29.4.2016

Tuoksuva appelsiinikakku

Leipurin tytär, anoppini, teki todella maistuvaa appelsiinikakkua, joten ehdotin Polkkapossuun vierailijareseptille paikkaa. Tuoksu anopin keittiössä oli niin huumaava, että alakerran naapuri tuli kolahduksesta hätääntyneenä ovelle, kun leukaperäni tipahtivat pelkästä tuoksuttelun huumasta lattiaan. Kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä tällä kertaa tarvittu pelastuslaitosta paikalle. 


Tuoksuva appelsiinikakku

150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 dl hasselpähkinöitä kevyesti murskattuna
 1 dl appelsiinimehua
2,5 dl appelsiinin lihaa (mehupuristuksen jälkeenhän jää aina lihaa, jota ei raaski heittää pois)
1 sitruunan kuori raudalla raastettuna
1 rkl limoncelloa

päälle tomusokeria

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli ja vaniljasokeri. Lisää nämä rauhallisesti sihdin kautta voi-sokerivaahtoon. Lisää pähkinät, appelsiinimehu, appelsiiniliha, sitruunan kuori ja limoncello. Voitele kuivakakkuvuoka ja korppujauhota se. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.


26.4.2016

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

Muutama yö sitten olin Rai Uno Emilia-Romagnan maakunnan paikallisessa aamu-tv:ssä kertomassa bolognalaisille, miten erilaisia pastamalleja valmistetaan. Italiaksi tietty ja unissani homma meni kuin vettä vaan, vaikken osaakaan kuin muutaman ruokasanan. Aluksi tein pastataikinan, johon jostain syystä lisäsin myös pomodori piccoli eli pieniä tomaatteja. Sitten käytiin läpi linguine, tagliatelle, pappardelle, fusilli, farfalle ja paccheri. Lopuksi tein uuden pastataikinan orecchietteja varten, sillä tuohon taikinaan ei tule kananmunia ollenkaan. Orecchiette muistuttaa pientä korvaa. Vanhat italialaiset rouvat olivat kerääntyneet kadulle tekemään niitä pari päivää sitten youtubesta katsomassani pätkässä ja eräs tantoista jaksoi painottaa, että tuo taikina on erilainen. Tässä myös selitys unelleni. 

Heräsin ja hihittelin, kun vaadin yleisöltä huomiota loppuhuipennukseen: Attenzione, aggiungere un pizzico di sale. Huomio, lisää hyppysellinen suolaa. Kaikkea sitä voikin jäädä mieleen ruokaohjeista tai ohjelmista.

Joka tapauksessa tuli megalomaaninen mieliteko italialaiseen ruokaan. Unen perusteella minun olisi varmaan pitänyt valmistaa itse jotain pastaa, mutta se jäi nyt odottamaan. Tässä todella herkullinen lopputulos




Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

1,5 dl vettä
muutama säie sahramia
600 g broiskun rintafileitä (valkosipulimarinoituja sattui nyt olemaan)
170 g (broisku)pekonia
3 paprikaa (keltainen, punainen ja vihreä)
1 keltasipuli
3 reilua kynttä valkosipulia
3 rkl tomaattipyreetä
600 g tomaattimurskaa
kourallinen oliiveja
savupaprikaa
suolaa ja pippuria
töräys ketsuppia
tuoretta basilikaa

Laita sormenpäillä kevyesti murskatut sahramisäikeet likoamaan veteen. Huom. mitä kauemmin liotat sahramia vedessä, sitä enemmän sahrami maistuu. Totea, että sormenpäät tulivat oransseiksi, eikä väri meinaa lähteä millään pois. Paista rintafileisiin pikaisesti pannulla väri, kypsennä  myös pekoni. Siirrä lihat odottamaan, pilko paprikat isoiksi siivuiksi ja keltasipuli myös. Pilko valkosipuli. Freesaa parpikoita ja sipuleita pannulla hetki. Lisää tomaattipyree, sekoita hetki ja lisää tomaattimurska sekä oliivit. Kaada sekaan sahrami ja vesi, jossa sahramia liotit. Ole kuitenkin varovainen, liika sahrami pilaa ruoan. Lisää savupaprikaa, suolaa ja pippuria. Anna muhia 10 minuuttia. Muista, että pekonista tulee nesteeseen lisää suolaa. Tässä vaiheessa pieni töräys ketsuppia tekee erittäin hyvää. Laita broiskufileet ja pekoni uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Paista 180 asteisesssa uunissa 35 minuuttia. Silppua päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.  

25.4.2016

Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä

Kirjan tiedot

Nimi: Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä 
Kirjailija: Sinikka Piippo
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 280
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016 

ISBN: 978-952-312-278-9 


Luonto tarjoaa rajoittamattoman aarreaitan kaikille villivihanneksista kiinnostuneille. Vaikka hortoilu onkin tällä hetkellä suosittua ja jopa muodikasta, on käsittämätöntä, kuinka vähän luonnon villivihannespöytää siltikään hyödynnetään. Itse olen hurahtanut hiljalleen ja alan jo tunnistaa mukavan määrän ravinnoksi kelpaavaa villikasvillisuutta. Kuinka mukavaa onkaan unohtaa parsakaali ja korvata se joka paikasta löytyvällä ukonpalolla. Vielä mukavampaa on valmistaa siitä vaikka piirakka ja yhä mukavammaksi menee, kun syökin sen. Tai kuinka kivaa vaihtelua saa salaatteihin silppuamalla sekaan vaikka koivunlehtiä, apilaa ja siankärsämöä. Tai vuohenputkea. Tai litulaukkaa, piharatamoa ja ketunleipää. Eikä tietysti kannata unohtaa terveysvaikutuksia.

Mutta tarkka pitää olla. Mitään, mitä et tunnnista, ei pidä sinun syömän. Kuinka agricolamaista. 

Sinikka Piipon teos on siinä mielessä ainutlaatuinen, että ainakaan minä en ole vielä lukenut vastaavalla yksityiskohtaisuudella kirjoitettua opusta villivihanneksista. Kirjassa keskitytään nimenomaan niihin villivihanneksiin, joiden sisältämistä aineista on tutkimuskohtaista tietoa. 

Jokainen esitelty kasvi käsitellään samanlailla: ensin pieni alustus (levinneisyys, ominaisuudet, yleiskäyttö), sitten mietitään ruoka- ja juomakäyttöä ja lopuksi rohdoksellista puolta. Jos on tarvetta, Piippo muistaa vielä mainita muutaman kasviin liittyvän varoituksen sanan. Kuten että mesiangervo saattaa liikaa nautittuna aiheuttaa huimausta, eikä muutenkaan sovi munuaisvaivaisille. Tai että huolimatta pihatähtimön laihduttavista vaikutuksista sen runsasta napostelua kannattaa vältellä, sillä kasvissa oleva saponiini saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa jopa halvauksen. Toisaalta saponiinit saattavat myös estää syöpäsolujen jakautumista ja lisätä immuunisolujen määrää ruuansulatuskanavassa. Näiden lisäksi jokaiseen esiteltyyn villivihannekseen on laatikoitu hyvinkin yksityiskohtainen luettelo kasvin ainesosista.

Hieno kirja monella tapaa. Jostain syystä olen löytänyt itseni monena iltana sohvalta kyseinen opus kädessäni ja Salkkarit silmissäni. Kirjassa on myös muutama resepti, mutta tämä on sivujuonne. Eli senkin kannalta Piipon kirjaa pystyy hyvin lukemaan illalla ilman ruuallisiin mielitekoihin yllyttäviä impulsseja. Tai no, siinä ja siinä, itselläni lähtee helposti moottoripolkupyörä vyörymään, mutta ei sitä Piipon viaksi voi laittaa.    

Mitä itse kirjoittajaan tulee, todettakoon, että FT Piippo on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut ison määrän tieteellisiä ja populaareja julkaisuja. Suosittelen tutustumaan juuri tähän julkaisuun. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.




19.4.2016

Mainio speltti: blogivieraana luomuviljelijä Simo Larmo

Birkkalan tilasta on maakirjoissa mainintoja jo 1500-luvulta, mutta nykyisen agrologi-isännän, Simo Larmon, suvun tarina noilla mailla lähtee 1870-luvulta. Tällöin nälkävuosien jälkeen useampi tila yhdistettiin ja alkoi tällä hetkellä tunnetun Birkkalan tilan historia.

- Itse olen sukumme viidettä polvea tällä tilalla. Speltin viljelyksen saralla olemme jo toista polvea. Speltin viljely ja sen jatkojalostus on vanhempieni aloittama ”harrastus” aikoinaan, Simo kertoo.
Birkkalan tila työllistää tällä hetkellä isännän lisäksi kolme henkilöä vakituisesti: tilanhoitajan, myllärin sekä pakkaamotyöntekijän. Myös muutama kiireapulainen työllistyy aina sesonkiaikoina. Birkkalan tilan emäntä, Riina, on vahvasti apuna reseptien kehityksessä ja markkinoinnissa, mutta on myös ulkopuolisella töissä.

Kysyin isännältä, miksi speltti on tällä hetkellä nosteessa ja mikä siitä tekee paremman kuin muut viljat.

- Speltin ehdottomasti vahvoja puolia on hyvä maku sekä korkea kuitu- ja proteiinipitoisuus. Birkkalan tilalla on erikoistuttu tekemään pääasiallisesti täysjyvätuotteita, jolloin juurikin nämä ominaisuudet korostuvat. Speltti sisältää myös muita viljoja vähemmän lyhytketjuisia hiilihydraatteja (ns. FODMAP-hiilihydraatit), jolloin sen on todettu monella ihmisellä olevan se vatsaystävällisempi vaihtoehto. Tällä hetkellä ihmiset hakevat vaihtoehtoja perusviljalajikkeille, speltti on noussut vahvasti esiin.

Birkkalan tila on luomutila ja olen ollut siinä uskossa, että spelttiä viljelläänkin yleensä luomutiloilla. Olen ajatellut, että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, ettei speltti ehkä joko kestä kovaa lannoittamista tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti tarvitse lannoitteita. Rohkaistuin tätäkin kysymään Simolta.

- Kyllä vain, suurin osa viljellystä speltistä on luomua. Speltti soveltuu luomuun erinomaisesti sen pitkäkortisuuden vuoksi, jolloin se pärjää rikkoja vastaan tehokkaasti ja siksi, että se pystyy ottamaan ravinteita hyvin maasta. Tuo on myöskin totta, ettei se kestä kovaa keinolannoitusta herkän lakoontumisriskin vuoksi. Luomussa käytämme viherlannoitusta, jolloin speltin esikasvina on joko viherlannoitusnurmi tai härkäpapu, jotka lataavat maahan typpeä.

Epäilin, että kun speltti kylvetään syksyllä ja talven se makaa oraana lumen alla ja keväällä alkavat äestykset ja siitä sitten muut hommat, niin talvet tilalla makaillaan ja nautiskellaan joutilaisuudesta.

- Birkkalan tilalla tehdään myllytystä ja tuotteiden tekoa sekä pakkaamista ympäri vuoden. Talvella keskitytään vahvemmin markkinointi- ja tuotekehitystyöhön. Maatalouspuolella tehdään talvikaudella metsä- ja rakennustöitä.

Myllytyksestä puheen ollen, tilan nettisivuilla on maininta "jauhettu kivimyllyllä". Miksi sitä painotetaan?

- Kivimylly jauhaa jyvät hyvin hellävaraisesti viljan ravintoaineet säilyttäen. Kun taas valssimyllyssä pääsee syntymään lämpöä, jolloin osa lämmössä tuhoutuvista aineista menetetään. Birkkalan tilan erikoisuus on myös se, että teemme aina pääosin täysjyväjauhoja, joiden tekoon kivimylly soveltuu erinomaisesti. Täysjyväjauhoissa on aito viljan maku ja terveellisyys.

Speltillä leipominen ei ole sen kummempaa kuin vehnälläkään, mutta joitain asioita on hyvä muistaa.

- Speltin sitko eroaa hieman vehnän sitkosta, eli jos haluaa leipoa kokonaan speltistä, kannattaa käyttää Birkkalan reseptejä, joiden toimivuus on speltissä kokeiltu. Jos on oma lempiresepti, johon on käyttänyt aiemmin vehnäjauhoja, voi spelttiä korvata osittain esim. 1:3. Spelttitaikina on hyvä jättää hieman löysemmäksi kuin tavallinen vehnätaikina. Spelttileivonnaisten paistolämpötila on hieman alhaisempi kuin vehnällä, vastaavasti paistoajat hivenen pidempiä. 

Isäntä itse kertoo, että puurokauha pysyy hänelläkin kädessä ja spelttipuuro on bravuuri. Koko Birkkalan väen suosikkireseptejä ovat Karpaloiset speltticookiet ja Puutarhurin sipulipitsa. Ei kuulosta hirmuisen pahalta, voisin maistaa.  

Jos muut ideat kiinnostaa, niin possu teki tyrni-porkkanasämpylöitä, omenagalettea ja spelttimannapuuroa. Viimeisin oli aivan huikeaa ja mannapuurosuurimot tulivat possukeittiöön jäädäkseen. Omenagaletesta ei ehkä tullutkaan oikeaoppista omenagalettea, mutta olihan se hyvää. Pohjan vedin ihan hatusta, jauhoina käytin pelkkiä spelttijauhoja ja rasvana kookosrasvaa. Sain kommentin, että tällaista on hyvä murupohja parhaimmillaan. Ihan hyvä kommentti, mutta ei galetessa mitään murupohjaa kuulu olla. No häliäkö vällä, pähkinämäisen täydellistä. Tässä kuitenkin puuron lumoissa.




Porkkanasämpylöihin saat ohjeen täältä, lisää ½ dl tyrnirouhetta ja korvaa jauhoista osa spelttijauhoilla. Huomio myös muut asiat, joita Simo aikaisemmin kertoi liittyen speltillä leipomiseen. Spelttimannapuuron ohje on Birkkalan mannasuurimojauhopurkin kyljessä. Tosin possukeittiön mannapuuro valmistui haudutuskattilassa, mutta sallitaan myös muut menetelmät. 


Mikäli tuo ns. omenagaletten ohje kiinnostaa, niin tässähän se. Kyseessähän on vegaaninen ohje, voi on korvattu kookosrasvalla. 


Omenagalette speltistä

4 omenaa
½ limen tai sitruunan mehu
2 rkl sokeria
1 tl kanelia
½ tl vaniljauutetta

Kuori omenat, kaada päälle muut aineet ja sekoita. Jätä mehustumaan. 

Pohja: 

1,2 dl kookosrasvaa juoksevana
3½ dl puolikarkeita spelttijauhoja
3-4 dl ydinspelttijauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria

Sekoita jauhot, suola ja sokeri rasvan sekaan hiljalleen ja työstä hieman murumaiseksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa. Anna levätä puoli tunti jääkaapissa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja anna reunojen mennä hieman yli. 

Kaada täyte pohjan päälle ja kääntele murentuva taikina reunoiksi. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Maistele vaniljakastikkeen tai -jäden kanssa.



Speltin ABC

Antiikin olympiaurheilijat suosivat speltistä tehtyä rieskamaista leipää, joka siivitti niin kiekon kuin runosuonenkin lentoon.

Birkkalan tila, Varsinais-Suomen maakunnassa, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa aaltoilee teräinen speltti. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan.

Ciabatta. Ei ole mahdotonta tehdä tuota ihanaa italialaista leipää speltistä. Sisältä kuohkea ja päältä rapea. Hieman kuin Polkkapossun vaivaamaton pataleipä.

Daamini mielestä mannaspelttijauhoista tehty mannapuuro on parasta mannapuuroa. Voi sitä hihkumisen määrää, kun äsken hauduttelimme puuroa ja maistelimme mustikkasopan kanssa. Daami-sana saattaa viitata myös hienostonaiseen, mutta omani on hieno ja ihana kuin maatiaiskissa.

Ennen ajanlaskun alkua spelttiä viljeltiin Lähi-idässä. Aika paljonkin ennen, merkkejä viljelystä on jo 9000 vuoden takaa.

Fandango, tuo kolmijakoinen andalusialainen paritanssi, johon daamini minut kaikessa maatiaiskissamaisessa iloittelussaan houkutteli maistettuaan spelttijauhoista tekemiäni tyrni-porkkanasämpylöitä.

Gluteeni. Speltti sisältää gluteenia, joten se ei sovi keliaakikolle.

Hallelujaa. Liturgiset ylistyshuudot kaikuivat jokibungalowimme käytävillä, kun daamipossu löysi sängyn alle piilottamani palan omenagalettea. Daamille kerroin, että alakerran naapurissa asuvat gangsterit olivat ryövänneet loput. Ajattelin syödä itse myöhemmin.

Italian Toscanassa on muitakin hyviä ruokia kuin spelttikeitto, mutta jos et ole koskaan sitä maistanut, niin olisi jo aika.

Jenever eli geneveri on ginien isoisä, jonka valmistamiseen saatetaan käyttää muiden viljojen ohella spelttiä. Itse olen heittänyt geneveriä tomaattikeittoon ja sinne se meneekin aikas osuvasti.

Kirkkohistorian kurssilla törmäsin ensi kertaa Hildegard Bingeniläiseen. Naapurini, ne-ei-gangsterit,  leipoivat spelttijauhoista Hildegardin äly- ja hermopipareita, jotka ovat osoittautuneet varsin suosituiksi leipojien keskuudessa. 

Laksatiivit ovat suolen toimintaa stimuloivia aineita. Tärkeää ummetuksen ruokavaliohoidossa on riittävä kuitujen saanti. Viljatuotteista toimivia ovat esimerkiksi speltti, kaura, ohra, täysjyvävehnä ja kvinoa. 

Molto bene. Myös tätä maatiaiskissani huuteli kehrätessään mannapuurovadin äärellä. 

Naan-leipä. Miksei spelttijauhoista voisi tehdä myös naania. Ainakin täältä löysin ohjeen.

Olmit, nuo sokeat luolissa asuvat pyrstösammakkoeläimet ovat hyvinkin persoja spelttinäkkäreille. Jos et osaa tehdä spelttinäkkäreitä, mutta haluat kuitenkin houkutella olmeja läheisyyteesi, vieraile Birkkalan sivuilla, sieltä löytyy reseptikin

Proteiinien määrässä speltti pesee perinteisen vehnän ihan mennen tullen ja selän siinä samassa.

Quo vadis sanos turkkulaine, ku sil ol tuamissi fölis, ku tul kylä. Mut oliks sil vadis spelttii, jäi vähä hämärä peitto.

Risotto. Spelttihelmistä tulee loistavaa risottoa. Ei arborio-riisissäkään mitään vikaa varsinaisesti ole.

Speltti maistuu hieman makealta mutta kuitenkin suolaiselta. Ehkä hieman ohraiselta. Myös miedosti pähkinäiseltä. Mahtavan makuinen.

Tahdon asia -televisiosarjassa Mikko muuttaa kartanon piharakennukseen ja alkaa viljellä spelttiä, menestyen kuitenkin huonosti. Monien Mikkojen ongelma speltin viljelyn suhteen. 

Unssi spelttiä painaa noin 30 grammaa. Unssi kun painaa yleisesti ottaen noin 28,35 grammaa. Paljonko painaa desi spelttiä, on täysin hämärässä, enkä löytänyt edes 5 sekunnin googletuksella vastausta.   

Viikingitkin söivät spelttiä. Tämä on oma väittämäni, mutta niin ovat kaikki muutkin asiat, joita väitän. 

XIII Canto, Dante Alighieri, The Divine Comedy. 

By Minos doom’d, into the wood it falls,
No place assign’d, but wheresoever chance       
Hurls it; there sprouting, as a grain of spelt,
It rises to a sapling, growing thence
A savage plant.
 
YZÅÄÖ. Daamini uudelleen muovaama qwertyn vastine läppärini näppäimistölle kostona sille, kun olin piilottanut piirakan sängyn alle.



11.4.2016

Keliakia - Polkkapossun FAQ

Minulta kysellään usein keliakiaan liittyviä juttuja. Olen varmasti oppinut niistä aimo kourallisen hakemalla tietoa verkosta ja lähettämällä edelleen uteluja firmoille.   


Keliakia on siis sairaus, jossa erinäisten viljatuotteiden gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Oireet vaihtelevat, mutta yleisoireena todettakoon, että muiden suolistojurnutusten lisäksi paska saattaa lentää kuin varpusparvi. Tosin lapsilla tavallisinta on riittämätön painonnousu, vaikka varpusparvejakin saattaa olla havaittavissa.

Laitan tähän muutaman mielenkiintoisen kysymyksen ja vastauksen, joita olen joskus joutunut miettimään.
  • Tykkään paahdetusta leivästä, voinko paahtaa samassa leivänpaahtimessa gluteenitonta leipää? Periaatteessa kyllä. Mutta suojaa leipäsi silikonisella paahtopussilla. Hinnoista en tiedä, mutta koska yleensäkin kaikki keittiön erikoishärpäkkeet maksaa levottomia, kehottaisin ennemmin hankkimaan kakkosleivänpaahtimen kotiin vain itseäsi varten. Reissuun voi varata paahtopusseja mukaan. 
  • Kaverini Mari mietiskeli tässä muutama päivä sitten, että kun tupaan oli tunkemassa keliakiasta kärsiviä vieraita, niin voiko kekseissä käyttää kauraa?! Toisille kaura sopii, toisille ei. Yleensä sanotaan, että puhdas eli gluteeniton kaura sopii, mutta tekeekö tämä sitten hullua hurskaammaksi. No ei tee, vaikka vastaskinkin puhtaan kauran sopivan. Mielestäni hyvä ohjenuora on, että jos leivot jotain keliaakikolle, jätä jauhot ja muut kyseenalaiset tuotteet pöydälle tarkasteltaviksi. Kyllä keliaakikko itse tietää, mitä hän suuhunsa pistää ja jos ei tiedä, niin tällä menetelmällä saat ainakin hieman paremman omatunnon, kun varpusparvi soittaa puhelua vessaposliinilla.
  • Mikä maksaa? Niinpä, miksi gluteenittomat tuotteet on niin kalliita! Monet asiat vaikuttavat, mutta erityiskäsittely ja kontaminaatioriskittömyyden vaatimus syö taatusti rahaa. Myös tuotantomäärät ovat pienempiä, jolloin raaka-ainekustannukset nousee. Mutta gluteeniton ruokavaliohan on jo jonkin aikaa ollut muotijuttu, joten ehkä tällä saralla hinnat joskus laskevat. 
  • Lähetin veljelleni gluteenittomia näkkäreitä ja hän totesi, että mielenkiinnolla odottaa, kun nyt on jo tässä muutaman vuoden mauttomia ruokia syönyt. Tarina ei kerro veljen tuomiota. Mutta kysymys kuuluu siis, miksi gluteenittomat leivät ovat ensinnäkin mauttomia ja toiseksi rakenne on kivikova. Monissa jauhoseoksissa mauttomuus on jo tullut lähes perusominaisuudeksi, mikä on aika masentavaa. Masentavaa on myös se, ettei jauhoseoksia osata tuunata, kyllähän makua saa aina lisättyä leipätaikinaan. Mutta mauttomuus ja kivikovuus gluteenittomissa leivissä on kuulemani mukaan parantumaan päin. Kohta nämä muistetaan vain myyttinä, jonka suurempi tuotetarjonta eittämättä ajaa vääräksi (toivon).  Eli siis en vastannut lainkaan kysymykseen, mutta itsepähän kysyin. Toisaalta, näetkö tässä kappaleessa missään kysymysmerkkiä.
  • Margariinirasiassa on leivänmuruja, voinko voidella leipäni rauhallisin mielin? Et voi. Hanki leivänpaahtimen ohella myös oma rasva. Ja leikkuulauta. Paitsi jos murut ovat omia tekosiasi.
  • Uskallanko tilata Mc Donaldsista ranskalaisia? Nykyään ilmeisesti uskallat. Asiaa mäkkäristä tiedusteltuani, minulle kerrottiin, että jokaiselle uppopaistettavien tuotteiden tuoteryhmälle on oma paistoaltaansa. Ettei sitten esimerkiksi omenapiirakan vehnä joudu ranskisten kanssa tekemiseen. 
  • "Hei uskontotieteilijä, onko kirkoissa saatavilla gluteenitonta ehtoollisleipää?" No mistä helvetistä minä sen voisin tietää. Ei vaan, olisit ensin kertonut, mistä kirkoista. Tarkoitatko tällä kenties Anton LaVeyn oppeihin pohjautuvaa Saatanan kirkkoa vai ehkä ortodoksikirkkoa. No en kyllä tiedä kummastakaan, ensimmäisellä tuskin on edes ehtoollista. Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla kerrotaan, että mahdollisuus gluteenittomaan leipään on, kun vaan ottaa yhteyttä seurakuntaan ennen ehtoollisjumalanpalvelusta. Niin no, sama lafka kertoo myös mahdollisuudesta pelastukseen.
Gluteenittomista tuotteista olen silloin tällöin testaillut erilaisia leipiä, jauhoseoksia ja pastoja. Tähän mennessä parasta antia näistä ovat olleet pastat, joista ei kummempaa maullista eroavaisuutta kansan pastoihin verrattuna löydä. 

Semperillä on erittäin monipuoliset valikoimat gluteenittomia tuotteita: näkkileipää, pitsapohjaa, vuokaleipää, jauhoseosta, mysliä, keksiä, pastaa ja vaikka mitä. Erityisesti näkkäriosastolla on tuotekehittelyn porukka ollut paikalla, sillä tuotoksista voi perusjuttujen lisäksi maistaa makunautintoja rosmariinista pellavansiemeniin. Enemmän tietoa Semperin tuotteista kotisivuilta. Niin ja tosi hauskoja ja makoisia kikherneistä ja linsseistä valmistettuja sipsejä. 



 Kirjoitus tehty yhteistyössä Semperin kanssa.
 

4.4.2016

Salosen Pimeäpullo

Mistä tietää varmuudella, että jokin salaatinkastike on taatusti makoisaa? Siitä että eräs nimeltä mainitsematon raumalainen suuhygienistiystäväni suostuu käyttämään ainoastaan kyseistä tuotemerkkiä. Hän saattaa olla ruokien kanssa hieman tavallista nirsompi, joten häneen on pakko luottaa.

Salosen Pimeäpullo on Suomen ainoa laillinen pimeä pullo. Osuva nimi syntyi, kun yhtiön toimitilat sijaitsivat alkon naapurissa. Pimeäpullot valmistetaan Tampereella ja tavaramerkki kuuluu Kastikemestarit Oy:lle.  


Salaatinkastikkeita on muutamaa erilaista. Suuhygienistin lemppari on Mestarinkastike, jossa on pehmeä currypohja. Valmistin juuri ruokaisan pastasalaatin, johon Mestarinkastike meni oikein mukavasti. Hyvä salaatti vaikka vappupiknikille. Ruokaisaan salaattiin sekoitin penne-pastaa, omenakuutioita, kurkkua, tomaattia, höyrytettyä lehtikaalia, juustokuutioita, kermaviiliä, mangososetta ja Mestarinkastiketta. Herkullista. 

Pimeistä sooseista oma suosikkini on Coleslawkastike, joka on ihan omiaan esimerkiksi hampurilaisen väliin tai vaikkapa vihreälle salaatille. Kesän tullen kevyeksi ateriaksi riittää pelkkä vihreä salaatti kastikkeineen ja muutama peruna. Jos kylkeen jaksaa leikata vielä muutaman viipaleen matjessilliä ja sen kanssa tilliä, punasipulia, ranskankermaa ja puolukoita, niin ateria on valmis. . 


Mestarin ja Coleslawn lisäksi salaattikastikeperheeseen kuuluvat vielä perinteiset valkosipulikastike ja sinappikastike, jotka ovat molemmat hyvinkin tasapainoisia, eivätkä maut puske liikaa läpi. Läpipuskeminen on vähintäänkin ärsyttävä piirre erityisesti valkosipulisooseissa.

Pimeäpullo-perheeseen kuuluu myös sinapit, joista makuina Mieto, Väkevä ja Extra väkevä. Jos mennään hieman vielä väkevämpään, niin firma valmistaa myös perkeleen hyvää Paholaisen kastiketta eli siis chilihilloketta. Mainiota vaikka sekoitettuna lihapullataikinaan, mutta varovaisella kädellä. Toimii myös kermaviiliin sekoitettuna vaikka dippikastikkeena tai nachojen kanssa ihan sellaisenaan.  


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kastikemestarit Oy:n kanssa.