19.1.2016

Kuusenkerkkäglögi

Nyt voisi olla hyvä aika kaivaa esiin se kuusenkerkkäsiirappi, jonka joskus viime keväänä valmistit ohjeellani. Hiihtolenkille tarvit ainakin pipon ja villasukan, termarin, rommin ja termarillisen kuusenkerkkäglögiä. 

Sitä paitsi juomien tekeminen, kehitteleminen ja pimppaaminen on hauskaa. Itseäni lainatakseni: "Asiaa enemmän mietittyäni huomasin, että tällähän on jopa historiallista pohjaa. Jo rennot roomalaiset nimittäin keksivät mitä kummallisempia mausteita viineihinsä. Ei sinänsä ihme, sillä kun viini oli valmistettu, se jätettiin köpöön saviruukkuun makaamaan. Muutaman ajan päästä maku ei ollut enää niin hemaiseva, joten sille piti tehdä jotain. Se muuttuu, minkä on pakko muuttua: mutatis mutandis -periaatetta soveltaen paikallisen viiniakatemian Xzibit Valeriukset pimppasivat viinejään viskomalla keitoksiinsa appelsiininkuorta, mastiksipihkaa, sahramia, taateleita, narduksen lehtiä ja lätkäliiga-karkkeja".


Kuusenkerkkäglögi

1 l omenamehua 
limen kuori
10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
10 kardemummakotaa3 tähtianista
3-4 rkl kuusenkerkkäsiirappia

rommia


Raasta pestyn limen kuori omenamehuun ja lisää maustavat aineet. Anna poreilla hiljalleen 20 minuuttia ja lisää 2 rkl kuusenkerkkäsiirappia. Maistele itsellesi sopiva makeusaste ja lisää siirappia tarpeen mukaan. Anna vielä muhia 10 minuuttia. Siivilöi.  Kuusenkerkkäsiirappi vaatii ehdottomasti rommia terästykseen.



18.1.2016

Herne-kookoscurry

On aika harvinaista, jos minulla ei ole jossain muodossa kikherneitä tai siis kahviherneitä. Ainakin mattojen alle olen pyrkinyt liiskaamaan lattialle pudonneet, kun naispuolisen vahdin silmä välttää. Ajan myötä ja useamman liiskautuneen osuessa yhteen muodostuu ihania raakakikhernepihvejä. Pyrin keittämään kikkejä yleensä isomman satsin ja sitten pakastelen annosrasioihin. Joku saattaa ostaa valmiiksi keitettyjä kaupasta: sekin on luonnonvalintaa, eli ei siinä mitään järkeä ole. 

Preferoin nimityksenä kahvihernettä. Tai en preferoi, mutta se kuulostaa jotenkin juhlallisemmalta. No juu, kuulostaakin vanhemmalta kuin Tutankhamon, mutta itse asiassa kikherneitä on viljeltykin pitkään, ehkä jopa yli 7000 vuotta. Veikkaisin, että oli peruskauraa myös Tuttiksen ruokavaliossa, niistä herra sekoitteli hummusta ja paisteli matador-pannullaan falafeleja. Egypti ei kuulu enää top 10 -kikhernetuottajavaltioihin, toisin kuin Tutankhamonin aikaan. Tuolloin Ruotsi oli kakkonen ja Norja hyvä kolmonen. Tällä hetkellä Intia on ylivoimainen ykkönen ja tuottaa kymmenen kertaa enemmän kuin Ruotsi Australia, joka on hyvä kakkonen. Voin vain kuvitella, mikä herkku syntyy, kun australialaiset uittavat ensin kikherneet vegemiteen, huutavat nimeäni ja sen jälkeen paahtavat sotkun uunissa. Oi kunpa en saisin olla mukana.

Alla olevassa tuotoksessa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, paitsi että se on ihan jäätävän herkullista ja yksinkertaista. Mausteille en anna määriä, niitä kannattaa heittää reilusti, maistella ja lisäillä. Veikkaanpa, että tulet heittämään lisää mausteita tomaattimurskan lisäämisen jälkeen.

Kun kevät koittaa, vedessä kuuluvat äänet herättävät nuoressa valaassa uutta mielenkiintoa. Tämä ihan vaan ohi aiheen, näin kerrottiin juuri televisiossa.


Herne-kookoscurry

inkivääriä pieni keko
neilikkaa vähemmän
kardemummaa vielä vähemmän
kanelia vielä vähemmän
korianteria pieni keko
runnottuja fenkolinsiemeniä pieni keko
öljyä
chilipalko pilkottuna
2 porkkanaa pilkottuna
1 paprika pilkottuna
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 dl tomaattimurskaa
1 dl vettä 
truuttaus tomaattipyreetä
1 dl kypsiä herneitä
2 dl kypsiä kikherneitä
2 dl kookoskermaa
suolaa

Paista inkivääriä, neilikkaa, kardemummaa, kanelia, korianteria ja fenkolinsiemeniä hetki öljyssä. Lisää hieman öljyä, chili, porkkana, paprika ja sipuli. Freesaa hetki, lisää valkosipuli ja freesaa taas hetki. Lisää tomaattimurska, vesi, tomaattipyree, herneet ja kikherneet. Anna muhia hetki ja lisää kookoskerma. Lisää suolaa makusi mukaan. Tuoretta korianteriakin saa tässä vaiheessa lisätä, jos sattuu löytymään. Tarjoa riisin kanssa.

14.1.2016

Borssikeitto

Kylmä ilma, höyryävä keitto, lämmin sydän. Mikki Hiiri -kalsari monikossa ja villasukat varpaissa. 

Borssikeitto eli venäläinen punajuurikeitto (monta annosta)

1 kg punajuuria
1 iso keltasipuli
2 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
150 g keräkaalia
2-2,5 l kasvislientä
rosmariinia
timjamia
fenkolia
meiramia
1,5 rkl etikkaa

Kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Itse vedin monitoimikoneen isoimmalla raastinterällä. Pilko keltasipuli, kuoritut porkkanat, valkosipulit ja kaali. Kypsyttele punajuuriraastetta öljyssä paistinpannulla. Laita samalla keittokattilaan hieman öljyä ja lisää sinne porkkanat, sipuli ja kaali. Kypsyttele hetki ja lisää valkosipuli. Lisää myös punajuuriraaste ja kasvisliemi. Anna muhia niin kauan, että kaikki on varmasti kypsää. Mausta haluamillasi yrteillä, mm. Provencen yrtit sopivat hyvin borssiin. Lisää etikka.Tarkista suola ja pippuri. Myös chili sopii kivasti borssiin.

Ripottele annoksen päälle persiljaa ja kippaa kunnon knölli smetanaa. Borssin ei ole tarkoitus olla perinteisen soppamainen eli liemen määrä on vähäisempi, jolloin lusikkakin pysyy melkein pystyssä.

Juomaksi: viineistä pinoit noirit, oluista pilssit. Tai vettä.


7.1.2016

Pannacotta ja kirsikkahilloke

Alkumusalautasella Lord Huron: Meet me in the woods
_______________________________________

Kyllä nyt harmittaa, jos ei ole keitellyt sesonkina kirsikkahilloa. En voi nimittäin väittää, että kirsikka-aika olisi parhaimmillaan, mutta kyllä kirsikoita aina jostain saa. Lumen alta voisin niitä yrittää kaivaa, jos vain lunta olisi. Mutta kun ei ole, stokka lienee ratkaisu. Selkeä johtopäätös. 

Maskun Sukula tarjosi minulle oivaa keitettyä kermaa ja omista puista kerätyistä kirsikoista tehtyä hilloketta. Ei, hän ei ollut Niemisen Jarkko, vaikka liikkuukin humpan tahtiin.


Pannacotta ja kirsikkahilloke (4 annosta)

2 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl maitoa
0,7 dl sokeria
½ vaniljatanko kaavittuna (tai vaniljasokeria)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Heitä kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljan siemenet. Myös tangon voi laittaa makua antamaan. Anna kiehahtaa. Lisää liotetut ja puristetut liivatelehdet kuumaan nesteeseen ja sekoita hyvin. Kaada annosvuokiin ja anna jämähtää jääkaapissa muutama tunti.

Valmista kirsikkahilloke:

4 dl kirsikoita
0,7 dl sokeria

Poista kirsikoista kivet ja puolita kirsikat. Keittele kattilassa n. 10 minuuttia ja jäähdytä. Jaa jämähtäneiden pannacotta-annosten päälle.

4.1.2016

Tabbouleh-salaatti

Tabbouleh on ehdoton libanonilaisen keittiön aarre. Vuosien varrella olen sitä testaillut useammassakin paikassa: makumaailma on ollut hyvinkin samanlainen, isoin ero on bulgurin ja persiljan määrässä. Mikäli tabbouleh-salaatti toimii pääruokana, kannattaa siihen laittaa hieman enemmän bulguria, kuten tässä reseptissä. 


Tabbouleh

3 dl bulguria
2-3 tomaattia
pätkä kurkkua
puolikas punainen paprika
jotain mietoa sipulia esim. puna- tai salaattisipulia
iso kourallinen lehtipersiljaa
pieni kourallinen minttua
suolaa
mustapippuria
varovasti kanelia
kunnon loraus oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu

Keitä bulgur ohjeen mukaa. Kuutioi tomaatti, kurkku, paprika ja sipuli aikas pieniksi. Silppua persilja ja minttu. Sekoita kaikki ja lisää vielä mausteet, öljy ja mehu. Älä tee tabboulehista liian kuivaa.

Tarjoa avekkina tsatsikia tai ihan vaikka valkosipulimurskalla maustettua turkkilaista jugurttia. Itse paistoin vielä seuraksi halkaistuja kukkakaalinuppuja, vihreitä papuja ja varsiselleriä, joita olin ensin esikeittänyt vedessä 5 minuuttia. Pannulle reilusti öljyä, sekaan piparkakkumaustetta, currya ja suolaa ja muutaman minuutin paistelu. Piparkakkumaustetta kannattaa aina pitää kaapissa, siitä löytyy Intia pienoiskoossa.


Juoma: Tabboulehin kanssa sopii hedelmäisen pirteä sauvignon blanc, kuivahko roseviini tai raikas vehnäolut. 



Richard McCormickin ruokakirjasarja

En ollut oikeastaan kuullutkaan Richard McCormickista ennen hänen Pariisi-ruokakirjan julkistamista. Heppu näyttää olevan kuitenkin aikamoinen visionääri, katuruuan puolestapuhuja, irti perinteisistä konsepteista -tyyppi. McCormickin sormien jälki näkyy mm. helsinkiläisissä ravitoloissa Sandro, The Cock ja Ahorita.

En tiedä, mitä kirjasarjaan on vielä odotettavissa, mutta tähän mennessä kaupoista voi käydä kyselemässä Pariisi- tai Barcelona-kirjaa. Molemman kirjan kannessa hymyilee symppis monihiuksinen mies, jonka pärstä aiheuttaa jotenkin samanlaisia hauskoja fiboja kuin Aku Hirviniemenkin. Valokuvaus on siistin huolellista, laadukasta ja tarkkaan harkittua. Ehkä siinä olisi voinut enemmänkin irrotella: kirjoissa kuitenkin rikotaan perinteisiä ruokia ja maistellaan uusia tuulia vanhoja kuitenkin kunnioittaen. Reseptit ovat yksinkertaisia mutta jotekin sopivasti hienostuneita. Vai aiheuttaako kuvat hienostuneisuuden tunteen. Tykkään kyllä. 

Mikä kirjoissa on ideana? 

Pariisi. Niin Ranskaahan pidetään ruokakulttuurin kehtona, jossa valkoiset pöytäliinat ja tarkkaan asetellut kattaukset kruunaavat hienon ruuan. Muutos on kuitenkin havaittavissa. Fiinien ravintoloiden sekaan on tullut katuruokakioskeja, ruokarekkoja ja vaikka mitä, joissa perinteinen ruoka fuusioidaan vaikka mihin. 

Tärppejä:
  • Rakuuna-uunijuurekset ja sahrami-kookoskastike
  • Sushituutit
  • Gratinoidut lihapullat ja mornay-kastike
  • Uunibataatit ja herne-vuohenjuustojugu

Tiedot:

Richard McCormick's Paris
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2015
Sivumäärä: 175
ISBN: 978-951-31-8568-8



Barcelona. Tässä pureudutaan enemmänkin katukeittiöön, tapasbaareihin, rantakojuihin, pikkukahviloihin ja kauppahalleihin. Rento meininki, yksinkertaiset raaka-aineet, paikallisuus, valkosipuli ja paella porskuttavat.

Tärppejä:
  • Pintxos
  • Bocadillos
  • Lehtikaali-viikunasalaatti
  • Sitruuna-unikonsiemenkakku

Tiedot:

Nimeke: Richard McCormick's Barcelona
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2015
Sivumäärä: 173
ISBN: 978-951-31-8573-2


 Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.