2.11.2014

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka natustelevat lehtikaalia ja niitä, joiden pitäisi natustella lehtikaalia

 
Pärjää kylmässä

Pikku pakkaset eivät lannista lehtikaalin kasvattajaa. Itse asiassa lehtikaali kestää talvea hienosti lumen alla ja kikkaralehtien keräämistä voi jatkaa sukeltamalla nietokseen. Myös pupujussikat tykkää herkusta ja jos lunta ei tule ajoissa kannattaa sato kerätä pois tai suojata verkoilla, muuten jussukat hoitavat sadonkorjuun. Ja kuten pihlajanmarjoillekin, pikku pakkanen antaa lehdille mukavan makeutuksen. 

Hyviä rasvoja

Harvemmin tulee mieleen, että kasvikunnastakin voi saada railakkaasti rasvoja. Avokadohan on perinteisesti todettu mukavasti rasvaiseksi, muita hyviä vihreän kunnan lähteitä ovat pähkinät, siemenet ja mantelit. Entäpä kaali? Lehtikaalissa on hyvä satsi alfalinoleenihappoa, joka on ihmiselle välttämätön rasvahappo. Se on omega-3 rasvahappojen esiaste ja antaa potkua mm. aivoille ja sydämelle. Muita hyviä kasvikunnan alfalinoleenihappolähteitä ovat sinimailasen idut, kukkakaali, parsakaali ja pinaatti. Taulukot on otettu Finelin sivuilta.

Vitamiinit

Lehtikaalissa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja lähes yhtä paljon A-vitamiinia kuin kasvikunnan A-kuninkaassa porkkanassa. Seuraava edes jotenkin lähelle tuleva vihreälehtinen A-vitamiinin lähde on persilja. 




Trendiruokaa

Kyllä, niinhän se on. Muttei mikään uusi tuttavuus. Jo Sir Jesus viljeli lehtikaalia ja Markus ja Matteus laittoivat ensimmäisen lehtikaalilla ratsastavan vihannestukun pystyyn, jota sitten mainostivat kuuluisien evankeliumististen pamflettiensa välilehdillä. Lehtikaali oli kovin suosittua keskiajan Euroopassa ja varsinkin kylmillä pohjoisimmilla alueilla sitä vedettiin kuin meikä katkarapu-parsarisottoa. 1800-luvun Skotlannissa kail joutui Aberdeenshire Dictionaryn lisäosana julkaistuun synonmyymisanastoon päivällisen pariksi. Ei ole syytä muutenkaan väheksyä kyseistä vihreää, sillä sen on sanottu pelastaneen monen nälkäänäkevän toisen maailmansodan tiimeltäessä. Pyhän Patrikin päivän perinneruokaa on Irlannissa colcannon, joka sisältää perunamuusiin sotkettua lehtikaalia (tai joskus muutakin kaalia), muusikeon keskelle on heitetty iso köntti voita, joka on sitten sulanut mahtavaksi voisilmäksi.Uuh.

Lehtikaalisipsit

Aivan, järjettömän hyviä.

100 g lehtikaalia
rypsiöljyä
suolaa

Poista saksilla tai veitsellä paksu lehtiruoti. Leikkaa lehdet reiluiksi palasiksi. Kääntele rypsiöljyssä ja laita uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle reilu suola ja paista 170 asteisessa uunissa vajaa 10 minuuttia. Kääntele välillä, älä anna ruskistua liikaa. Tulee rehellisen rapsakoita. Kuten näistäkin. Kuva ennen uuninuketusta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti