26.4.2015

Suklaaleivokset ja paskaa dkala


Mikä loistava idea onkaan pikaleivokset, pashan ohella niitä syötiin pääsiäisen jälkkäripöydässä. Ei tämä kai paljon ohjetta kaipaa, mutta välillä saan niin tuimaa palautetta paskasta blogistani ja silloin tällöin hieman summittaisista ohjeistani, että jospa nyt ohjeistaisin. Kiitos hyvästä palautteesta Kuningas Kokille, köitan opia t>stä. Valitn että jouduin senuroimaan alkutrvehdyksn viestistäsi. Dkala myös sinulle. 


Suklaaleivokset

suklaakääretorttua
tötteröllinen kermavaahtoa
hyppysellinen mansikoita
ripaus pensasmustikoita

Leikkaa jossain kohtaa ohjeessa mainittu haluamasi raaka-aine siivuiksi. Pursota päälle ohjeessa mainittua valkoista vaahtoa. Koristele ohjeessa olevilla jutuilla.

Sorri mukaan vappupiknikille


Jos keväällä jokin asia saa varmuudella suupielet ylös, on se Sorrin kärryn ilmestyminen Turun kauppatorille. Löysin tuon mahtavan paikan joku vuosi sitten, minkä jälkeen muiden firmojen salaatit ovatkin jääneet hyllyyn (paitsi ihan pakon edessä). Ehdottomia lempparisalaattejani ovat mörkö, sorrento ja jääsalaatti. Hinta on lähes sama kuin markettien perussalaateissa, koko n. 4 kertaa isompi ja säilyvyys monta päivää parempi. Aivan uskomattomia tuotteita. Kärryssä on toki muutakin kuin salaatteja: viimeksi hain herkullisia retiisejä, pari pöheikköä yrttejä, lehtikaalia ja ihanan punaisia tomaatteja. Valikoimiin kuuluu näiden lisäksi kaaleja, maustevihanneksia, juureksia, mukuloita, sipuleita, paprikaa, pinaattia ja vaikka mitä. Ja mikä parasta, lähitila on lähitila, tuoreus paistaa asiakkaiden kasvoilla. Ja aina olen saanut hymyilevää palvelua, tai sitten housuihin pukeutunut possu toriostoksilla on vaan yksinkertaisesti niin hupaisa näky.


Kauppatorin lisäksi Sorrilla on myyntipiste kauppahallissa ja varsinainen puutarha paimalantiellä. Ravintoloitakin haluaisin hieman potkaista testamaan Sorria, tuotteita saa mm. Vihannespörssistä ja Kimmon Vihanneksesta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi salaattisekoituspusseja olisi kiva nähdä myös markettien hyllyillä.

Oiva helpotus on tosiaan salaattisekoitukset. Valmiiksi pestyt ja kuivaksi lingotut salaatit ovat valmista käyttötavaraa suoraan pusseista. Osa on valmiiksi revittyä, jossain on kokonaista lehteä. On isompaa, pienempää, makeampaa, hienostuneempaa, rucolaisempaa, gurmeemaisempaa, lapsiperheelle ja yksineläjälle. Tykkään kyllä tästä ideasta. Kuinka kivan helpotuksen nämä voivatkaan tuoda mökille, piknikille, veneeseen, vanhuksille, vammaisille, metsäretkelle, mihin vaan, kelle vaan, milloin vaan. Ja tietysti myös arjen kiireeseen. Salaattisekoituspussien lisäksi pussitavarana näyttää olevan myös rucolaa ja pinaattia.

   Kuva: luvalla sivulta http://www.sorri.fi/tuotetietoutta/salaattisekoitukset#gurmee   

Vappukin lähestyy, joten ajattelin nasauttaa tähän pari mukavaa ohjetta, joita voi hyödyntää vaikkapa piknikillä. Ruokaisa salaatti ja ruishampurilainen.  Tällaiseen salaattiin lehtikaali on aivan loistavaa, sillä se säilyttää hienosti muotonsa, vaikka sitä kääntäisi ja vääntäisi ja sotkisi tahnoilla ja kastikkeilla. Ja miksei piknikille tekisi myös brie-mansikkasalaattia, se olisi kuitenkin ihan erilaista kuin tällainen ruokaisampi ja kastikkeeseen sotkettu vihreä.


Lehtikaali-sardiinisalaatti

400g fusilli-pastaa
2 pientä purkkia sardiinia tomaattikastikkeessa
iso puuhka lehtikaalia
5 isoa retiisiä
1 pieni punasipuli
1 paprika
2 omenaa
1 suolakurkku

soosi: 
1½ dl turkkilaista jugurttia
½ dl kurkkumajoneesia (tavallinenkin kelpaa)
2 rkl omenamehua
currya maun mukaan
suolaa ja pippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan, huuhtele kylmän veden alla. Poista lehtikaalista mahdollisesti paksut lehtiruodit ja revi lehdet sopiviksi paloiksi. Pilko loput ainekset kuutioiksi tai haluamiksesi paloiksi. Valmista soosi sekoittamalla kaikki raaka-aineet ja sekoita salaattiainesten kanssa. 

Vinkki: mikäli teet salaatin valmiiksi jo edellisenä päivänä älä sekoita kaikkea kastiketta siihen. Vain sen verran, ettei pasta pääse kuivumaan. Sekoita loppukastike juuri ennen piknikille lähtöä.

Ruis-kalahampurilainen

ruisleipää
kalapuikkoja tai kalafileitä
Sorrin gurmee-salaattisekoituspussi (tärkeää, että on rucolaa)
paistettua sipulia
tomaattia
makeaa sinappia
piparjuurista voileipämajoneesia (felix)


Paista kalapuikot ja paahda ruisleivät. Pilko pilkottavat. Voitele toisen ruisleipäpalan toinen puoli kevyesti sinapilla. Täytä hampurilainen ja käytä reilusti salaattia. Piparjuurisesta voileipämajoneesista tulee tähän kiva maku, sillä se sopii hyvin rucolan ja sinapin seuraan. Reilu määrä erilaisia salaatteja taas raikastaa tämän ihanan hampurilaisen, salaattisekoituspussista saa kätevästi erilaisia salaatteja ilman, että pitäisi ostaa useampia salaatteja. Ruis-kalahampurilainen toimii hyvin myös kylmänä, joten on erinomaista piknikillä. 




22.4.2015

Jean Sibeliuksen paremmat cannelonit


Juuri tällä hetkellä (22.4.) on Järvenpäässä menossa Sibelius-laulukilpailu, alkuerät loppuu tänään, grande finaali riimitellään lauantaina. Valitettavasti en päässyt jatkoon alkukarsinnoista slaagerilla Laulu ristilukista, vaikka olin pukeutunutkin ristilukiksi. Joko eivät uskoneet minun olevan sääntöjen mukaisesti Itämeren kansalainen tai alle 35-vuotias. Veikkaisin keskimmäistä.


Suomen suurimman säveltäjän syntymästä on 150 vuotta. Sattuman kautta pääsin osalliseksi Ainolan pitoihin, joissa astuin Sibeliuksen perhettä 60 vuotta palvelleen keittäjän, Helmi Vainikaisen kenkiin. Noin niinkuin kuvainnollisesti. Kenkien luontaisten odourien lisäksi olin haistavani pohjallisista osia jo hieman palaneesta kahdeksannesta sinfoniasta ja ehkä myös vappuisista omenakierukoista.



Jean oli vannoutunut ostereiden ystävä, mutta arkista herkkua oli perunat ja läskisoosi. Itse hän ei viihtynyt keittiössä, paremmin Kajanuksen ja Gallénin kanssa Kämpissä symposium-piirissä, usein kosteallakin ilmalla. Vaimon tiedusteltua Jannelta, mihin aikaan tämä oli tulossa kotiin Kämpistä, oli Janne vastannut hänen olevansa säveltäjä eikä suinkaan ennustaja. Minäkin olen säveltänyt kappaleita mm. Keisaripaavin pastoraali uruille ja Maailman rumin nainen. Ei tarvi tässäkään olla ennustaja: kyllä, nuo edustavat hieman eri tyylilajeja.

Vapaalla Sibelius harrasti muuraamista sydämeni laulun tahdissa.



Seuraavan reseptin nappasi pääkokki Leipurin Tytär Lehmuskoskien kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Vastustamattomia ohjeita ja mukavaa tarinointia. En ihan tarkkaan muista reseptiä enkä varsinkaan määriä, mutta näin tulee taatusti hyvää.


Pinaatilla ja ricotalla täytetyt cannelonit ja tomaattikastiketta

Pasta: 

250 g lasagnelevyjä

Keitä lasagnelevyjä muutama kerrallaan suolatussa vedessä n. 3 minuuttia. Nostele varovasti liinan päälle, ei päällekäin tai jäävät kiinni. Puolita lasagnelevyt saksilla.

Tomaattikastike:

600 g tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä
oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
sokeria
suolaa
pippuria
basilikanlehtiä

Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynnet ja heitä sekaan (alkuperäisessä ohjeessa nämä otettiin lopuksi pois, mutta ei tässä). Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.

 Täyte:

500 g ricottaa (tai maustamatonta tuorejuustoa)
250 g pakastepinaattia
100 g parmesaania
1 muna
hyppysellinen muskottipähkinää
suolaa
pippuria

Lämmitä pinaatti pannulla ja sekoita kipossa muiden ainesten kanssa. 

Kokoaminen:

+ 80 g parmesaaniraastetta

Helpoiten täytteen lisääminen lasagnelevyjen päälle käy pursotinpussilla. Ruittaa levylle pari raitaa ja kääri rullaksi. Voitele uunivuoka, lusikoi pohjalle hieman tomaattikastiketta ja asettele rullia vieri viereen. Kaada päälle kerros tomaattikastiketta ja kruunaa parmesaaniraasteella. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäinen ohje kehottaa paistamaan folion alla. Annoin sille piut ja paut.

Tämän ohjeen voi tietty toteuttaa myös valmiilla canneloni-putkilla. Ehkä Jannen aikaan niitä ei Järvenpään citymarketissa vielä ollut saatavilla.






21.4.2015

Felixin maustetahnat ja majoneesit testissä

Arkiruuanlaitto kaipaa joskus jotain kättä pidempää. En tarkoita tällä pippurisumuttetta tai teleskooppipamppua, vaikka niilläkin maustaminen ja kokkailu pahimmassa hätätilassa varmasti  onnistuisikin. Felix-maustetahnat on kelpo kättä pidempi tuotesarja kotikokille. Nopea muovituubi, helppo ja kätevä annostella, ei pelkoa ylimääräisestä veitsen aiheuttamasta verenvuototaudista. Makuina basilika, chili, inkivääri ja valkosipuli.
Graavilohipasta
 
Tahnojen avulla valmistui hyvinkin nopea pasta, valmistumisaika melko tarkkaan 11 minuuttia. Ensin pastavesi kiehumaan. Kaappiin jäänyt graavattu lohi kuutioiksi ja lohi kippoon. Joukkoon basilika-, valkosipuli- ja inkivääritahnaa oman maun mukaan, puristelin vielä hieman sitruunamehua ja hyppysellistin sokeria. Päälle vajaa desi hyvää oliiviöljyä. Ja lohi maustumaan siksi aikaa töhnään, kun pasta kypsyy. Spagetti  kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Loppuvaiheessa kaadetaan n. 1 dl suolaista keitinvettä lohikippoon. Spagetti pois vedestä, huuhtelu pikaisesti ja sekoittaminen lohen ja kastikkeen kanssa. Päälle vielä parmesaania ja jotain vihreää, itselläni sattui olemaan persiljaa. Mahtavaa.

 
Mitäs muuta? Niin, noiden lisäksi Felix ilahdutti soosien, kastikkeiden ja tahnojen ystäviä uudella kurkkumajoneesilla. Mukavan raikas hyvä majo moneen käyttöön. Mutta vielä enemmän ilahduin piparjuurisesta voileipämajoneesista. No hitto vieköön, se on jaloa tavaraa. Jopa niin hyvää, että otin oman tötterön mukaan silakkamarkkinoille paistettujen muikkujen seuraksi. 



Pöllömäisen päheältä tuo piparjuurinen ihanuus maistui myös rukiisen kalahampurilaisen kanssa. Rusipalojen väliin kalaa joko puikkoina tai muussa muodossa, paistettua sipulia, salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja mitä muuta nyt mieleen tuleekaan. Meikäläisen keittiössä hyvinkin yleiseksi tullut pikaruoka joko hyvän salaatin tai maalaisperunoiden kanssa.

Ja vielä pari sanaa piparjuuresta, koska se ei ole kaikille tuttua tavaraa. Piparjuuri on aikas vahva maultaan, voisi jopa sanoa väkevä. Mutta silti pehmeä. Jos pidät sinapista, pidät ehkä myös rucolasta. Jos pidät rucolasta, pidät todennäköisesti myös piparjuuresta. Jos pidät piparjuuresta, pidät varmasti myös wasabista. Itse asiassa kaupasta ostettavat wasabit ovat monesti tahnaksi vedettyä piparjuurta, joka on värjätty vihreäksi. Jos pidät hyvästä ruuasta, sinun on pakko pitää piparjuuresta. Hauen klassikkoescort on ollut piparjuurikastike.


Juttu on tehty yhteistyössä Orkla Foodsin kanssa.


16.4.2015

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

Monissa lampaan paahtopaistiohjeissa päkä marinoidaan ensin, sitten siihen isketään paistomittari ja paistetaan 55-65 asteiseksi. Tässä ohjeessa punainen sisäväri ei ole tavoite, vaan toivottava on suussasulava ylikypsän murea lopputulos. Marinointikaan ei ole tarvittavaa, paloihin voi toki hieroa suolaa ja pippuria etukäteen, muttei ole välttämätöntä.

Jos nyhtöpossut, revityt kanat ja muut riivityt elikot maistuu, älä juokse onnesi ohi. Jos kuitenkin juokset, tee se edes parrakkaassa seurueessa,  Ruissalon golfkentällä, pääsiäisyönä, alasti. Se on oikeaoppista.

Pääsiäismenussa Maitoparta tarjosi tätä lammasta pääruokana nuketettujen perunoiden, porkkanoiden ja aina niin maistuvan tsatsikin kanssa. Jäätävän hyvää.

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

3 keltasipulia
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
2-3 rkl hunajaa
1 kg lampaan paahtopaistia (4-5 palaa)
suolaa ja pippuria
3 oksaa rosmariinia
2 laakerinlehteä
lihalientä

Liota saviruukkua ohjeen mukaan (myös muu uuniin menevä kannellinen pannu tai vuoka kelpaa). Kaada pohjalle kunnon turaus oliiviöljyä. Pilko keltasipuli isoiksi lohkoiksi ja leikkaa valkosipuli keskeltä vaakasuorassa halki. Heitä padan pohjalle ja valuta päälle hunajaa. Lisää paistikimpaleet, suolaa ja pippuria, rosmariini ja laakerinlehdet. Kaada vielä ruukkuun lihalientä, lampaat saavat uida nesteessä käsipohjaa, mutta niiden ei tarvi hukkua. Paista uunissa ensin 150 asteessa 20 minuuttia, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja anna muhia n. 3 tuntia. Paloja voi välillä käännellä.

Jos makujen kanssa haluaa kikkailla, voi seuraavalla kerralla joukkoon heittää kunnon lorauksen coca colaa. Myös kaneli, kardemumma, minttu, inkivääri, salvia ja kurkuma toimivat hienosti lampaan kanssa.

7.4.2015

Mansikka-briesalaatti


Vaikka pääsiäinen jo menikin, tulee se aina uudestaan. Ei kannata siis harmitella, vaikkei tätä muikeaa ruokakattausta saakaan enää täksi juhlaksi. Näitä nautiskeltiin pääsiäisenä Leipurin Tyttären ja Kari Vihdan luona. Porukalla todettiin, ettei paremmasta väliä. Suurkiitokset pääkokille. Kirjoittelen näitä sitten hiljalleen tulevissa postauksissani. Aloitetaan kuitenkin ihanan raikkaalla salaatilla.


Pääsiäismenu

Mansikka-briesalaatti
Valkoviini: Eufloria Washington

Saviruukussa haudutettu lampaan paahtopaisti
Maalaisperunat ja -porkkanat
Tsatsiki
Punaviini: Ripasso Valpolicello Superiore

Pasha
Suklaakääretorttuleivokset
Väkevä viini: Malaga



Mansikka-briesalaatti

Sorrin sorrentoa (tai muuta vihreää perussalaattia)
Rucolaa
Avokadoa
Ananasta
Omenaa
Valkohomejuustoa (brie)
Mansikoita
Pähkinöitä

Kastikkeeksi sitruunalla maustettua oliiviöljyä ja mansikkaista balsamicosiirappia. Päälle rouhaus mustapippurimyllystä ja muutama sormisuolakide.


6.4.2015

Pikamämmi



Mämmistä tuli niin hyvää, että maistui myös oravalle. Ripulin tuo kyllä luultavasti sai, mutta mitäs kävi luvattomasti parvekkeellani mämmikutsuilla. Toivottavasti oli edes diabetesuhan alla, ruis tunnetusti vähentää diabetesriskiä. Salmonellan pelossa jouduin heittämään loppumämmin Aurajoen kiiskeille. Niiden suurta herkkua se on.

Hetken mietin, jaksanko alkaa väsätä mämmiä. Keittelyä, imeltämistä, lisäämistä, imeltämistä, paistamista. En jaksa, ainakaan perinteisellä 12 tunnin reseptillä. Enkä varsinkaan päivän jo käännyttyä reilusti ehtooseen. Laitoin kyselyn faceen ja ei aikaakaan, kun Kangasalan Gandalf, varsinainen ruokavelho, siis äitini riipaisi pöydälle pikamämmin ohjeen. Sattui nimittäin olemaan samana päivänä tuollainen Aamulehdessä. Ohje tosin näytti hieman vasurilla kirjoitetulta, muutenkin tein siihen pieniä muutoksia. Loppusiirapin lisäämisajankohtaa ei kerrottu lainkaan, joten päädyin viskomaan sen kattilaan aikas loppuvaiheessa. Siirapin määrää hieman vähensin ja myös appelsiinin.

Tämä ei ole siis perinteisen mämmin ohje, tähän ei tule esimerkiksi lainkaan maltaita. Ja imellyttämistä ei tapahdu, vaan makeuttaminen hoidetaan tummalla siirapilla. Mutta kyllä tästä erehdyttävästi sai mämmiset fiilikset ja oli erittäin hyvää kerman kanssa. Erittäin hyvää. Ja kyllä tämä mämminäkin menee. Koostumuskin oli oikea.

Hämeenlinnan Gandalfin vinkistä lisäsin massaan kardemummaa, antaa kuulemma hyvän säväyksen. No niin antoikin, ihan oikein. Alla hieman muutettu resepti, suluissa alkuperäinen.

 
Pikamämmi


1 l vettä
2 dl tummaa siirappia (2½ dl)
½ tl suolaa
2½ dl ruisjauhoja
½ appelsiinin kuori (1)
½ tl kardemummaa (ei lainkaan)

Kiehauta vesi ja lisää puolet siirapista ja suola. Anna muhia poreilevassa vedessä viitisen minuuttia. Älä kuitenkaan keitä liian lujalla, ettei siirappi pääse paakkuuntumaan. Lisää 0,75 desiä rusijauhoista kovaa sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Ota pois levyltä, lisää loput ruisjauhot, siirappi, appelsiinin kuori ja kardemumma. Anna asettua 20 minuuttia. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 135 asteessa 3 tuntia. On kuulemma parin päivän päästä parhaimmillaan, vaikea sanoa, kun orava possutti mämmin.