24.11.2014

Kymmenen päivän ruokalista

Kyllä me ruuista kirjoittavatkin syömme ihan normaaleja murkinoita. Taas asiasta kyseltiin, joten raotetaan hiukan. 

Aamupalaksi joko kaura- tai ohrapuuroa, päällä joko omenasosetta tai pihlajanmarja-omenahilloa. Lisänä silmäys voita, lupaus kanelista ja muutama siivu banaania. Puuron kanssa vuorottelee leipä. Iltapalana lähes joka ilta hedelmiä ja viiliä tai hedelmiä ja jugua. Joskus myös leipää. Satunnaisesti myös pähkinöitä, pistaaseihin tulee himo.

Lämmintä ruokaa yleensä kerran päivässä. Alla lista ajalta 22.11.-31.11. eli kymmenen päivää.

La    Perunoita, kalapuikkoja, porkkanaista valkokastiketta, lantturaastetta jossa rusinoita
Su    Pitaleipiä, jotka täytetty falafeleilla, punajuurilla, tsatsikilla, salaatilla jne. 
Ma   Riisipuuro ja luumu-rusinasoppa
Ti     Lohitortellinit ja sitruuna-rakuunavoi
Ke    Hernekeitto ja lätyt - koiran 14v synttärit,  herra rakastaa lättyjä
To    Sienirisotto tai -ohratto joko kuivatuista tateista tai tuoreista talvijuurekkaista, jos jaksan keräillä         Aurajoen pajukoista
Pe    Hernekeitto day 2, mukaan piparjuurikermaa, lättyjä jos on jäänyt, tuskin on
La    Brunssi jollain yhteistyökumppanilla
Su    Ruusukaali-sitruunapasta
Ma   Punajuuri-feta-ohrasalaatti ja ehkä foccacia

Jos tätä nyt vielä vähän avaisi, niin kalaa on näköjään kahtena päivänä, lihaa ei lainkaan. Yksi päivä lisää kalaa ja lihaa tulee kuitenkin tulevana lauantain brunssilla. Myös leivälle olen viskonut tällä viikolla maksamakkaraa, hummusta piti tehdä, mutta se jäi. Palkokasveja on muutenkin jo kolmena päivänä, niiden syöntiä olen pyrkinyt tietoisesti lisäämään. Perästä kuuluu sanoi isäntä, kun totesi tekemänsä falafelit ihan älyttömän herkullisiksi. Kasviksia on muutenkin ihan kivasti. Harvemmin syödään samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin, sitä tehdään yleensä sopiva määrä. Falafeleja tosin tein pakkaseenkin. Ja aika huokeasti on näköjään menty. Suuri osa raaka-aineista löytyy lähes aina kaapista ja lähes kaikki tehdään itse. Pitaleipiä en nyt viitsinyt tehdä, kun bongasin pirkkaisen paketin hintaan 1,09€. 

Brunssivalvontakomissio Turussa: Blanko





Avoinna 
Sunnuntaisin 12-16

Hinta
Aikuiset 19€
Lapset -50%
Pienemmät ilmaiseksi 
(ikärajoja ei mainittu, ei löydy kotisivuiltakaan)

Ihmiset 
Enimmäkseen 20-30 -vuotiaita. Verraten paljon toisia kotimaisia. Muutama lapsikin mukana. DJ.   

Tila
Aurajoen rannassa, kivat näkymät joelle. Lämminhenkinen sisustus ilman turhaa kikkailua. Tila luo ahtaudellaan paikan suosioon yhdistettynä pientä haastetta, mutta sopu sijaa antaa. Jos onnistuu saamaan ikkunapöydän joelle, ei voi ainakaan maisemaa morkata. Valvontakomissio ei morkannut.

Saavutettavuus
Sijaitsee ihan Turun keskustassa aurasillan kupeessa minuutin kävelymatkan päässä torilta. 

Ammattimaisuus ja henkilökunta
Henkilökuntaa oli tarpeeksi töissä ja hommat sujuivat sukkelaan. Pöydästä vietiin lautasta pois sitä mukaa kuin lautaset tyhjenivät. Vaikka kiire olikin, henkilökunta oli ystävällistä ja ehti hymyillen vastailemaan lähes piinaviin kysymyksiini. DJ loungetti rauhallisesti, ainakaan tällä kertaa musiikki ei ollut liian lujalla.


Blankon brunssi on Turussa klassikko siitäkin huolimatta, etten ole aikaisemmin koskaan käynyt siellä: no harvemmin meikäläisen läsnäolo mistään paikasta klassikkoa tekeekään. Vaikka tosin moni ravintola on käyntini jälkeen ottanut ruokalistalleen mm. sellaisia juttuja kuin possunselykset, revittyä possua, possua chow mein ja vaikka mitä muuta possuun, siis minuun, liittyvää. Joka tapauksessa olin kuullut paljon hyvää tuosta klassikkopaikasta ja odotukset olivat aikas korkealla.

Saavuimme paikalle muutama minuutti ennen kahtatoista ja oven taakse oli kerääntynyt jo pieni jono. Olin haistavinani myös pientä näyttäytymismeininkiä, mutta mikäs siinä: toiset ovat hyvännäköisiä, toisilla on hyvä näkö.  Puolet jonosta sain siivottua edestäni toteamalla hieman äänekkäämmin, että  hoppas att vi hinner till Stockmann i tid, var det så att alla seglatsskår var i 50% rabatt  bara i dag och Helly Hansen jackor också? Johan tuli rytinää ja eräs Johan muutenkin. Oli miten oli, ovet aukesivat tasalta ja ihmiset alkoivat valua sisään. Jono meni ihan kohtuullisen nopeasti, tila loi sisääntuloon pientä haastetta, kun rahastus tapahtui oven lähellä olevalla kassalla ja jo maksaneet asiat lähtivät ruokajonoon sisääntulojonon läpi. Mutta kaikki meni kunnialla ja hyvässä hengessä.

Mitä itse ruokaan tuli, se oli oikein maistuvaa. Kylmät ruoat olivat maistuvia ja täällä lämpimiinkin oli panostettu hieman enemmän kuin monessa muussa brunssinoutopöydässä. Rahalleen sai vastinetta niin kasvissyöjä kuin lihansyöjäkin. En tullut kysyneeksi, kuinka paljon ruokalista muuttuu viikoittain, mutta toivon, että sielläkin seurattaisiin sesonkeja. Jälkiruokapöydässä oli jätskin lisäksi torttua, piirakkaa, herkkua, serkkua, viikunaa ja juustoja. Erityiskiitos mukavan kosteasta mustikkapiirakasta, joka oli vielä osuvasti vaniljakreemitetty. Oikein kattavaa ja ruoasta jäi hyvä mieli. Paitsi jauhelihapihveistä, joista ei sen enempää. Koska paikka on sen verran suosittu ja ruokaa joutuu jonottamaan jonkin aikaa, kannattaa lautaselle huitoa heti ensimmäisellä kerralla täyskukullinen. Montaa kierrosta ruokaa ei nimittäin jaksa jonottaa. Vinkkinä.


Vaan mikä oli ehdottomasti kauneinta, oli monipuolinen juomapöytä. Perinteisten mehujen lisäksi isot plussat siitä, että juttuun tuodaan mukaan jotain, mitä ei juurikaan muilta löydy. Siitä tulee oma juttu. Olin jo aiemmin kuullutkin pelkkää hyvää blankon alkoholittomasta boolista ja olihan se ihan jäätävän hyvää. Todella raikasta, limeistä, omenaista, inkivääristä ja vaikka mitä. En tiedä, onko booli vaihtuva, mutta jos ei ole, voisin mennä jo pelkästään boolin vuoksi takaisin.



Nyt kun on tullut lähes kaikkea kehuttua, niin jotain parannusehdotuksia heittäisin haudontaan:

- Ruuissa pitäisi lukea, mitä ne ovat. Esimerkiksi ihan kaikista ei pystynyt päällisin puolin varmuudella sanomaan, sisälsivätkö esimerkiksi kanaa tai jotain muuta lihaa. Nimilaput siis paikoilleen. Henkilökunta oli kyllä hyvin valmiudessa vastaamaan, mutta silti olen sitä mieltä, että kyselyyn ei pitäisi olla tarvetta.

- Leipien sijoittelua voisi harkita uudellen. Nyt niitä saadakseen joutui asettumaan jonoon, siihen on vaan tottunut, että leipää saa äkkiä nappastua jostain lisää. Tähän joku tietysti voisi todeta, että kyllä munakokkeliakin santsatakseen piti jonottaa. Tähän minä taas voisin vastatodeta, että ime munakokkelia, mutta en kuitenkaan totea.

- Mukana ollut lihaa syömätön syöjätär halusi tuoda esiin, ettei ole mukavaa, kun lihaleikkeleet koskettavat juustoja. Tällöin hän ei ainakaan halua ottaa juustoja, vaikka normaalisti ottaisikin. Myös kaikilla ruuilla voisi olla omat ottimet, ettei lihallisia ja lihattomia tuotteita otettaisi ristiin samoilla ottimilla. 

Kuten todettua, kivaa oli ja ruoka maistuvaa. Kiitos Blankolle ja ystävälliselle henkilökunnalle. 


Juttu on kirjoitettu yhteistyössä Blankon kanssa.

23.11.2014

Hiton falafelit

Kuulin vasta, että falafeliä käytetään haukkumasanana ihmisestä, joka ei syö lihaa.  Hei tsekkaa toikin falafel, tuolla se taas dippailee selleriään hummukseen. En silti halua tietää, missä kyseinen lausahdus on lausuttu, enkä varsinkaan mihin selleri tässä viittaa. Enkä ainakaan sitä, olenko myös mahdollisesti maistellut tuota kyseistä hummusta. Meikäläisen kielessähän falafel voi ainoastaan tarkoittaa kikherneistä tehtyjä aivan älyttömän hyviä pullia tai pihvejä, joita natustellaan vaikkapa valkosipulilla maustetun jugun kanssa pitaleivän sisältönä.

Vaan miksiköhän olen ollut niin tomppeli, että olen aina käyttänyt liemessä lilluvia kikherneitä. No muutama päivä sitten ostin kuitenkin kilon tötterön kuivia ja vedin puolet likoamaan 12 tunniksi. Vaihdoin veden ja keitin tunnin. Osasta tein falafeleja ja osan laitoin pakkaseen. Sieltä on näppärä napsia keittoihin, kastikkeisiin, tahnoihin ja vaikka mihin. Kilo kuivattuja maksoi 3€, vinha hintaero esim. gogreenin pakkauksiin, kun desistä kuivattuja tulee kolme desiä kypsiä.

Falafelit saivat uuden kodin pitaleivän välissä tomaatin, kurkun, tsatsikin, punasipulin, halloumin, punajuuren, avokadon, vihreän salaatin ja taboulehin kanssa. Ärsyttävän hyvää, jos ei itse saa. Onneksi sain ihan itse päättää kuten yleensäkin. 



Falafelit n.15 kpl

4 dl kypsiä kikherneitä
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
1 kananmuna
1 tl suolaa
½ tl cayannepippuria
reilu 1 tl juustokuminaa
3/4 dl korppujauhoja
1 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
puoli kourallista persiljaa
puoli kourallista korianteria

Aja kaikki aineet tehosekoittimessa massaksi, älä kuitenkaan liian tasaiseksi. Muotoile kostutetuin käsin pieniä pullia tai lyttää pieniksi pihveiksi. Itse tein molempia, mutta varsinkin pitaleivässä suosin littanakikkareita. Ja niitä ei tarvi paistaa upporasvassa, tosin silti runsaassa öljyssä. Muutama minuutti molemmin puolin.


8.11.2014

Brunssivalvontakomissio Turussa: Logomo

 
Avoinna 
Lauantaisin 12-15

Hinta
Aikuiset 19€, 
4-12v 12€,
Alle 4v ilmaiseksi

Ihmiset
Laidasta laitaan, taaperosta vaariin.

Tila
Industriaalinen miljöö, ikkunasta näkyy tunnelmallisesti rautatiet ja junakin saattaa puksuttaa välillä ohi, ruokasalissa paljon tilaa ja väljästi pöytiä, yksinkertainen sisustus mutta sopii hyvin tilaan. Siistiä joka paikassa vessoja myöten.

Saavutettavuus
Sijaitsee keskusta-alueella. Kauppatorilta kävellen n. 20 minuuttia, rautatieaseman ja bussiaseman takana. Hyvät joukkoliikenneyhteydet. Omalla autolla helpolla tulla, pysäköinti Logomon P2-parkkialueella ilmainen launtaina brunssin aikana tunnin ajan, muuten pysäköinti 1€/tunti. Jos brunssi venyy, voi ottaa uuden ilmaisen tunnin.  Myös Easypark käytössä.

Ammattimaisuus ja henkilökunta
Tarjoilijat erittäin ystävällisiä ja kokit myös. Tarjoilijat näkymättömiä mutta kuitenkin paikalla. Hauskan lisämausteen antaa ruokalinjaston vieressä oleva pieni avokeittiötila, jossa kokit hääräilevät. Kokkeja kävinkin moikkaamassa ja samalla vähän tutkailemassa, tiedetäänkö, mitä on tarjolla. Hyvin oli asiat hallussa.

Ruoka ja juoma

Yleisesti ottaen olimme erittäin tyytyväisiä. Paikassa on viikottain vaihtuva brunssilista, joten en lähde tähän heittämään täydellistä listaa, mutta jotain huomioita kuitenkin.

Kylmät: Niin kasvis, kala kuin lihapuolikin oli jokainen aivan erinomainen. Erityisesti mieltä lämmitti kasvispuoli, jossa kasvissyöjä oli todellakin huomioitu. Mahtavia salaatteja ja mikä parasta palkokasveja oli käytetty monipuolisesti: kylläinen olo jatkui iltapalaan asti. Hauskoja vähän erikoisempiakin juttuja oli sekoitettu pöytään, esimerkiksi mustaa kvinoaa katkarapujen joukossa.


Lämpimät: Ihan perussettiä, tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Lämmin puoli on yleensäkin se, jonka minun puolestani voisi kokonaan unohtaa brunsseilta, tulee vain liikaa ruotsinlaivafiilis. Tämä ei siis varsinaisesti ole valitusta Logomon lämpimästä puolesta. No, tiedän kyllä, että monelle se lämmin on kaiken kohokohta, joten ei väheksytä sitä sen enempää. Jos positiivista haetaan, niin naudan ystävälle oli lämpimällä puolella tarjolla isoja suussasulavia ja haarukassa murenevia kimpaleita ruhoa. Jotain nyhtömäistä.

Jälkkärit: Kyllä maístui. Kyllä. Juustokakkua, tiramisua, suklaamoussea, panna cottaa passionkiilteellä. Ja hienoa sekin, että tarjolla oli raikastamassa ja keventämässä tuoretta ananasta ja melonia. Tosin sitä en ymmärrä, miksi ne eivät olleet jälkiruokapöydän vieressä, vaan leipien lähellä. Huomatkaa panna cottassa pohjalla aito vanilja. Pointsit.



Leivät: Karjalanpiirakoita, täysjyviä ja croissantteja. Munavoita, margariinia ja jotain mukavaa tahnaa. Croissanteille vielä erityismainonta seurueen asiantuntijalta. Varsinais-Suomen parhaat on kuulemma vehmaalaisella Askondilla ja nämä pääsivät hyvin lähelle.

Juomat: Maito, vesi, mehu, tee, kahvi. Monilla näkyi olevan myös skumppaa tai viiniä, niitä sitten brunssilistan ulkopuolelta. 

Että kirjoitukseni palvelisi paremmin myös Logomoa, voisin jotain kehittämisehdotuksia heitellä ilmoille. Ensimmäiseksi: moni kaipaisi brunssilla appelsiinituoremehua. Tarjolla oleva punainen sekamehu ei mielestäni ole se paras tarjottava mehu, vaikka sekin toki monelle kelpaa. Toinen kehittämiskohta liittyy lämpimän pöydän vesihauteiden lämpötiloihin, joita olisi saanut selvästi nostaa. Hiukan haaleaa.

Pähkinänkuoressa.
Hieman kallis, mutta ehdottomasti suosittelen. Hyvää vastinetta rahalle. Erityislaatuinen tila, hyvä palvelu, hienot safkat. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Logomon kanssa.

5.11.2014

Isänpäivämenu

Kolme ehdotusta: lihaisammalle isille, kalaisammalle isille, vegeisemmälle isille. Alku-, pää- ja jälkiruoka. Ja saahan näitä ristiinkin yhdistellä. Pääruualla jokaiseen peruna-palsternakkamuusi.

Jos haluaa heittäytyä ihan hurjaksi ja tehdä tästä neljän ruokalajin kokonaisuuden, niin alkuruuan ja pääruuan väliin voi ottaa vielä vaikkapa tyrnismoothien.

Lihaisammalle isille

Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet ja vihersalaattia
Possunselykset, konjakki-kermakastiketta ja etikkapunajuuria
Puolukka-omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta



Kalaisammalle isille

Sitruskypsennetty parmesaanilohi
Tillipesto-anjovistäytteiset silakkapihvit, voisulaa ja etikkapuunajuuria
Panna cotta ja glögipäärynät



Vegeisemmälle isille

Paahdettu valkosipulikeitto
Kaalinlehteen käärittyä bulguria, suppilovahveroita, karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa
Viinirypäle-rosmariini-hunajatyynyt ja vaniljajätskiä



4.11.2014

Äläkä saata meitä pahaan, vaan päästä meidät kiusaukseen

Närkästynyt mutta omanarvontuntoinen lukijani vihjaili, ettei blogistani löydy janssoninkiusauksen reseptiä. Kaikenlaiset vuohenjuusto-rosmariiniperunat ja stilton-valkosipuliperunat kyllä on, muttei sitten niinkään miehekkään yksinkertaista ohjetta kuin anjovis-perunakiusausta.  Ehkä siksi, etten ole miehekäs, saati sitten yksinkertainen.

Tunnustan silti puutteen ja vastaan huutoon.

Janssoninkiusaus on niin helppo ruoka, että jopa molemmat veljeni sen osaisivat tehdä. Rakkaudella totean tässä yhteydessä, että toinen piti pitsaa tulikuumassa uunissa reilut 40 minuuttia ja toinen räjäytti Sumuvalon suklaakakun ympäri uunia pohjaa. 

Janssonin voi toki valmistaa monella tapaa, mutta ei kuitenkaan pakastealtaan peruna-sipulisekoituksesta. No saa tehdä, mutta sekoituksessa perunatikut ovat yleensä liian ohuita ja lopputuloksesta tulee pliisuhko - ainakin silloin kun tietää paremmasta. Tuo on siis ensimmäinen kohta, missä voidaan mennä pieleen. Toinen kohta on neste: ei kannata alkaa leikkiä vähärasvaisten maitojen kanssa, paras lopputulos saadaan kerman ja maidon sekoituksella. Seuraavaksi kypsyys: anna muhia rauhassa, kukaan ei tykkää raa'asta. Ja viimeiseksi suola: helppo homma, tähän ohjeeseen ei nimittäin tarvi itse lisätä suolaa lainkaan.  Nesteet suoraan janssonfiletötteröistä ja hyvin menee. Sieltä saa myös pippurin.

Eli näin sen teen. Oikeastaan ainoa, mikä vaihtelee, on tilli. Välillä käytän, sitten taas en.




Janssoninkiusaus

reilu 1 kg yleisperunoita
1 iso keltasipuli
3 dl kuohukermaa
1,5 dl maitoa
2 janssonfilepurkkia

Kuori perunat ja tee niistä reiluja tikkuja, tai voisi jopa sanoa pienehköjä lankkuperunoita. Kuutioi sipuli. Sekoita kerma, maito ja janssonfilepurkeissa olleista nesteistä toisen nesteet kokonaan ja toisesta 1/3. Rasvaa vuoka kevyesti rypsiöljyllä ja heitä perunat, sipulit ja janssonfifileet vuokaan. Sekoita hyvin. Kaada päälle nesteet. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa reilu tunti.

Kiusauksen kanssa erittäin hienosti sopii etikkapunajuuret. Sattui kuitenkin niin, että joku punaisesta pitävä hamsteri oli järsinyt tiensä jääkaapin oven läpi ja tuhonnut koko purkin. Jouduin tekemään pikaversion mikrossa ja hyvin tippuili. Kuorin pari punajuurta, viipaloin ja laitoin mikron kestävään astiaan. Tein sekoituksen parista ruokalusikallisesta etikkaa ja samasta määrästä sokeria ja vielä hieman suolaa. Kaadoin juurien sekaan, nuketin mikrossa 7 minuuttia, pyörittelen hieman ja nuketin vielä kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisäsin ihan inan sokeria, koska tulema oli hieman liian etikkainen. Mutta erittäin hyviä olivat.

2.11.2014

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka natustelevat lehtikaalia ja niitä, joiden pitäisi natustella lehtikaalia

 
Pärjää kylmässä

Pikku pakkaset eivät lannista lehtikaalin kasvattajaa. Itse asiassa lehtikaali kestää talvea hienosti lumen alla ja kikkaralehtien keräämistä voi jatkaa sukeltamalla nietokseen. Myös pupujussikat tykkää herkusta ja jos lunta ei tule ajoissa kannattaa sato kerätä pois tai suojata verkoilla, muuten jussukat hoitavat sadonkorjuun. Ja kuten pihlajanmarjoillekin, pikku pakkanen antaa lehdille mukavan makeutuksen. 

Hyviä rasvoja

Harvemmin tulee mieleen, että kasvikunnastakin voi saada railakkaasti rasvoja. Avokadohan on perinteisesti todettu mukavasti rasvaiseksi, muita hyviä vihreän kunnan lähteitä ovat pähkinät, siemenet ja mantelit. Entäpä kaali? Lehtikaalissa on hyvä satsi alfalinoleenihappoa, joka on ihmiselle välttämätön rasvahappo. Se on omega-3 rasvahappojen esiaste ja antaa potkua mm. aivoille ja sydämelle. Muita hyviä kasvikunnan alfalinoleenihappolähteitä ovat sinimailasen idut, kukkakaali, parsakaali ja pinaatti. Taulukot on otettu Finelin sivuilta.

Vitamiinit

Lehtikaalissa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja lähes yhtä paljon A-vitamiinia kuin kasvikunnan A-kuninkaassa porkkanassa. Seuraava edes jotenkin lähelle tuleva vihreälehtinen A-vitamiinin lähde on persilja. 




Trendiruokaa

Kyllä, niinhän se on. Muttei mikään uusi tuttavuus. Jo Sir Jesus viljeli lehtikaalia ja Markus ja Matteus laittoivat ensimmäisen lehtikaalilla ratsastavan vihannestukun pystyyn, jota sitten mainostivat kuuluisien evankeliumististen pamflettiensa välilehdillä. Lehtikaali oli kovin suosittua keskiajan Euroopassa ja varsinkin kylmillä pohjoisimmilla alueilla sitä vedettiin kuin meikä katkarapu-parsarisottoa. 1800-luvun Skotlannissa kail joutui Aberdeenshire Dictionaryn lisäosana julkaistuun synonmyymisanastoon päivällisen pariksi. Ei ole syytä muutenkaan väheksyä kyseistä vihreää, sillä sen on sanottu pelastaneen monen nälkäänäkevän toisen maailmansodan tiimeltäessä. Pyhän Patrikin päivän perinneruokaa on Irlannissa colcannon, joka sisältää perunamuusiin sotkettua lehtikaalia (tai joskus muutakin kaalia), muusikeon keskelle on heitetty iso köntti voita, joka on sitten sulanut mahtavaksi voisilmäksi.Uuh.

Lehtikaalisipsit

Aivan, järjettömän hyviä.

100 g lehtikaalia
rypsiöljyä
suolaa

Poista saksilla tai veitsellä paksu lehtiruoti. Leikkaa lehdet reiluiksi palasiksi. Kääntele rypsiöljyssä ja laita uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle reilu suola ja paista 170 asteisessa uunissa vajaa 10 minuuttia. Kääntele välillä, älä anna ruskistua liikaa. Tulee rehellisen rapsakoita. Kuten näistäkin. Kuva ennen uuninuketusta.