuon osuuden olevan kolmannes. Ja onhan se ihan hitosti. Pallini lienee turvassa?

Jenkkitutkimuksissa esitetään aina hienoja lukuja: jos jokainen amerikkalainen vaihtaisi yhden kana-aterian viikossa kasviksiin, olisi sillä hiilidioksidipäästöjen kannalta sama merkitys kuin ottamalla puoli miljoonaa autoa päiväksi pois liikenteestä. Kun otetaan kaikki punainen liha huomioon, saadaan vielä hienompi tulos: jos jokainen amerikkalainen söisi yhden lihattoman aterian viikossa, olisi sillä sama ympäristövaikutus kuin 5 miljoonan auton ottamisella liikenteestä.

Välihuomautus: kuvassa on sinänsä virheellinen teksti, että eihän lehmä mikään pahis ole vaan
ihminen, joka lehmää viljelee.

Tästä voidaankin lukea, että naudanlihan syöminen on kasvihuonepäästöjen kannalta vähintäänkin kuolemansynti. Liha aiheuttaakin kolmanneksen Suomen ekologisesta vyölaukusta, mutta myös muut eläinperäiset tuotteet kuluttavat suhteellisen megalomaanisesti. Tuotteiden ilmastollista hyvyyttä voidaan tarkastella elintarvikkeiden kokonaismateriaalitarpeen perusteella. Materiaalipanos kertoo, kuinka paljon elintarvikkeeseen käytetään materiaalia ennen kuluttajan ostopäätöstä. Huonoimmin vertailussa selviävät naudanliha, juusto, voi, sianliha, ympärivuotinen kurkku ja broilerin liha. Hyvin menee mm. oluella, omenalla ja perunalla.

Ruokapakkauksistakin käydään keskustelua. On kuitenkin todettu, että niiden osuus ruoan kokonaisympäristövaikutuksiin ei ole kovinkaan suuri. Hyvää karmaa saadaan ennemminkin suurien satsien valmistamisella, pakastamisella ja mikroaaltouunin käytöllä. Jossain on jopa väläytelty haittaveroa lihalle ja juustolle: se kuulostaa ehkä pikaisesti ajateltuna jo hieman liiottelulta. Vaan mikä on liiottelua, jos kyseessä on maapallon tulevaisuus. Silti, ennemminkin voisin lähteä Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan ajamaan kasvisruokapäivää päiväkoteihin, kouluihin, vankiloihin, työpaikoille, vanhainkoteihin ja sairaaloihin. Ei todellakaan pöllömpi idea, kun tietää, kuinka paljon sillä voitaisiin saada aikaan.

Itsearviointi. Syön punaista lihaa ja tunnen kehossani, että sitä on saatava aina joskus. Syön myös hyvin paljon kasviksia ja pidän viikossa taatusti vähintään pari lihatonta päivää. Koitan juoda viikottain reippaasti olutta pitääkseni materiaalipanokset tasapainossa. Ja ympärivuotisen pohjoisessa kasvatetun kurkun tasapainottajana toimii omena ja siitä mikrossa (lue: uunissa) valmistetut omenahyveet. Materiaalipanoksellinen lusifermaisuuteni kulminoituu juustoissa: olen todellinen bad ass, pahis, kaikkien huonopeppujen kuningas. Juusto on paheeni, se kirvoittaa sanani säiläämään, sylkirauhaseni erittämään, vatsani ajattelemaan. Ilman juustoa elämällä ei ole merkitystä eikä makuaistilla käyttöä. Yksi vastaava juttu tulee myös mieleen. Kierrätän parhaani mukaan ja kauppamatkani teen jalan. Vaikka kauppa onkin 50 metrin päässä, ei se muuta sitä tosiasiaa, että käyn silti jalan. Autoa en edes omista. En suosi luomua mutta lähiruokaa kylläkin. Olen pyrkinyt lisäämään mikroaaltouunin käyttöä, huonolla menestyksellä ainakin vielä. En valmista suuria määriä ruokia, vaikka joskus jotain meneekin pakkaseen. Hyvin harvoin ruokaa menee roskiin laitettavaksi.

Johan siinä olikin.

Cokisnakkitrilogian jatko-osa

2010-01-11T10:27:00.000-08:00

Hahaaa, siitäs saitte: pommac on alkuperältään ruotsalaista. Se kehitettiin aikoinaan kuohuviin tilanteisiin alkoholin korvaajaksi ja siinähän sitä näkyy käytettävän vieläkin. Mutta voidaan sitä muutenkin nautiskella, esimerkiksi allekirjoittanut siemailee sitä ajoittain, kun muu pillimehu ei tunnu riittävän.

Pommacin perimä on Hudiksvallin kyläpörhelössä jossain päin Ruotsia. Paikkakunnan ihmiset tunnetaan yltiöystävällisinä ylänköprinseissoina, joiden kasvoilta näkyy iloinen elämänasenne. Tästä syystä paikkaa kutsutaankin nimellä Glada Hudik. Suosittelen reissukohteeksi, vaikken olekaan koskaan kätellyt paikkaa Tukholmaa lähempää. Syytön minä omaan lähestymiskieltooni olen. Jos haluatte etukäteistietoa noista iloisista hudikkalaisista, voi täältä imeä esitteen pdf-muodossa. Se on englanniksi, jos kieli ei satu olemaan toimintavalmiudessa.

Voitaisiin ehkä sanoa, että tämä kastike on limpparitrilogiani toinen osa. Ensimmäinen ansioitunut osa oli ehdottomasti cokisnakit, joita te raukat luulitte vitsiksi. Ja pöh, cokisnakit on legenda jo omassa mystisyydessään. Olette kyllä kuulleet puhuttavan Olympoksen jumalien juomasta nektarista ja ruoasta ambrosiasta. Voittekin ehkä jo keksiä, mitä tulee kun nektari ja ambrosia yhdistetään. Kokisnakit, tädädätättädää.

Mutta nyt siis jatko-osaan.

Uunilohi, pommac-bearnaisekastiketta ja
jokiravunpyrstöjä
(2-3 annosta)

500 g lohifilee

2 dl bearnaisekastiketta
(80 g voita)
2,5 rkl pommacia
muutama tippa tabascoa
muutama jokiravunpyrstö

Ripottele lohelle suolaa ja paista 200-asteisessa uunissa hieman reilu vartti.

Valmista bearnaisekastike itse tai suoraan pussista. Itse tehtynä hyvä kastikeohje löytyy esimerkiksi Perjantaikokilta. Pussikastikkeista kelpuutan hätätilassa mm. Blå bandin version. Jos kyseessä on pussikastike, lisää kunnon nokare voita. Heh, tästä lähin 80 g voita = kunnon nokare. Mittaa myös pommac ja tabasco ja ole lämmittämättä liikaa, ettei kastike mene reisille. Heitä ihan viimeiseksi joukkoon rapulaiset.

Tarjoa muhennetun lantun ja parsakaalin kanssa. Ohje siihen tulee mahdollisesti seuraavaksi. Jos ei tule, niin perunamuusi on hyvää kauraa.

Ranskaa siioille

2010-01-04T10:38:00.000-08:00

Kuka myöntää olevansa pihalla kuin Ute Po-joessa, kun ruokaohjeen otsikossa on kummallisuuksia kuten à l'Arrabiata, à la Bohémienne tai vaikka à la Châtelaine? Ikään kuin jo näiden sanojen merkistö sirkumflekseineen, heittomerkkeineen ja nousevine/laskevine aksentteineen ei tuottaisi suurta tuskaa. Olosuhteet huomioon ottaen nämä merkistöt ovat tuska-asteikolla hyvinkin lievällä tasolla, mutta silti ne aiheuttavat aivoissani liikehdintää.

Sitä paitsi voi noita raukkoja ulkomailta tulleita, jotka joutuvat opiskelemaan suomea. Ajatelkaapa vaikka tuota juuri mainittua sanaa: näen silmissäni kurditytön, joka istuu Suomea maahanmuuttajille -kurssin loppukokeessa Turun kristillisellä opistolla ja tehtävänantona on määrittää sana nousevine kaikkine nominien taivutusmuotoineen. Siis mitä pilkunpanentaa, oikein alkoi jo sapettaa opiston puolesta.

Tänään raotan teille salaisuuksieni verhoa. Ehkä myöhemmin turinoin monta muutakin hassua à la -juttua. Sitä paitsi tämä ei varsinaisesti ole edes hauska, tuskin monen mielestä edes kiinnostava. No voi voi.

Tädää: à la Provencal = provencelaisittain. Viittaa siis ruokiin, jotka valmistetaan provencelaiseen tyyliin. Ruoassa on tällöin usein mm. valkosipulia, tomaattia ja oliiviöljyä. Muina raaka-aineina saatetaan käytetään esimerkiksi anjovista, munakoisoa, herkkusieniä ja sipulia.

No niin, eipä se ollut sen kummempi juttu. Tänään valmistuu kalaa à la Provence.

Siikaa à la Provence
(3 annosta)

600 g siikafileitä
1 sitruunan mehu
½ dl ranskalaista valkoviiniä
pari valkosipulinkynttä
luraus oliiviöljyä
puolikas sipuli
1 tlk tomaattimurskaa
salt ja pepa
muutama varsi persiljaa

Laita siikafileet marinoitumaan sitruunamehuun ja valkoviiniin tunniksi. Silppua sipulit ja freesaa niitä hetki oliiviöljyssä. Kaada marinadi pannulle sipulien seuraksi ja lisää myös tomaattimurska, suola ja pippuri. Sivele uunivuoka öljyllä, laita siikafileet vuokaan ja kaada kastike päälle. Paista 200 asteessa n. 15-20 minuuttia. Silppua päälle persiljaa ja kauho kitaan perunamuusin kanssa.

Hedonistista eti(i)kkaa

2009-12-29T11:29:00.000-08:00

Mikä voi olla elämässä tärkeämpää kuin mielihyvän, onnellisuuden ja nautinnon tavoittelu? Jos minulta kysytään tuskin mikään. Jos minulta kysytään uudestaan, tunnustaudun hedonistiksi. Jos muilta kysytään hedonismistani, tunnistaudun ajoittaiseksi paskiaiseksi ja oman mielihyvän jahtaajaksi. Mutta kun pidän mielihyväperiaatteen ja hedonismin sekoituksesta. Hedonismin mukaan eettinen hyvä perustuu nautintoon ja mielihyvään ja jos mielihyväperiaate otetaan mukaan, mielihyvän tavoittelussa huomioidaan myös vallitsevat tekijät.

Tämän matalamielisen johdannon tavoitteena oli sekoittaa lukijat ja kääntää huomio pois paskasta (lue: erittäin hyvästä) reseptistä. Reisille meni, sillä itse menin sekaisin, eikä ajatuksenjuoksuni olekaan enää kirkasta saati sitten babitzinista.

Mutta onhan Rajamäellä etiikkaa. Tuo tehdas tekee selvästi tutkimusta siitä, mikä on (moraalisesti) hyvää ja arvokasta. Viinietikka täyttää epäilemättä hyvän ja arvokkaan tunnusmerkit. Moraalisesti vielä paremmaksi, joskin kuulemma ambivalentisti epäilyttäväksi, Rajamäen tekee sen, että tuo etikkatehdas lähettelee viinietikkapurnukoitaan ruokapolkkaajien iloksi Ähtäriä ja jopa Tuusniemeä myöten. Joidenkin ruokapolkkaajien keskuudessa on herätelty keskusteltua siitä, onko tällainen toiminta moraalisesti jotenkin arveluttavaa, ehkä jopa kyseenalaista. Itse en näe mitään ristiriitaa siinä. Kyllä ähtäri- ja tuusniemeläisetkin omat pullonsa ansaitsevat, saadaanhan me varsinaissuomalaisetkin. Eikä kaikkea ole pakko ottaa vastaan, jos joku omia tuotoksiaan haluaa lähettää.

Minulle saa edelleen lähettää kaikkea. Lupaan vieläkin kirjoittaa tuotteista rehellisen mielipiteeni. Jos tuote on mielestäni täyttä räkää, kerron sen taatusti. Jos se on tosi hyvää, haukun sen luultavasti silti. Varsinkin jos saan siitä muhevaa mielihyvää.

Rajamäen tehdas lähetti minulle kolme pulloa viinietikkaa. Ja tietysti ihan pyyteettömästi, vaikka väitetäänkin, ettei ilmaisia näytteitä ole olemassakaan. Mutta kyllä on. Jos vaan muutamalla sanalla kerron tuotteista blogissani. No kerron siis.

Al Limone eli sitruunainen valkoviinietikka on se jota voisin vaikka suositella. Alle Erbe Fines eli yrteille humpsahtava valkoviinietikka on ihan jees myös. Isompaan testaukseen otin Al Pepe Neron eli mustapippurilla raiskatun punaviinietikan. Ihan vaan sen takia, että halusin tietää, oliko raiskaus enemmänkin väkisinmakaamista vai väkisinmakaamista halulla.

Tuloksena oli ehkä joku välimuoto. Vaikka kaikki nämä tuotteet onkin hyviä ja ideakin kaunis kuin totteleva sänky, takaraivossani takoo: kyllä sen sitruunan, pippurin tahi (<- meikä = vara-agricola) yrtin voi lisätä siihen ruokaan ihan naturellistikin ilman, että se maku olisi sinne pulloon muuten tungettu. No, tämä on tietysti ikuisuuskysymys. Tällä periaatteella lyttäisin tietysti kaikki keinotekoisesti maustetut lisät, mutta se on voi voi. Siihenkin minulla on oikeus, sillä kukaan ei estele sisällöntuotostani. Vaikken ole edes edellä mainittua mieltä asiasta, mutta sekin on oma asiani.

Tässä vaiheessa havaitsen tulleeni aggressiiviseksi kaikkia kulttuurien globalisoitumista vastustavia ihmisiä kohtaan ja pidän yhä enemmän ja enemmän ihmisistä joiden kanssa voin puhua mistä vaan. Tässä vaiheessa havaitsen myös juoneeni iltapalaksi pullon punaviiniä, lasin malagaa, toisen pullon punaviiniä ja muutaman hassun oluen. Hassuiksi oluet tekee se tosiasia, että niiden sisältö jaksaa lähes aina hymyilyttää. Tässä vaiheessa siis reseptiin. Olenkin sen jo aiemmin blogannut, tässä versiossa vadelmaviinietikka on vaan vaihtunut rajamäkeläiseen.

Pippurista hapanimeläkastiketta ja possua

2 dl omenamehua
½ dl sokeria
1 rkl worchesteria
2 rkl soijakastiketta
3 rkl Rajamäen mustapippurista punaviinietikkaa
2 rkl ketsuppia
chilijauhetta
maizenaa
vettä

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g possusuikaleita
silputtua sitruunaruohoa
pieni pussi vihanneksia

Mittaa kattilaan omenamehu, sokeri, worchester, soijakastike, viinietikka ja ketsuppi. Keittele n. 10 minuuttia. Anna potkua chilijauheella. Sekoita maizena veteen ja suurusta kastike.

Kuullota pilkottuja sipuleita pannulla ja paista possusuikaleet kypsiksi. Heitä sekaan sitruunaruohot ja pakkasesta pussi, jossa on vaikka papuja ja porkkanoita. Kaada kaikki kastikekattilaan ja anna muhia hetki. Tarjoa nuudelien siivellä.

Resepti hyvälle musiikille, ei muuta

2009-12-24T13:00:00.000-08:00

Naaraskalojen tuottamaa munamassaa (wikipedia mätiä) on roisin mitoin vatsalaukussani. Sen lisäksi musiikki on vellonut painevärähtelynä korvakäytävissäni.

Nancy Sinatra: Indian summer
Melody Gardot: Worrisome heart
Muse: Uprising

Jos ei osaa tehdä panna cottaa, niin miten osaisi ilman cottaakaan

2009-12-14T09:33:00.000-08:00

Alkuruoaksi You to me are sweet as roses in the morning
____________________

Panna cotta ja glögipäärynät (3 annosta)

2 liivatelehteä
2 dl kermaa
½ dl maitoa
½ dl sokeria
loraus vanilliinisokeria

1 päärynä
glögiä

Laita liivatelehdet likoamaan 10 minuutiksi kylmään veteen. Kiehauta kerma + maito + sokerit. Älä anna kärähtää tai kiehua yli, se tapahtuu nopeasti. Purista liivatelehdistä vesi pois. Sulata liivate tilkkaan kuumaa kermamaitoa ja sekoita pikaisesti. Kaada annosmaljoihin ja anna hyytyä vähintään kolme tuntia jääkaapissa.

Kuori päärynä ja leikkaa suikeroiksi tai pilko kuutioiksi. Keitä kypsäksi glögissä. Nosta päärynät hyytyneiden panna cottien päälle. Glögistä saa tehtyä mukavasti glögoiirappia lisäämällä siihen reilusti sokeria ja keittämällä sopivasti.

Panna cottaa on Possu valmistanut ennenkin. Myös tätä saatat haluta kokeilla sen rattopoikana (so. seuralaisena): Liekitetty inkivääri-päärynäkompotti.

Sateenkaarirautua ja väkevää japanilaista maustekrassia

2009-12-07T10:40:00.000-08:00

Alkuruoaksi Frankie Valli Cant take my eyes...

Ihan kaikki eivät jaksa innostua perinteisestä suomalaisesta jouluruoasta, minä kyllä jaksan. Pienet lisät eivät kuitenkaan ole pahitteeksi. Mietiskelin kaverilleni jouluksi menua, jossa kuitenkin olisi perinteisiä raaka-aineita, mutta ehkä pienellä olivertwistillä napautettuna.

Lohen ja wasabin seurana vedellään saksanpähkinöitä, ne edustavat parapähkinöiden ohella sukunsa siniverisiä. Saksanpähkinät näyttävätkin niin hauskoilta, ihan aivoilta. Mikä voisi olla kiehtovampi asia kuin aivot? No okei, sammakoiden pomppimista on vinkeää katsella.

Frankien ohella alkuruoaksi ehdolla on seuraava häsläys:

Lohi-wasabirullat, hunajaa ja saksanpähkinöitä

200 g kylmäsavulohiviipaleita
100 g maustamatonta tuorejuustoa
pieni loraus kotisinappia
1 tl wasabia (tai maun mukaan)
½ dl silputtua tilliä
etikkakurkkua

jääsalaattia
saksanpähkinöitä
juoksevaan hunajaa

Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Asettele kylmäsavulohiviipaleita sille kevyesti limittäin, niin että lohesta muodostuu suorakaiteen muotoinen matto. Sekoita tuorejuusto, sinappi, wasabi ja tilli. Levitä täyte lohen päälle tasaisesti. Leikkaa etikkakurkusta muutama kapea suiro ja laita jonoksi maton vasemmasta laidasta oikeaan. Kääri tuotos tiukaksi rullaksi leivinpaperin avulla, vähän kuin käärisit kääretortun. Laita pakkaseen kohmettumaan. Leikkaa ohuita viipaleita ja asettele lautaselle rapean salaatin, juoksevan hunajan ja saksanpähkinöiden kanssa.

Paska paketti mutta saaplarin hyvää... osa II

2009-12-04T11:18:00.000-08:00

HK pyysi minua maistamaan maalaismaksamakkaraansa ja mielelläni sen teinkin. Olenhan maalainen syntymäpaikkani syvimmässä merkityksessä. Väts mii.

Tuo likilegendaarinen makkara on kyllä Polkkapossun mielestä aikas hyvää. Ehkä kevyesti liian suolaista ja hieman liian sileää, mutta varsin maukasta. Sitä paitsi suola on hyvää. Kaipaisin tähän pötkylään enemmän selvästi erottuvia paloja sitä itseään - haluaisin erottaa mitä syön. Possuna tietty pidän siasta ja joskus myös toisin päin. Harvemmin kyllä sika pitää minusta, mutta monesti minua kyllä kutsutaan siaksi. Ja olen ylpeä lempinimestäni.

Kuva on linkitetty sieltä sivulta, mihin sen klikkaaminen vie. Kerroin vain mahdollisen tekijänoikeusrikkomukseni vuoksi.

HK:n maalaismaksamakkara on valmistettu siasta, chilistä, laakerinlehdestä, sipulista, valko-/mustapippurista ja valkosipulista. Ei tuosta yhdistelmästä nyt ihan paskaa voi tullakaan. Lisää maalaisuutta olisi ehkä lisännyt ruohonjuuritasolta poimittu piharatamon keskiruoti tai enemmän elvistellen koko juurakko Huldoineen. Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka rustiikkinen yrittääkin olla.

Ravintoarvot 100 grammassa:

Energiaa: 220 kcal
Proteiinia: 12 g
Hiilihydraattia: 2,2 g
... josta sokereita: 0,4 g
... josta laktoosia: 0 g
Rasvaa: 18 g
Ravintokuitua: 0,1 g
Suola: 1,7 g
Natrium: 0,9 g

Kuten todettua, suolaa tuntui olevan kohtuullisen reippaasti. Suositushan on päivässä 5 grammaa, mihin on kyllä aika hankala päästä. Keskimäärin miehet saavat n. 9 grammaa ja naiset 7 päivässä. Pienenä kuriositeettina: jos päivittäisen suolan saisi keskiarvollisesti puolitettua, systolinen verenpaine alenisi n. 6 elohopeamillimetriä (mmHg) ja diastolinen 4 mmHg:tä. Eli vastaa mietojen verenpainelääkkeiden tehoa.

Ja sitten moitteen sanat: olen jo muinaisessa bloggauksessa syyltänyt suivahduksen sanoja maksamakkarapakkauksesta. Taidanpa kopioida vanhan kirjoitukseni tähän, vaikka kaikki sen tietysti ovatkin opetelleet joulujuhlan yhteislauluhetkeä varten.

Miksi asiat eivät tapahdu niinkuin olisi järkevää? Miksi asiat ovat kuten ovat? Miksi asiat menevät niinkuin menevät? Miksi asiat pitää tehdä ehkä jopa kaikkein vaikeimmalla mahdollisella tavalla? Ja miksi hitossa HK:n maksamakkarapötkö on niin järjettömän työläs avata? Ehkä tässä vaiheessa pitäisi kysyä, miksi asiat olisivat jatkossa toisin.

Ehkä siksi, että silloin kun suivaantuu tarpeeksi, antaa palautetta. Ja Polkkapossu on kova possu antamaan palautetta. Sitä paitsi ikinä ei tiedä, mitä kivoja tuotepaketteja saa, kun palautteen muovaa oikeaan muotoon. Fazerille valitin joskus muinoin jotain karnevaalikekseihin liittyvää... tuloksena oli hervoton paketti täynnä fazerin keksejä, suklaita ja vaikka mitä nannanamia.

Mutta juu. Tämän kirjoituksen aihe on HK:n maksamakkara. Se on ihan törkeän hyvää, eikös vaan? Mutta miksi sen pitää olla pakattuna niin onnettomaan pakettiin? Ihan tosi. Johonkin monivammaiseen muovikuoreen, jota on mahdoton saada mitenkään järkevästi avattua. Ja mitä sitten kun se on auki? Muovin römpelöt sojottaa sinne tänne: yritä siinä sitten säilyttää pötköä jääkaapissa järkevästi, siten ettei leikattu pää pääsisi kuivumaan. Voi ***kele sentään. Juu voihan siihen laittaa elmukelmun, mutta kiinnostaako se? No ei tosiaankaan, niin. Ja mikä on taktiikka? Pitääkö pötköstä aina leikata kuorta hieman pois, kun haluaa siipaleen, vai pitääkö pötkön päästä pursutellen puristaa kuin hukkuva oljenkortta. Häh?

Jälleen kerran pötköstä suivaantuneena, päätin pikkusielumaisuuttani sanoa HK:lle sanani. Miksi tyhmäilette -kysymykseen en odottanutkaan vastausta, mutta jotain ilahduttavaa sain silti: "Hei! Kiitos palautteestanne. Markkinoille on tullut uutuus maksamakkara tuubissa. Välitämme terveisenne edelleen tuotekehitykseen ja markkinointiin." No hyvä. Tuotekehitys varmaan tiesikin jo, että pakkaus on hanurista, mutta ihan kiva että myös markkinointi sai terveiset. Muuta pahaa sanottavaa en HK:sta keksi. Herkkumaksamakkara on herkkua.

Huutelisin kovaan ääneen: tavoistaan tonnikala tunnetaan

2009-11-23T12:40:00.000-08:00

Miksiköhän kuvittelin pitkään tonnikalan olevan jokin pieni Pohjanmaalla varjossa kasvava rimpulakala, jonka pelkkä eksistenssi hipoo kurjuuden maksimointia ja säälittävyyden superhuipennusta. Ehkä tonnikalapurkeista tulee niin leimallinen olo - siellä se on taas hajonneena pirstaleiksi vain oma itsensä syötävänä seuranaan. No, näin oli ennen kuin purkkitonnari oli ainoa tonnikalaan liittyvä tietoisuuden tilani. Onneksi nyt on asiat toisin.

Toinen miksiköhän: miksiköhän kalojen levinneisyydestä kerrotaan sanomalla "niitä tavataan"? Tonnikalaa tavataan Mustassameressä, Atlanttilla ja Välimerellä. Miten niin tavataan? Miksi tonnikalat on inhimillistetty? Tavata-verbi on ihmisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen omaksuttu verbi, ei kalojen kanssa törmäilyyn. Sanontakin sanoo tavoistaan ihminen tunnetaan; etymologisesti tavata tulee sanan tapa heikosta vartalosta tava ja takaliitteestä -ta. Kuinka tyhmältä kuulostaisinkaan, jos seilaisin keskellä Turun katuja ja huutelisin kovaan ääneen tavoistaan tonnikala tunnetaan! Sairaalaan pistäisivät nuo kurjat raukat.

Kolmas miksiköhän: miksiköhän Monaco rettelöi tonnikalan liikakalastuksesta? Tänä vuonna Monaco on heittänyt ehdotuksen, että tonnikala liitettäisiin Cites-sopimuksen piiriin, the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora. Cites on todettu yhdeksi maailman tehokkaimmaksi luonnonsuojeluvälineistä. Sen piiriin kuuluvat maat ovat sitoutuneet säätämään omiin maihinsa lait, jotka säätelevät uhanalaisten lajien ostamista ja myymistä. Tähän mennessä yksikään Citesin suojiin otettu laji ei ole päässyt kuolemaan sukupuuttoon. Aiemmin tonnikalanpyynnin rajoitusyritykset ovat kaatuneet Ranskan ja Italian vastustukseen.

Mutta siis miksi Monaco? Onko kyseessä vain puhdas vittuilu emälle eli Ranskalle. Monacon asemahan määriteltiin Versailles'n rauhan yhteydessä 1918, jolloin kerrottiin, että siitä lähtien Monaco on samaa mieltä Ranskan kanssa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa. Ja jos ruhtinassuku sammuu, alue palautetaan Ranskalle. No enää näin ei toki käy, ensinnäkin sen verran halukasta porukkaa nuo siniveriset ovat ja toiseksi asiasta päätettiin vuoden 2002 sopimuksella. Yhä edelleen jää kysymys miksi Monaco?

Koska haluan uskoa ihmisten perimmäiseen hyvyyteen, uskon, että Monacossa asuu hyviä ihmisiä. Ainakin ruhtinas Albert II on tunnettu luonnollisista mielihaluistaan, enkä mitenkään halua viitata taannoiseen seksiskandaaliin vaan aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Esityksellä on ehkä mahdollisuus mennä läpikin, sillä Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi heinäkuussa tukevansa Monacon ehdotusta, vaikka Ranska yleisesti ottaen vastustaakin lähes kaikkia EU:n ajamia kalastusrajoituksia.

Tonnikala-mustasilmäpapukotletit

2 dl kypsennettyjä mustasilmäpapuja
2 prk tonnikalaa
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
½ dl korppujauhoja + korppujauhoja pyörittelyyn
2 kananmunaa
tilliä
suolaa
valkopippuria
rypsiöljyä

Aja pavut tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita loput aineet mukaan. Maista taikinaa ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Muotoile löysä taikina kädessä pihveiksi ja ripottele molemmille puolille korppujauhoja. Paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi pari kolme pihviä kerrallaan.

Itse söin perunoiden, paahtokuivattujen paprikoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Pihveistä saa myös loistavaa materiaalia hampurilaisiin.

Luciferin sipulihilloke

2009-11-16T10:06:00.000-08:00

Teinkö possuhyvää hilloketta? No tein! Grillatun pihvin kanssa auvoista. Voisin ainakin kuvitella, pihvin olen viimeksi paistanut... no ei siitä niin kauan ole.

Koska paholaisen hillo on monelle tuttu, nimeän tämän leppoisasti Luciferin hilloksi. Tiesittekö muuten, että uudessa testamentissa Saatanasta ei kertaakaan käytetä nimitystä Lucifer. Ehkä se vain unohtui uskon puutteessa.

Alkuruoaksi Testament: More than meets the eye.

Luciferin sipulihilloke

2 rkl sokeria + 1 rkl myöhemmin
2 keltasipulia
1,5 rkl rypsiöljyä
0,75 rkl Rajamäen hunajaista väkiviinaetikkaa
2 rkl chimichurrya (voi ostaa myös valmiina)
tabascoa muutama tippa (lue: niin paljon kuin perse kestää)

Sulata sokeri kattilassa, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää kuoritut ja siivutetut sipulit. Anna paistua hetki sokerissa. Lisää rypsiöljy ja anna sipuleiden muhia kattilassa puolisen tuntia, niitä välillä käännellen. Lisää etikka ja hetken päästä sokeri. Lisää chimichurry ja tabasco ja muhita taas tovi.

Onpas söpön vaaleanpunainen tausta

2009-11-08T10:55:00.000-08:00

Suut hymyyn Dean ja Frank.

Omenapesät

lehtitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun

3 omenaa
ruokosokeria
kanelia
inkivääriä
sitruunan mehua

Laita kattilaan kuoritut ja kuutioidut omenat. Heitä joukkoon reilusti sokeria, sopivasti kanelia ja inkivääriä ja muutama tippa sitruunamehua. Älä stressaa määriä. Keitä soseeksi. Ota lusikallinen kompottia, aseta se pitkulaisen lehtitaikinalevyn toiselle puolelle ja käännä toinen puoli päälle. Painele reunat kiinni ja voitele munalla. Paista 200-asteessa kullanruskeiksi.

Musiikkilautasella

2009-11-04T10:35:00.000-08:00

Tänään kuunneltua:

Stephanie Sokolinski, Take my heart

Hieno ihminen - tulen uudestaan

2009-11-02T10:30:00.000-08:00

Voisin jopa heittää, että paikallisen juustokaupan täti taisi juustotietämyksensä ohella myös painojen arvioinnin. Suupaloiksi sanoin ottavani vuohenjuustoista Maasdamia 100 grammaa, kolmen maidon El Pastoirea-vai-mikä-se-oli-juustoa 80 grammaa ja Tomme de Savoiea 80 grammaa. Vaaka näytti 103 g, 78 g ja 80 g. Hyvä täti, hieno ihminen olet. Tulen uudestaan.

Kiehtovin näistä oli ehdottomasti Tomme de Savoie jo pelkästään senkin vuoksi, etten ollut sen kanssa ennen suhistanut. Tomme tarkoittaa ranskalaisista juustoista puhuttaessa pientä kiekkoa: Savoijin lätty olkoon siis tästä lähtien suora suomennos. Tai oikeastaan Savoiji on väärä sana. Savoie on ihan nykyinenkin paikkakunta Ranskassa, kun taas Savoiji on historiallinen suuriruhtinaskunta, herttuakunta ja paliskunta. No samaa aluetta kuitenkin Sveitsin rajan tuntumassa. Savoiji on kyllä paikkana huomattavasti mielenkiintoisempi, sillä sinne liittyy Humbert Valkokättä, Jerusalemin kuningasta ja Rhône Alpesin régionin departementistymistä. Savoie taas on kuuluisa ainutlaatuisista puna-kelta-vihreä -värisistä liikennevaloistaan ja uimahallistaan, jossa säilytetään monta kuutiota vettä. Savoiessa on myös tiettävästi grilli, jonka takana kasvaa piharatamoita.

Mutta tomppa on kyllä mielenkiintoinen juusto. Maku vaihtelee sen mukaan, onko lehmä hypellyt alppikedolla kuin pieni metsäkauris vai alppikedotta kuin pieni lehmä. Eteeni tullut pala oli mukavasti suolainen, hieman pähkinäinen, ehkä jopa kevyesti makea. Ja kun vinhoimmissa kuvitelmissa näin itseni lypsämässä lehmää juuri siellä alppikedolla, pystyin maistamaan tuulahduksen puhtaan ilman raikasta ruohoa ja Mc Donaldsin quarter pounderia. Olisi ehkä pitänyt pestä kädet ennen lypsyä - vaan minkäs teet, kun on kiire utaroitua.

Tomme de Savoie on rasvaprosentiltaan kohtalaisen kevyttä. Mainitsin 'rasvaprosentiltaan' siksi, että tietysti kilo kyseistä juustoa painaa ihan yhtä paljon kuin kilo gorgonzolaakin, joka nyt ainakin yleensä on rasvaprosentiltaan aikaa antavaa. Tompan prosentti on jotain väliltä 20-40. T de S valmistetaankin jämämaidosta eli siitä osasta, josta kermat on kuorittu päältä.

Ylhäällä oleva kuva on muuten linkitetty sivulta Artis' Anal Cheese, en voinut olla ottamatta.

Joka tapauksessa ehdottoman hyvä tuttavuus, Possu suosittelee. Kyytipojaksi heitin pari pulloa erittäin kuivaa kuoharia, joka maistuu enemmänkin-makealta-kuin-kuivalta. Ja sitähän saa Hemingwaysta hintaan 15€/poteli. Sitäkin suositellen. Maksettu mainos.

Salamoita Hannun tapaan: smetanainen hirviburgundi

2009-10-25T12:58:00.000-07:00

Alkupalaksi: Kullannuppu

Kun koleat ilmat saapuvat, alkaa Possukin kaivata lämpöä. Muiden asioiden ohella Possulle lämpöä tulvii pitkään haudutetusta padasta, jossa punaviinissä keitetyt hitaasti kypsytetyt lihat muuttuvat mureiksi, lähes kielellä sulaviksi samettipaloiksi. Sametillehan on tunnusomaista paksuus olematta kuitenkaan jäykkää, ja kuten tiedetään samettiverhot parantavat huoneen akustiikkaa. Aaahaaaa, siis tämän vuoksi romaninaiset käyttävät samettihametta. Leikki sikseen, ei täällä mitään uskalla sanoa, pataan tulee ja syyte heilahtaa, vaikkei mitään tarkoittaisikaan.

Padasta tulikin mieleeni, että juuri meidän marsuilevien maalaisjunttien pöydästä ne parhaat padatkin ovat lähteneet: me teemme rakkaudella ruokaa ja jaksamme muhia. Ja rakkaudella tehdystä ruoasta taas tuli mieleeni, että minulla on aivan mahtava keittokirjaidea. Voin nähdä valmiin laitoksen jo listojen ykkösenä ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kirjasta tulisi myös kansainvälinen juuriselleri. No palataan siihen myöhemmin, kirjakustantajat saa ottaa yhteyttä. Kustantajalta vaaditaan kyllä pientä pilkettä silmäkulmaan, sillä kirjan tekeminenkin vaatii yhden kappaleen silmämunan uhraamista, mikäli tulevaa huippudiplomaattia on uskominen.

Mutta palataanpa asiaan. On pitkään haluttanut saada jotain pataan pantavaa, mikä voi tietysti noin äkkisältään kuulostaa hivenen epäilyttävältä. Vielä epäilyttävämmältä kuulostaa pataan laitettavaa. Entä pataan paalutettavaa. No, tämähän on oikeastaan asennekysymys. Joka tapauksessa löysin pataan pantavaa omasta pakkasesta. Joidenkin mielestä tämäkin on varmaan kummallista, mutta itse pidän sitä täysin luonnollisena, enkä näe asiassa mitään ristiriitaa.

Siellä oli pala sonnia, tuota kaunista hirvipetoa, metsien jaloa peuraa, aikamme Moose Vapitia. Miten kaunista. Tekisi lähes mieleni kuunnella Louis Armstrongin laulamana Wonderful world. Vielä hienompaa olisi kuulla saman kaverin laulamana Rotunainen. Se olisi yllättävää.

Se jorinasta nyt ruokin teidät. Sitä paitsi ruokin tänään populaation yhdellä kalalla ja puolikkaalla leivällä. Mitä jeesustelua?! Tyyppi teki samat 2 kalalla ja 5 leivällä, herätti MC Lasaruksen kuolleista ja käveli veden pinnalla. Vanhojen tilastojen mukaan Gennesaretissa elettiin poikkeuksellisen kylmää aikaa: pintahan oli jäässä ja kaverilla muoviluistimet jalassa.

Huh, tajusin edellisestä johtuen saavani rasismisyytteen lisäksi salamoita Hannun tapaan. Ei hyvä. Siis kaksi kuvaa, jotka kääntävät taas huomion toisaalle.

Smetanainen hirviburgundi

800 g hirven ulkopaistia kalvot putsattuna ja hirvi paloiteltuna
voita
pullo punaviiniä
saman verran lihalientä
3 porkkanaa
iso kourallinen pieniä sipuleita
7 kynttä valkosipulia
puolikas suolakurkku pilkottuna
15 murskattua katajanmarjaa
rosmariinia
1 rkl dijonia
½ dl puolukoita
2 dl smetanaa

Sulata rasva padassa ja paista hirvipaloja hetki siinä. Lisää punaviini ja kiehuttele hiljakseen miedolla lämmöllä tunti. Lisää tarpeen mukaan lihalientä. Heitä sekaan paloitellut porkkanat ja kokonaiset sipulit, suolakurkku, katajanmarjat, rosmariini ja dijon. Anna kiehuilla taas vähintään puolisen tuntia ja nakkaa joukkoon puolukat. Nesteen pitäisi olla nyt siinä muodossa, että pata ei olisi enää täysin juoksevaa, vaan jo kevyesti suurustuneena kokoon keiittynyttä. Lisää smetana ja tarjoa perunoiden, etikkapunajuurten ja mustaherukkahyytelön kanssa.

Ehdotuksia otetaan vastaan

2009-10-19T10:04:00.000-07:00

Kaikkien kaneettien enona jo suuren urheilujuhlan tuntuessa totean antiplatonisesti, että kastikkeen levittäminen kuuluu ehdottomasti elämän pieniin isoihin iloihin.

Vihreä salaatti on ihan pelkilläänsäkin hyvää, mutta haluan useimmiten tipotella sen päälle pienen lorauksen jotain nestettä. Kastikkeeksi sopii oivasti ihan vaikka oliiviöljy, punaviinietikka, balsamicosiirappi tai nopea kermaviilikastike. Tai jos haluaa öljyynsä sienen makua, voi sitä lisätä siihen itse, kuten minä tein.

Tällä kertaa hain sienen makua pienistä rouskulakeista ja vielä pienemmistä rouskuista. Mm. sikurirousku on mahtava tähän tarkoitukseen, tosin kyllä moneen muuhunkin. Aivan turhan aliarvostettu rousku, jonka voi heittää pannulle ihan ilman ryöppäämistäkin. Ja se maistuukin mahmolta. Rouskuaika tosin meni jo, kuva taitaa olla hieman aikaisemmalta syksyltä. Rouskuöljyä tehdessäni en paista sieniä, enkä ryöppää niitä. Heitän vain suoraan öljyn joukkoon ja jätän öljyn maustumaan.

Mutta voi sen tehdä erilaillakin, esim. suppilovahveroista. Niistäkin jää öljyyn oikein mukava maku.

Köyhän miehen tryffeliöljy

1,5 dl rypsiöljyä
suppilovahveroita
timjamia
suolaa
1 tl sokeria
muutama muru murskattua valkosipulinkynttä

Paista suppiloita niin kauan pannulla, että vesi on haihtunut. Kuumenna öljy kattilassa reiluun 60 asteeseen. Laita suppilovahverot pieneen purkkiin, kaada öljy ja muut ainekset päälle ja anna maun tarttua muutama päivä jääkaapissa.

Älkää kysykö, kauanko säilyy: ei kiinnosta, enkä tiedä.

Kysykää ennemmin, mihin sitä voi käyttää. Tässä minun heittojani:

salaattiin
paahdetun leivän pohjavoiteluun
pihvin paistamiseen
risottoon
lohicarpaccioon
perunamuusiin
kermaiseen maa-artisokkakeittoon
rucola-parmesaanispagettiin

Onko jollain muita ehdotuksia allekirjoittaneelle?

Kyyhkynen ja kyykäärme (ja villasukka)

2009-10-11T19:35:00.000-07:00

Suomalaisessa kirjakaupassa on tällä hetkellä laatukirjoja halvalla. Suosittelen esimerkiksi tätä opusta: Pohjolan herkut -kirjassa käydään nimensä mukaisesti pohjoismaisia ruokia ristiin rastiin. Hienot valokuvat seirenöivät lukijan istumaan Odinin, Tapion, Freijan, Midgårdin käärmeen, Ahdin ja muiden taivaankannen takojien pöytiin. Tiiliskiveä myydään yleisesti netissä 80€-90€:n hintaan, Suomalaisessa hinta on 15€. Tiiliskiveä saa netistä kyllä ihan neliömetreittäinkin, esimerkiksi vaaleaa pekingin kidettä myy netrauta.fi hintaan 67.50€/m2. Lukukokemus voi olla vähän niin ja näin, jos ei anna mielikuvituksensa laukata kuin kynsilaukan juhlakansan hurratessa.

Kirjaa hetken tarkasteltuani, alkoi olkapäät naksahdella ja päänikin pyöri vähintään 360 astetta kuin viherlehtopöllöllä ikään. Siis Tapiolaan. Siellä tanssahtelin mm. kyykäärmeen, Kyyn ja Käärmeen ihanan kaverin, sammakon, oravien, golffaajien, sepelkyyhkyjen, tikkojen ja monien muiden ystävieni kanssa. Suppilovahveroitakin kertyi jokunen muoviseen pussiini. Toisten pussien eteen laitoin lainasta villasukan.

Ja koska tämä on ruokablogi päätin napata kirjasta randomgeneraattorilla ohjeen, joka sormeeni ensipläräyksellä osui. Maun pystyy kuvittelemaan.

Leipäjuustoa ja lakkoja

250 g leipäjuustoa
4 dl kuohukermaa
0,5 dl hienoa sokeria
3 tl kanelia

Kiehauta kerma, sokeri ja kaneli paisinpannulla. Lisää juusto ja anna kiehua muutama minuutti. Kaada seos uuninkestävään astiaan. Paahda ruokaa grillivastusten loimussa kunnes kerma kuplii ja pinta alkaa ruskistua. Lisää lakat ja tarjoa.

Lö romaans

2009-10-08T12:36:00.000-07:00

Aina ei jaksa ruokailla. Silloin ravitaan sielua.

Leif is kreivi, joku muu on keisaripaavi.
The Shivers - Beauty
Lykke Li - Little bit

Miesbussikuskin kuukautiset herättivät keskustelua

2009-09-30T20:35:00.000-07:00

Huomasin taas kerran itsestäni, että olen kova junailemaan. Asioitakin mutta ennen kaikkea matkustamista. Kyllähän juna nimittäin bussin voittaa.

Tausta: työreissu Lahteen
Aika: herätys pe-aamuna klo 0450, Lahteen ja sieltä poistuminen iltabussilla
Paluumatkan kesto: 3½ tuntia
Kyrpiintyminen: otsassa kasvoi uloke

Possu: (ajattelee) Ihana päästä bussiin, jos vaikka saisi ton takimmaisen penkkirivin, jossa vois kunnolla heittää pitkälleen ja koisahtaa. No voi paska, joku tyttö otti sen, pitää toivoa, että se ei tuu Turkuun asti.

Noin tunnin ajomatkan jälkeen takapenkillä kuorsannut tyttö jää pois ja Possu ottaa tilan haltuun. Ah, kengät pois jalasta, jalat pitkälleen, puvun takki mäkeen ja unta kalloon. Hetken kuluttua...

Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Anteeks mitä?
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Mahtaako ne kuitenkaan haitata, kun oon kiltisti ottanu kengätkin pois.
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Jaaha, jaaha, no otan kyllä. Asian vois ilmaista ehkä vähän ystävällisemminkin. Et sit viittinyt tulla kuitenkaan mesomaan sille kiltille tytölle, joka tässä makaili mua ennen...
Kuski: Saan valittaa kenelle haluan.
Possu: Tietty, asiakaspalvelussa jokainen on aina hyvä jollain osa-alueella.

No niin, nyt jalat on pois penkiltä ja Possu on siirtynyt istuvaan asentoon.

Kuski: Kengät jalkaan!
Possu: Häääääääh?????
Kuski: Kengät jalkaan nyt!
Possu: Ei mun sukat ees haise, tai sitten arvon herralla on tosi tarkka hajuaisti. Jos makuaisti on yhtä hyvä, suosittelisin ruokamaistajan paikkaa.
Kuski: Nyt perkele ne kengät jalkaan.
Possu: No niin, olihan siellä muutakin sanavarastoa kuin jalat pois penkiltä ja kengät jalkaan. Kaveri osaa hienosti sanoa perkelekin. Voit olla varma, etten laita kenkiä jalkaan. Tai siinä vaiheessa voin harkita asiaa, kun oot menny muut matkustajat läpi ja käskenyt kaikkia muitakin laittamaan kengät jalkaan. Mitäs sanot?
Kuski: Nyt lähdet ulos täältä.
Possu: Nyt saatana se olet tasan sinä joka lähtee ulos täältä. Mees nyt ajamaan tää bussi sinne Turkuun, ettei ala oikeesti vituttaa.
Kuski: mmmm...hmmmm....ööööö....murinaa...ärinää...sapen kiehumista.... No antaa olla nyt sit tällä kertaa. Mut oli sit viimeinen kerta.
Possu: Oli tosiaankin. Voi olla, että sullakin oli viimeiset kuukautiset joiden aikana ajat.

Koska kuski oli niin kiltti, päätin vielä valmistaa takapenkillä hänelle herkullista lasagnea. Minullahan on aina retkikeitin mukana. Lasseaineet sain Riihimäen linja-autoaseman ärrältä ja sienet hain pikavuoropysäkiltä Järvelästä. Koskaan ei voi olla liian kiltti. Jo oltiinkin ystäviä ja poistuin bussista kuin laukussa leipää ja piimää vaan -mies koskaan voi: kun sanon näkemiin kiitos, hän sanoo fak jyy tyy.

Miksiköhän joudun näihin tilanteisiin?!

Pinaatti-suppilovahverolasagne

voita
2 isoa kourallista suppilovahveroita
1 iso sipuli
2 pussia pakastepinaattia
½ dl valkoviiniä
3/4 litraa kulutusmaitoa
2½ dl juustoraastetta
maizenaa suurustamiseen
suolaa
mustapippuria
muskottia
rakuunaa
lasagnelevyjä
puolukkasurvosta

Freesaa sieniä hetki rasvassa, lisää pilkottu sipuli ja anna sen kuullottua. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää ½ dl valkoviiniä ja kun se on lämmennyt, lisää pinaatti. Kun pinaatti on sulanut, kaada joukkoon kulutusmaito. Anna muhia hetki. Sulata sekaan juustoraaste ja suurusta sitten kastike kohtalaisen paksuksi maitotilkkaan sekoitetulla maizenalla. Mausta suolalla, pippurilla, muskotilla ja rakuunalla.

Voitele uunivuoka ja kaada pohjalle kerros kastiketta, täytä seuraava kerros lasagnelevyillä, sitten taas kastiketta, lasselevyjä, kastiketta jne. kuitenkin siten että päällimmäiseksi kastiketta. Paista 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

Nauti sokeroidun puolukkasurvoksen kanssa. Jos et, niin älä edes tee tätä.

Retrokakku

2009-09-23T11:41:00.000-07:00

Pomppasis: enpä ole ennen tiennyt, että muskottipähkinälläkin voidaan vetää pää sekaisin. Kyllä ihminen on kekseliäs. Alla olevan tarinan perusteella en kuitenkaan lähtisi itse kokeilemaan. En kyllä muutenkaan.

Muskottipähkinä sisältää myristiiniä, elemisiiniä ja safrolia, jotka saattavat könkäyttää hallusinogeenin tapaan. Vaikutusta kuvaillaan kannabiksen suuntaiseksi, paitsi että olotila voi kestää paljon kauemmin, jopa päiviä. Nuppi turvoksiin -tarkoitetut pähkinät nautiskellaan suun kautta esimerkiksi juguun sekotettuina.

Tästä innostuneena nappasin eräältä keskustelupalstalta kokeilijan opettavaisen tarinan. Asiaa.

"kello oli ehkä jotain kymmenen. istuttiin siinä abc :n lähistöllä, minä, A ja T. mä ja T kaivettiin sitten muskottipähkinäpussit ja jugurtit esiin ja alettiin sekoitella niitä. T veti 300g muskottijugurttia ja mä 400g. oli muuten aivan vitun pahaa!! mikään sana ei edes riitä kuvailee ton maun kamaluutta..

heti ei tuntunu missään mut parin tunnin sisään alko olo tuntua paljon rentoutuneemmalta ja mukavalta. muutaman tunnin päästä muskotti kilahti ihan vitusti päähän, ja koko maapallo tuntu olevan just "tässä." makoiltiin T:n kanssa keskellä pyörätietä ja katteltiin taivasta. tähdet näyti nii vitun omituisilta ja tuntu et ne ois liikkunu. taivas oli kuin yhtä lumisadetta,sinistä missä oli oransseja palloja. noustiin tieltä pois ja lähettiin kävelemään koulun pihaan koska mä halusin jonkun penkin minkä päällä vois nukkua vähän aikaa. oltini hetki makoilemassa siinä penkillä,kunnes noustiin istuu. katottiin toisiamme, istuttiin valon alla ja toisen kasvot näki selvästi. molemmilla oli aivan hevosen kokoset pupillit ja silmät aivan punasena!ei luoja..näytettii aivan demoneilta. ja mä näin päässäni jotain kuvioita tossa vaiheessa ja olo oli aivan hirveä, olis tehny mieli laatata siihen ja nukkua aamuun asti penkillä.

mun oli sit aivan pakko lähteä himaan siinä tunnin sisään (ja muskotin vaikutus oli vasta ALKANUT),koska en meinannut enää pystyssä pysyä ja 3km oli vielä ajettavana pyörällä. hyvästeltiin sit toisemme ja lähettiin kävelee eri suuntaan. ajoin kahdesti pyörällä ojaan mutta muuten selvisin matkasta ihan hyvin. ajattelin et kaikki muuttuis hyväks, kunhan pääsen sisään ja lämpösen peiton alle nukkumaan.

menin kotona suoraan huoneeseeni, mutta siskoni tuli kysymään multa jotain juttua silloin.en muista mitä se kysyi ja mitä vastasin, mutta muistan että oloni oli vitun sekava ja näytin aivan ruumiilta silmieni kanssa.lepäsin vähän aikaa sängylläni että jaksoin tehdä jotain ja lähdin sitten keittiöön ettimään jotain syömistä ja juomista. tein siinä syömiseni ihan rauhassa, jotain perus leipäsettiä ja aloin syödä. ihmettelin että miten ei meinaa leipä alas mennä, niin suu oli aivan helvetin kuiva. siis todella kuiva. ruoka piti pureskella noin kolmesataa kertaa ennenku sen sai kurkustaan alas. kun olin jotain saanut syötyä, hiippailin vessaan pesemään naamani. peilikuvani oli kyllä jotain aivan järkyttävää silmieni takia.

en muista monelta menin nukkumaan ja monelta tarkalleen ottaen nousin ekan kerran ylös, mutta olotilani oli aamulla aivan karsea. keräsin viimeiset voimanrippeeni ja kävelin pesuhuoneeseen suihkuun. suihkussa oli aluksi ihan tavallista, kunnes mua alkoi pyörryttää ihan hirveesti. silmissäni sumeni ja näin kaiken vain harmaana sössönä. suihkukin tippui kädestäni ainaki kahdesti ja mun oli pakko mennä istumaan jotten kaatuisi suorilta jaloilta lattialle. en jaksanut pestä kunnolla hiuksiani ja niihin jäi ihan mukavasti shampoota. olin kuitenkin tarpeeksi tyytyväinen pesuuni ja lähdin huoneeseeni nukkumaan.

olin luvannut mennä kaverini kanssa kaupungille siinä yhden aikoihin ettimään jotain ostettavaa. nukuin kuitenkin reippaasti sen ohi, ainakin viiteen. viideltä nousin syömään jotain ja vähän selviämään. olin vielä (ja olen vieläkin) aivan sekaisin, näin asioita kahtena ja värit kirkkaampina. lihakset nykivät inhottavasti ja maha oli *****nan kipeä. migreeni sentään oli jo haihtunut. vieläki on todella hassu olo,vaikka kello on 20 yli 7 kun kirjotan tätä.

olipahan tuokin mielenkiintoinen kokemus, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niin oisin ehkä jättänyt ottamatta."

Ja vielä innostuneempana täällä leivottiin muskottipähkinällä maustettu banaanipaakkelssi. Se olikin aika saakutin hyvää.

Banaanipaakkelssi

150 g voita
2,75 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
½ tl neilikkaa
ripaus kardemummaa
ripaus piparkakkujauhetta
2 tl kanelia
1,5 tl muskottipähkinää
1 tl vaniljasokeria
4 banaania

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää munat ja veivaa tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenää ja hulauta taikinaan. Muusaa banaani, heitä taikinaan ja sekoita. Laita mönjä kakkuvuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Parhaimmillaan taideteos on 3 päivän jälkeen.

Niin metsä vastaa kuin madonlakkihallusinaatiot antavat myöten

2009-09-14T03:47:00.000-07:00

Vihreä paholainen, se on kova käymään sienireissuilla. On se.

Hengenheimolaiseni kiusotteli minua taannoin, että kun pääsen metsään, kuuluu vähintään viiden minuutin välein epämääräinen huuto: "Tuu kattoon, mikä toi on, en oo ikinä nähny". No nii-i, tykkään olla tohkeissani ja löytää hienouksia. Yleensä mitä pienempiä sen parempia. Ja mikä sen hienompaa, metsästä löytyy koko ajan uusia juttuja. Niitä on myös mukava äimistellä. Nyt viimeistään kannattaisi jokaisen lähteä metsään harhailemaan, sieniäkin löytyy sankokaupalla. Sankokaupassa nimittäin otettiin sienet juuri uudeksi myyntiartikkeliksi. Kannet oli vanha myyntivaltti, nyt niitä myydään alennuskorissa: kannet -50% vie pois sankokaupalla. Que?!

Aamuisella sienireissullani:

ihmettelin känsätuhkeloiden ja muurahaisten symbioosia,
totesin, että känsätuhkeloita ja muurahaisia kuvatessa ei ole kovinkaan järkevää maata kamera kädessä muurahaispesän vieressä. ei sinänsä, on ne ennenkin maistelleet pakaroitani
tunsin itseni toheloksi
makasin yllätyslammen rannalla,
möyrin ympäri sammalikkoa,
ihastelin suomuorakkaita
kävelin päin puuta
tunsin oloni hetkellisesti toheloksi
jouduin jättämään saappaani hetkeksi suonsilmään
tunsin itseni taas toheloksi
hukkasin toisen hanskani
aloin jo uskoa, että minussa on ripaus toheloa
löysin repustani sukat, joista laitoin kotimatkan ajaksi toisen käteeni, heilutin sukka kädessä viereeni liikennevaloissa pysähtyneelle taksikuskille, sain kauniin hymyn
näin trapetsioravan, se polkkasi sähkölinjalla
löysin syksyn ensimmäiset suppilovahverot, pieniä oli ja rinteessä kasvoivat
kaaduin rinteessä
tunsin itseni toheloksi, ei sattunut
olin varma, että pystyn keposeen hyppäämään isomman ojan yli
pystyinkin, sienikassistani tosin tippui veitsi ojaan ja muutama sieni, kävin veitsen sieltä onkimassa
tunsin itseni toheloksi
ojan toinen penkka ei ollutkaan kovin kestävä, meinasi käydä köpelösti

tulin hyvälle mielelle
haluaisin tietää, mitä sieniä nämä ovat? tuon väriset sienet kun jostain syystä kiinnostavat (lue:kiihottavat) minua, enkä ole edes lohimies.. lehtolohisieni

Keskustelu sivupersoonani kanssa

2009-09-13T09:59:00.000-07:00

Ohessa jutustelu, jonka kävin kiroilevan sivupersoonani kanssa. Kyseessä on siis se rajatilaismaaninen ihmehiihtäjäpossu, joka aina haluaa pilata ruokani viskomalla niihin kaikkia kummallisuuksia lopputuloksesta välittämättä.

Possu: Taas on kaapissa kantarelleja, mitähän niistä veivaisi?
Ihmehiihtäjäpossu: Mitä jos keittäisit ne ensin vichyssä, marinoisit kokiksella, kaivertaisit prinssinnakkeihin kolot ja täyttäisit sienillä. Sitten heittäisit kaikki helvettiin ja raapisit varpaitasi.
Possu: Ja idea oli?
Ihmehiihtäjäpossu: Kunhan veistelin, sulla on kuitenkin vaan jotain tylsää mielessä.
Possu: Siitä olikin apua, mieli tekis ehkä jotain keittoa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kyllä mä tiedän, mikä sulla on mielessä. Vai ajattelitko heittäytyä niin rohkeaksi, että kuullottelet ensin sipulia pannulla, sitten paistelet vähän sieniä, lisäät hirmulöräyksen kermaa ja perkeleesti voita, maustat suolalla ja pippurilla ja ehkä vielä suurustat maizenalla?
Possu: No ei lainkaan huonompi idea, siitä ainakin tulee hyvää.
Ihmehiihtäjäpossu: Been there done that. Niinpä niin, mihin tarvii enää mietintämyssyä, kun on valmiiksi mielikuvitusköyhä! Vetäisit nyt vaikka sienet edes soseeksi!
Possu: No en tosiaankaan. Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö. Voi V mikä urpo.
Possu: Tänks. Kanssasi on aina mukavaa keskustella.
Ihmehiihtäjäpossu: Vaan mitkä on vaihtoehdot?!
Possu: Niinpä, huh huh. Pitää vaan elää sen kanssa. No ehkä ideassa oli jotain hyvääkin, mitä jos tekisin pohjaksi sosekeiton ja laittaisin kantarellit lopuksi sinne.
Ihmehiihtäjäpossu: Ja mitäs ajattelit laittaa siihen soseosuuteen?
Possu: Näkyis olevan ainakin sipulia, perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kaapissa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kannattaisiko harkita myös aikaista kaihileikkausta, silmänpaineen alentamista glaukoomalääkkeillä, piilolasia tai ehkä jopa kahta, tai tikkuna silmässä sarveiskalvon siirtoa? Meillähän on täällä myös etikkapunajuuria, oliiveja, inkivääriä, kananmunia, nauriita, retikkaa, maa-artisokkia, koskenlaskijaa, viiniä, kossua, madeiraa, rusinoita. Että miten olis Mr Boring?
Possu: No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen. Vitun nörtti, hankkisit elämän, niin mullakin olis kivempaa.
Possu: Jep jep, okei, koskenlaskijaan voin ehkä lähtee mukaan ja madeiraan. Harmi, ettei oo valkkaria, se kyllä menis.
Ihmehiihtäjäpossu: Sori, saatan olla ehkä vähän juoppo, huitasin sen ja muutaman portviinin aamupalan lisänä.
Possu: Miksenköhän taas ylläty.
Ihmehiihtäjäpossu: No mitäs nyt aiot sitten?
Possu: Eiköhän tää ollut tässä. Heitit siis noi ideat taas ihan soseessa vai?
Ihmehiihtäjäpossu: Hou hou hou, pata sikaa soimaa. Sosekeittoahan tästä tulikin.
Possu: Vedä kuivat, moho.

Soseutettu kantarelli-koskenlaskijakeitto

3 perunaa
3 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kanalientä niin että peittyy reilusti
(tai vettä ja 2 kanaliemikuutiota)
1 dl kuohukermaa
1 pkt koskenlaskijaa
1 rkl madeiraa
kuivattua rakuunaa maun mukaan
2 kourallista kantarelleja

Kuori kasvikset ja pilko ne. Keitä kypsiksi kanaliemessä ja poraa tasaiseksi sauvasekottimella. Lisää kerma ja koskenlaskija. Poraa taas tasaiseksi ja heitä mukaan rakuuna ja madeira. Lisää kanalientä, jos tarvii: keitto saa olla kuitenkin mukavasti juoksevaa. Paista kantarellit nopeasti voissa ja runttaa keiton sekaan. Tarkista maut eli lisää tarpeen mukaan suolaa ja pippuria.

Chimichurria ja paahdettuja paprikoita

2009-09-08T12:44:00.000-07:00

Niinpä! Yritin jo muutaman kerran lausua tämän kastikkeen nimen, mutta tulos oli sekainen kuin muurahaisten syysvaellus - kevätvaellushan on hyvin organisoitu. Olen tosin kärsinyt jo muutaman kuukauden pahemman sortin dysleksiasta. Sanoja on vaikea tuottaa, ymmärtää, kirjoittaa ja kaikkea. Tänään juuri mietinnässä oli, kuinka hankalaa onkaan sanoa kaikkia niitä asioita siten, että toinen ihminen ymmärtäisi täydellisesti juuri sen, mitä haluat kertoa. Lohduttaudun siis motollani: dyslectics have more fnu!

Chimichurri assosioidaan useimmiten punaisen lihan kastikkeeksi tai marinadiksi ja niihin tarkoituksiin se kyllä tosi hyvin sopiikin. Mutta voi sitä käyttää kalankin kanssa. Erityistä herkkua kalasta saa voitelemalla sen chimichurrilla ja heittämällä grilliin. Sanotaan nyt vaikka glaseerautumaan. Glaseerautumaan, ymmärsithän sanoa.

Mutta meikähän antoikin peukkua kastikkeelle paahdettujen paprikoiden kanssa. Kyytipoikana savustettu makrilli, jolta paha ja väkivaltainen metsämies oli vääntänyt niskan poikki. Olisinkohan minä kaikessa väkivaltaisuudessani kykeneväinen johonkin noin raivoisaan veritekoon?!

Chimichurri on iisipiisi valmistaa. Ainesten määrillä ei kannata päätään vaivata, kunhan muistaa muutaman perusjutun. Pohjaksi lutvitaan oliiviöljyä, sitruunamehua ja tuoretta silputtua persiljaa. Seuraavaksi lisätään valkosipulia ja pikkusipuleita pilkottuina. Sitten kädet onkin vapaat: basilikaa, timjamia, alkulimaa, oreganoa, chiliä, paprikaa, punaviinietikkaa, pippuria, villahousuja, suolaa, siis ihan mitä vaan. Jos tuotos tuntuu liian kirpeältä, saa mukaan viskata vaikka vähän sokeria. Mikäli kastiketta käyttää marinadina, kannattaa sen antaa tasoittua päivä kaapissa. Maut vaan intensiivistyvät, kuten ennen Vanhasta oli tapana sanoa. Chimichurriin on mukava kastaa myös vaaleaa maalaisleipää, tulipahan vaan mieleen näin lopuksi.

Ja paprikat valmistuu uunissa, kun vedät siivuiksi, pursotat öljyä päälle ja annat kuoren paahtua mustapilkulliseksi. Kun paprika on hieman jäähtynyt, lähtee kuori vetämällä pois. Allekirjoittanut ei jaksanut kaikessa saamattomuudessan kuoren kanssa alkaa kilvoitella. Ass a hard guy vetäisi tuo vain kaiken suihinsa.

Torvi-ideoita

2009-09-05T00:44:00.000-07:00

Kyselin viime postauksessani, mitä tekisin torvisienistä. Kiitos vaan, hienoja ideoita tulikin. Heti ensimmäiseksi tietty toteutin risoton, sehän ei mikään yllätys ollutkaan. No se olikin oma idea. Muita ajatuksia:

Koistisen torvisienisämpylät (ovat juuri uunissa, seuraavan postin aihe)
Grand Master Sakari Cosmicin ideana sienicappuccino (tehty)
friteeraa ne! (Ylimuulin yllätysveto, hieno sellainen)
Koistisen pitsa (odottaa uuniin menoa)
Arleenan vinkistä Metsästäjän munat (toteutetaan)
Koistisen sienikeitto koskenlaskijalla höystettynä (toteutetaan)
Valopäiden kuningattaren lasagneen (toteutetaan ja siihen laitetaan myös pinaattia)
Tuo mulle! by sama valopää (toteutetaan)

Mustatorvisieni-katkarapurisotto

Mutta siihen risottoon. Sehän tietysti tehdään näin eli ohjeistamallani: Miten tehdään täydellistä risottoa. Paitsi että torvisienet paistetaan pannulla ja lisätään lopuksi risoton joukkoon. Silloin koko riisihässäkkä ei ehdi täysin mustumaan sienen väristä. Ai kyllä vaan oli hyvää, näytti maistuvan TPS-Suikkasen vaimollekin: voi että tää on hyvää, uuh, on tää vaan niin hyvää, aah, jos ottaisin vielä vähän lisää. Ehkä saan lippuja tuleviin matseihin :D

RIP

2009-09-04T09:25:00.000-07:00

Visa Nurmen muistoa kunnioittaen. Suuri sydämeltään tuntui olevan tuo mies.

Etutaskussani jolkottelevat torvet

2009-09-02T00:26:00.001-07:00

Olipahan eilen mukavaa Ruissalossa, tietäisittepä. Vaikka meninkin muiden asioiden ohella sekaisin hulluista määristä torvisieniä. Ajatelkaas: torvia oli niin paljon, ettei edes viitsinyt kaikkia kerätä. Siis ei läheskään. Nyt on sienet perattu, sormet mustat, ärräpäät manattu ja pahat silmät heitetty. Ja useamman kerran olen ollut myös peloissani torvien sisuksissa jolkottelevista önniäisistä.

Vaan mitäpä torvista tekisin?! Ideoita otetaan vastaan, jotain toki jo löytyy vasemmasta etutaskusta. Älkää kuitenkaan ehdottako piirakkaa tai soosia tai vaihtoehtoisesti soosia tai piirakkaa.

Kohtuus kaikessa, myös marsunkasvatuksessa

2009-08-30T11:55:00.001-07:00

Arleena kyseli viime postaukseni kommenteissa, mitä suolaista voisi syödä retkellä. Kun nyt kerran makeita banaaneja valmistettiin. No miten olisi loimumarsu? Anteeksi, piti tietysti sanomani loimulohi.

Alkuruoaksi j LO-HI quality.

Loimulohi

1 lohifilee
merisuolaa
vettä
hunajaa
katajanoksa

Suolaa kala merisuolalla 3 tuntia ennen kuin alat kypsentämisen. Valitse laudaksi tasapintainen lauta, paremman puutteessa siihen kelpaa myös halko. Liota sitä vedessä vähintään puoli tuntia. Veistä koivusta 4–5 pikkurillin kokoista puutappia, teroita kärjet ja liota taas. Laita filee nahkapuoli alaspäin laudalle ja paina puukonkärki niistä kohdista kalasta läpi, joihin aiot puunaulat kiinnittää. Kopauta naulaa kevyesti vaikka pienellä kivellä ja naputa varovasti kala lautaan kiinni.

Määritä kalalle sopiva etäisyys nuotiosta: vie käsi lähelle kalaa ja kun pystyt pitämään käden selkäpuolta paikallaan hetken sitä juuri ja juuri polttamatta, on etäisyys mainio. Ja lohilaudanhan tulee olla pystyasennossa.

Tee vedestä, juoksevasta hunajasta ja suolasta sekoitus. Valele lohta sillä muutaman kerran paistamisen aikana. Valeluun sopii hyvin vaikkapa katajanoksa, joka ensinnäkin kirvoittaa suomalaiskansallista olotilaa ja toiseksi saattaa antaa kalalle vielä makuakin. Käännä lauta kerran loimuttamisen aikana. Lohen kypsymiseen menee koon, nuotion ja tuulen mukaan vähintään 45 minuuttia, yleensä kuitenkin reilu tunti.

Ruoan voi valmistaa myös takkatulella.

Kuvassa oleva kaveri on syönyt isosta lohesta molemmat fileet. Tällaiseksi se sitten vetää. Pitäisi muistaa kohtuus kaikessa.

Mitä retkinuotioon?

2009-08-28T11:27:00.000-07:00

No ei ainakaan rinta-/vatsakarvoja vaikka sainkin ne juuri ajettua. Pääsee lihakset oikeuksiinsa! Retkeilykin on mukavampaa, kun pystyy ilma kiertämään. Vaan olisihan siinä mennyt vuosia sata, jos olisin kokonaan sheivannut (engl. shave = ajella).

Banaani-suklaanyytit
(4 annosta)

4 banaania
8 palaa tummaa suklaata
foliopaperia

Kuori banaanista yksi kaistale auki. Painele puolitettuja suklaapaloja banaaniin. Laita kaistale kiinni ja kääri hyvin folioon. Valmista banaani nuotion hiilloksella, valmistumiseen menee 15–20 minuuttia. Voit välillä avata nyyttiä ja katsoa näkymää: kun banaaninkuori on täysin mustunut, on se valmista herkuteltavaksi.

Sydänkohtauksia

2009-08-23T12:35:00.000-07:00

Mikä saa miehen lauantaiaamuna klo 6.37 metsään? Olipa tyhmä kysymys: elämän kävyt tietysti eli ne kuuluisat pienet ilot. Sienillä on iso käpyosuus ja hämähäkinseiteillä ja myös sekä että.

Ehkä myös huonosti nukutulla yöllä ja erinäisillä stressitekijöillä saattoi olla jotain merkitystä. Jos tällä hetkellä voin olla jostain iloinen, niin siitä etten ikinä ennen ole huomannut, kuinka hienolta kuusen oksa näyttääkään sateen jälkeen. Hieno rivi hentoja pisaroita neulasten kärjissä.

Metsäkokemus alkoi ehkä hieman hupaisasti säpsähdellen. Ensin sepelkyyhky lähti aivan vierestäni lentoon ja saatatte tietääkin, minkä mekkalan tuo urvoinen kujeltaja silloin pitääkään. Sydänkohtaus numero 1. Toinnuttuani siivekkäästä joku/jokin huhuili kahden metrin etäisyydellä. Linnuthan periaatteessa voivat sanoa vaikka huhuu, mutta eiväthän ne oikeasti sano. Ihmiset niin tekee. Tuon huhuilun kuullessani totesin, että kyseessä ei ole lintu, joten sen on pakko olla ihminen. No kuka ääliö, minun lisäkseni, voi eksyä metsään tuohon aikaan aamusta. Ketään ei näkynytkään, kunnes maasto liikahti ja uusi luontokuvaajatuttavuuteni Jessica huhuili uudestaan maastotakissaan. Siellä oli tyttö kytiksessä hienoine vempeleineen, ei kuulemma halunnut pelästyttää meikäläistä, joten vain vienosti huhutti. Pelästyin kyllä ihan perkeleesti, sydänkohtaus numero 2. Juttutuokio oli kuitenkin antoisa, terkut vaan jos tulit tänne asti. Tokihan tilaisuuden tullen mainostin sivujani höhöhöhööö.

Vaan mitäpä ähmästin koriini: yksi kappale koivunpunikkitattiesiintymää, muutama limanuljaska, kaksi herkkutattia, tosi keltaisesti kantarelleja, sinisesti valmuskoja. Orakkaita nyt olisi ollut vaikka madot söisi ja niinhän ne oli syöneetkin. Haperoihin en jaksanut koskea, rouskuihin sen verran, että sai ruisleivän päälle sienisalaattia, kehnäsienillä heittelin hirvikärpäsiä, hirvikärpäsillä hyttysiä ja kärpässienistä hain satumetsäinspiraatiota. Lehtolohisieniä vain ihailin, kauniita kun ovat.

Koivunpunikkitateista saa mahtavan kastikkeen. Ne ovat maultaan lempeitä kuin öiset kissankellot - mutta kuitenkin sopivasti imeliä. Toisin kuin öiset kissankellot tietenkin. Vai kenen mielestä kissankellot ovat imeliä? Onko jollain jotain kissankelloja vastaan? Häh? Raavas Polkkaäijä tunnustaa fiilistelevästi fanittavansa kissankelloja. Sydänkohtaus nro. 3. Eksymisen jälkeen totean, että rakuuna sopii helskatin hyvin valkoviinin, kerman ja punikkitattien joukkoon. Tämä kastike on todella hyvää.

Varoitukseton varoituksen sana: tattejahan voi yleensä maistella ihan raakanakin suoraan maasta, mutta koivunpunikkitatin kohdalla se ei kannata, jos haluaa välttää vatsavaivoja. Punikille suositellaan hieman pidempää kypsytystä, josta allekirjoittanut neljä veisaa. Veisatkaa te paremmin.

Koivunpunikkitatti-rakuunakastike

voita
1 sipuli
muutama punikkitatti
3 dl kermaa
2-3 rkl vinho verdeä (tai valkkaria)
suolaa
valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
kuivattua rakuunaa

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää pilkotut punikkitatit ja paistele tovi. Lisää kerma ja vinho verde. Anna porista hiljalleen kasaan ja lisää suola, pippuri, muskottipähkinä ja rakuuna. Suurusta jos tarvii.

Alatyylinen tortilla

2009-08-14T21:18:00.000-07:00

Nuo hupaisat meksikolaiset eivät käytä tortillojaan pelkästään ruokana. Tortillat toimivat myös maalausten kankaina. Ensin tortillat paistetaan, sitten peitetään akryylilla ja vihdoin maalataan. Elämäntapaintiaani Joe Bravo kertoo käyttävänsä tortilloja kankaana siksi, että ne ilmaisevat espanjalaista kulttuuriperimää. Koska lättänäleipä on antanut joskus latinoille elämän, haluaa hän antaa tortilloille saman. Mikä mies!

Jos satut joskus astumaan espanjalaiseen ravintolaan ja tilaamaan siellä tortillan, saat hyvin todennäköisesti lautasellisen avomunakasta. Jos tarkoituksenasi oli kuitenkin syödä ohutta vehnä-/maissileipää, jonka mukana ehkä yleisemmin röhnätään lihaa, ehdotan että tilaat burriton, fajitaksen tai enchiladan.

On mahdotonta selvittää, koska tortilloja on ensimmäisen kerran syöty. Mayojen legendan mukaan maalaiset keksivät sen tyydyttämään nälkäisen kuninkaansa pohjatonta vatsaa ehkä joskus 10000 vuotta sitten. Vuonna 1519 Hernando Cortez seurueineen purjehti uuteen maailmaan, josta hän kirjoitti Espanjan kuninkaalle mielenkiintoisesta maissista tehdystä lättänästä leivästä, jota paikalliset kutsuivat nimellä tlaxcalli. Tälle leivälle espanjalaiset antoivat myöhemmin nimen tortilla.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kun meillä jostain tietystä asiasta saatetaan käyttää hieman alatyylistä nimitystä piirakka, voidaan sitä lationkulttuurissa kutsua tortillaksi. Asia jonka saatoin jo omaksua, alatyylinen brutaali moukka kun olen.

Tortilloista saa muuten helpon pitsapohjan ja muutenkin tortillapitsat ovat mukavaa kutsusyötävää.

Tortillapitsa

tortilloja

pohjakastiketta (tomaattimurskaa, sokeria, suolaa, pippuria, viinietikkaa, basilikaa)
jauhelihaa
paprikaa
punasipulia
juustoraastetta

pohjakastikkeeksi pestoa
kanaa
sipulia
ananasta
juustoraastetta

Täytteet päälle ja hetkeksi uuniin. Reunat kärähtää nopeasti, joten kannattaa vartioida.

Nordic Gourmet - v***n hyvää

2009-08-12T11:29:00.000-07:00

Fazer lanseeraa markkinoille syyskuussa uuden suklaatuoteperheen Karl Fazer Nordic Gourmet. Ensimmäisessä vaiheessa ilmoille päästetään mustikkapiirakka, vadelmamousse ja puolukkaparfait. Allekirjoittanut sai ennakkoon tilaisuuden tutustua uutuuksiin ja lupasinkin kirjoittaa sivuilleni rehellisen arvion. Kuten aina.

Johtavana teemana on pohjoismainen luonto, sen karu kauneus ja puhtaat maut. Jo itse tuotepaketti laittaa sylkirauhaset erittämään omaa mahlaansa mauista puhumattakaan. Jos glandula submandibularis ei vielä täysin innostu, veisaa glandula sublingualis omaan eritteistä hallelujaansa nielusfääriin.

Possu tykkää kirpeistä mauista, jo tämän päiväinen rengaskarkkivalinta osoitti asian jälleen kerran todeksi. Siksipä ylivoimaiseksi ykköseksi kolmikosta humahtaa puolukkainen suklaahässäkkä. Jos jokin asia voi lävähtää vasten kasvoja hyvällä tavalla, tämä puolukkakarlinlahjasuklaanystäville tosiaankin tekee sen. Ihan huippu. Jos olen tällä hetkellä jostain asiasta todella lumoutunut, otetaan lisää yksi lumon kohde. Uuh ja aah.

Suklaiden koostumuskin on mahtava. Sitä sametinpehmeää silkkikultaa, johon on täytteeksi erotettu marjaa hillomuodossa. Monestihan tällaisissa suositaan kuivattuja marjoja, mutta minuun kyllä iskee enemmän hillo.

Negatiivisia puoliakin on tietysti pakko kirjata, koska kyseessähän on rehellinen arvio. Vaikka pakkaus herättääkin vihertävissä silmissäni visuaalisen erektion, pakkauksen avaaminen laskee sen yhtä nopeasti. Se on yksinkertaisesti liian tiukka. Asiasta kyllä selviää, mutta tiukka se on silti. Ja vadelmasuklaa maistuu liikaa saman firman aikaisemmalle tuoteelle eli vadelma-karpalolle. Siis törkeän hyviähän ne ovat molemmat, mutta liian lähellä toisiaan.

Joka tapauksessa pointsit Fazerille. Ensinnäkin siitä että ymmärsi lähettää allekirjoittaneella suklaita ja toiseksi siitä, että nuo kyseiset suklaat maistuvat ihan v***n hyviltä. Ja pointsit myös meikälle, sillä kirjoitin rehellisen arvion: tämähän ei ole maksettu mainos :D

Terkut Karl-kullalle.

Pidän Karitasta ja Huldasta

2009-08-09T06:16:00.000-07:00

Tiesittekö, että kikherneitä on joskus kutsuttu kik-herneiksi. Vanhassa nimityksessä oli selkeästi enemmän potkua ja oli huomattavasti viihdyttävämpi. Vaikkei nimi tietysti herneitä pahanilkistäkään. Mutta ehkä parantaa: itse olen viehättäytynyt Karitasta, joka syystäkin on Suomen viljellyin hernelajike. Vaikka Huldasta nyt tuleekin paras soppa.

No en ihan oikeasti tiedä.

Kikherne-lohipihvit

350 g kikherneitä
1 prk säilykelohta
1,5 dl keitettyä bulguria
1 kananmuna (+1 kananmuna)
1/4 dl sipulia pilkottuna
tilliä
valkoipippuria
suolaa
rypsiöljyä

Aja kikherneet sauvalla tasaiseksi massaksi ja valuta liika neste. Sekoita ainekset keskenään. Itse laitoin vain yhden kananmunan, koska en halua pihvin maistuvan liikaa munalle. Laita silti toinen, niin pysyy paremmin koossa. Kaada pannulle reilusti rypsiöljyä ja nostele reiluja ruokalusikkalliskasoja massaa. Painele ne pihveiksi. Paista molemmilta puolilta kullanruskeiksi, mutta älä yritä kääntää liian aikaisin. Valmista kastike kermaviilistä, sitruunamehusta, tillistä ja sokerista.

Tarjoa puolukkaviinietikassa ja sokerissa paistetun valkokaaliviipaleiston kanssa.

Possu polkkaa

2009-08-03T13:33:00.000-07:00

Eli Deezerin musiikkipalikka tuossa sivun vasemmassa yläreunassa on hieman uudistunut. Mahtaakohan kukaan käydä kuuntelemassa hyvinkin tarkkaan :D valitsemiani kappaleita. No miten vaan, ainakin minusta on helskatin hauskaa arpoa sinne aina silloin tällöin uutta ja vanhaa kuraa. No nyt siellä on taas uutta. Tällä kertaa ehdoton helmi on Morningwood. Ehkä.

En vedä teitä höplästä

2009-08-02T06:24:00.000-07:00

Alkuruoaksi musiikkilautasella:

MGMT: Kids
Muse: Supermassive Black Hole
La Roux: Bulletproof
Empire of The Sun: Walking on a dream

Jos tiedät, mikä on höplä, jaa itsesi minulle.

Jos taas sinulla on joskus ollut kammo tehdä mustikkapiirakkaa, koska se on niin hankalaa, heitä nyt kammosi hiivattiin. Tämä piirakka on täydellistä ja valmistuksen klaaraisi jopa isäni.

Rehellisyyden nimissä, mangokuutiot oli ihan turhia. Tai siis oli ne ihan ok, mutteivät oikeastaan edes erottuneet mustikasta. Jätä siis pois. Toki tuotoksesi kuulostaa braissailevammalta, kun sanot kyseessä olevan mustikka-mangopiirakan, mutta brassailla kannattaa ehkä ennemmin vaikka sillä, että pääset spagaattin. Öhöm, kuten allekirjoittanut. Mutta sitruunalla maustettu rahka osui ja upposi, täydellinen yhteensopivuus mustikan kanssa. Kun sellaisen parin löytää, kannattaa sitä ehdottomasti hehkutella. Valiolle muutenkin pointsit tuosta, rahkahan on hyvää myös ihan yksinänsä vaikka välipalana. Purkki nasukkaan ja olet taas 320 kcal:a kookkaampi. Kaksi purkkia 640 kcal:a, kolme purkkia 960 kcal:a, neljä purkkia ja itse harkitsisin avun hakemista.

Sitruunalla maustettu mustikka-mangopiirakka

valmis piirakkapohja (/muovasin vuoan lehtitaikinalevyillä)
200 g maustettua rahkaa Valio sitruuna
1 kananmuna
1,75 dl sokeria
pieni luraus vaniljasokeria
0,8 l mustikoita
1 dl viipaloituja mangokuutioita

Painele piirakkapohja vuokaan. Sekoita rahka, muna ja sokerit. Kaada pohjan päälle tasaisesti mustikat ja mangokuutiot. Kaada sekaan rahkahässäkkä. Paista uunissa 190 asteessa 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä täysin jääkaapissa, sitten se on vasta valmista syötäväksi. Maistuu erityisen hyvältä vaniljajätskin ja mustikkashotin kanssa.

Tomaattia ja sambucaa

2009-07-25T05:58:00.000-07:00

Tomaatinviljely edistyy hitaasti mutta vaihtelevasti. Kun on taitoa käpälässä yhtä paljon kuin olmilla karvoitusta, on lopputuloksesta lienee turha olla huolissaan. Lopputuloksessa on kuitenkin aina se hyvä puoli, että sellainen joka tapauksessa on. Mikään siis tuskin on turhaa.

Tomaateista innostuneena lähdin nautiskelemaan alvariinsaninini arvostamani Chef Superintendent Dignitary Forerunner Harbingerin mojovalle maistuvaa sambucaista shottia. Joku voisi väittää sen maistuvan ennemminkin majavalle, mutta en kuvailisi makua kuitenkaan melamaiseksi. Sen tuomalta olotilalta voisi ehkä odottaa tuota adjektiivia. "Hei, oloni on melamainen. Saatan vaikuttaa maalla hieman tohelolta, mutta kosteissa paikoissa olen ketterä kuin liesituuletin."

Jo muinaisena kokkausiltana Chef Harbinger hehkutteli sambucaa, olinkohan silloin edes kuullut kyseisestä. Tämä likööri maistuu anikselta ja hyvin usein sitä tarjotaan kolmen kahvipavun kanssa. Hyvin usein tarkoittaa sitä, että ihan sama. Paremmalta se kuitenkin maistuu epäilemättä näin:

Sambuca Beaver

shottilasi
sambucaa
tomaattimehua
tabascoa
(tulikohan siihen mustapippuria)

Kaada shottilasiin sambucaa, sen päälle lusikan kautta n. sentin kerros tomaattimehua ja sopivat tipat tabascoa. Ehdotan, että testaat ensin yhdellä tipalla, sitten kahdella, kolmella jne. Kymmenennen kohdalla voit heittää lätinää isompiin puhelimiin.