24.10.2010

Paras omenapiirakka


Heittäytyä Hansu Hanheksi ja nauttia Kaino-Vieno Ankan omenapiirakkaa. Pehmeän rapsakka kansi, muheva sisusta, karamelisoitunut sokeri ja kanelissa mehustuneet omenat. Tämä omenapiirakaa on ehkä parasta, mitä vedestä, jauhoista, voista, kanelista ja omenoista voi saada aikaseksi. Tämä on ehkä paras omenapiirakka, jota olen syönyt. Tämä on juuri sellainen piirakka, joka laitetaan ikkunalle jäähtymään ja jonka Hansu, Karhukopla tai Ben Zyskowicz käy rötväämässä. Mutta siihen on täysi oikeutus: Hanhi, Karhu tai ihminen, joka ei sitä tee, on täysi idiootti. Varastamisen ohella toinen vaihtoehto on tekeminen itse.

Verrattuna perinteisen suomalaisen pullamössöpiirakan tekemiseen tässä joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa, ei kuitenkaan liiaksi. Vaan niinhän se on: söisi kattikin kaloja, vaan ei kastais kynsiänsä.

Tämä piirakkaa pitää valmistaa Granny Smith -omenoista. Tiedätte varmasti nuo erittäin happamat vihreät hyväkkäät, jotka haukatessa nostavat suupielet hymyyn - ei pelkästään ilosta vaan myös kirpeydestä. Tuo on muutenkin hyvä omenalajike ruoanlaitossa, se ei tummu kuorittuna yhtä nopeasti kuin monet muut lajikkeet. No tässä tapauksessa sillä ei olisi muutenkaan niin väliä. Granny Smith soveltuu hyvin myös kakkuihin, leipiin, kekseihin, verkkareihin, muffinsseihin ja kompotteihin. Nopea ja helppo jälkkäri syntyy kuutioimalla omena, päälle sokeria, voita, kanelia ja kardemummaa, hetkeksi mikroon ja vaniljajätski kyytipojaksi. Uuh, aah. Ainakin yhtä herkullista kuin jokin yhtä herkullinen.

Granny Smith -lajike kehitettiin oletettavasti vuonna 1868. Tällöin Japanin pääkaupunki vaihdettiin Kiotosta Tokioon ja Suomi oli keskellä nälkävuosia. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut seurasta uudesta omenalajikkeesta, vaikkakin pääkaupungin siirtyminen Tokioksi söi Kiotolaisia omenaviljelöitä niin paljon, että omenantuonti Suomeen seisautettiin useaksi vuodeksi. 17% Suomen väestöstä kuoli nälkään.


Paras omenapiirakka (american style)

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl vettä

Vedä ainekset tehosekottimessa sileäksi massaksi ja anna taikinan levätä hetki kelmussa jääkaapissa. Tällöin siitä tulee kaulittava.

Täyte:

1 kg omenoita (Granny Smith)
1½ dl sokeria
suraus vanilliinisokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
½ dl sitruunamehua
1½ tl kanelia
muutama nokare voita


Kuori omenat ja leikkaa sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kulhoon ja joukkoon sokeri, vanilliinisokeri, vehnäjauhot, sitruunamehu ja kaneli. Anna mehustua tunti.

Kauli taikina kahdeksi pyöreäksi levyksi n. 26cm halkaisijaksi. Voitele vuoka ja painele toinen levy pohjaksi. Peukaloi taikinaa hieman reunoillekin. Kaada mehustuneet omenat pohjan päälle, muutama nokare voita ja vedä toinen taikinapala kanneksi. Katso, että reunat ovat tiiviisti kiinni. Sörki haarukalla muutama pistos kanteen, ettei piirakka räjähdä uuniin. Paista alatasolla 200 asteessa reilu puoli tuntia. Piirakan ei ole tarkoitus ruskistua.

Kauho sisuksiin vaniljajätskin kanssa uima-altaalla Emiraateissa. Älä menetä hermojasi jätskipaketin avaamisen kanssa. Siitä enemmän ensi kerralla.

14.10.2010

Sinfonia korvapuusteille ja yhden miehen piiritanssi


Allegro
Vähemmästäkin nousee kosteus kielelle, en pysty vastustamaan vastaleivotun kanelihyväkkään tuoksua. Sieraimellisen imettyäni olen euforiahuumassa kuin ensikatseen kohtaama ensikatse. Leijahdan usean sentillisen, menetän oman tahtoni ja olen houkuteltavissa. Kunhan saan pullaa. Kanelipullaa. Korvapuustia. Leivon taikinan – allegro. Tai ehkä vielä nopeammin.
5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita
Liotan hiivan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitan joukkoon suolan, sokerin, kardemumman ja munan. Lisään jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaan taikinaa enemmän kuin olin kuvitellut. Lisään pehmeän voi alustamisen loppupuolella.
Adagio
On aika rauhoittua. Jätän taikinan kasvamaan. Se on aina yhtä ihmeellistä, en laittanut joukkoon edes corpus cavernosumia. Vaivaan taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin isoksi levyksi.
Scherzo
voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)

munaa voiteluun
Levitän levylle voita, kanelia ja sokeria. Mieluiten enemmän kuin vähemmän. Luovun minimalistisuudesta ja heittäydyn taas vietäväksi. Se hyvä tuoksuhan tulee juuri kanelista, se pullan tuoksu. Olen luvalla ronski ja viskon ennennäkemättömiä määriä. Menen täysin sekaisin ja tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanelin kanssa. Käärin rullalle ja leikkaan 4 sentin vinopaloiksi tehden joka toisen viillon eri suuntaan kuin edellisen. Jokaisen palan keskeltä painan sormella niin, että muodostuu korvat. Ei niiden tarvi kauniita olla, ainakaan tällä kertaa. Annan puustien kohota jälleen. Voitelen munalla, koska kuten sanottua, olen luvalla ronski. Heitän vielä sokeria (tai raesokeria) päälle. Paistan 225 asteessa n. 10 minuuttia.
Rondo
On aika vetää piiritanssiksi. Haukkaan hiukan jäähtyneestä kanelilumouksesta peukalollisen, otan itseäni toisesta kädestä kiinni ja alan tanssia. Tämä on kai sitä yhden miehen piiritanssia, johon vain hurmioitunut possu voi itsensä kehkeyttää puraistuaan kanelipullaa.

8.10.2010

Annetaan Kenwoodin yleiskone sitä eniten haluavalle


Mitä yhteistä on välipalalla, lounaalla, päivällisellä ja jälkiruoalla? Kaikki ne voidaan tehdä leivästä, jonka tärkeydestä muistutetaan taas Leipäviikolla 18. – 24.10. Leipäviikon kunniaksi järjestettävä reseptikilpailu kannustaa suunnittelemaan leivästä uudenlaisia ruokalajeja.

- Monille suomalaisille leipä kuuluu olennaisena osana päivän aterioihin, mutta sen muuntautumiskykyä ei välttämättä osata hyödyntää. Leipä taipuu moneen muotoon, ja sitä on helppo muunnella jokaisen ruokailijan makuun sopivaksi, toteaa Leipätiedotus ry:n toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen.

Leipä on paitsi maistuvaa, myös terveellistä purtavaa, sillä se sisältää reilusti elimistölle tarpeellisia kuituja. Kun leipä päällystetään tuoreilla kasviksilla, kuidun määrä vain lisääntyy. Vaikka tumma leipä onkin perinteinen kuitulähde, myös vaaleista leivistä löytyy runsaskuituisia vaihtoehtoja.


Jos bravuureihisi keittiössä kuuluu jokin leivästä tehty ruokalaji, nyt on hyvä aika tuoda resepti julkisuuteen. Leipätiedotus järjestää Leipäviikon kunniaksi reseptikilpailun, jossa etsitään uudenlaisia tapoja käyttää leipää. Kilpailun ideana on käyttää raaka-aineena valmista leipää, ja loihtia siitä purtavaa välipalaksi, pääateriaksi tai vaikka jälkiruoaksi.

Mensonen lupailee hyvää kisamenestystä reseptille, jossa leipää käytetään uudella ja yllättävällä tavalla. Leipätiedotuksen verkkosivuilta voi käydä katselemassa, millaisia reseptejä leivästä on jo olemassa.

Leipäreseptikilpailu starttaa Leipäviikon alussa 18.10. Valmiit reseptit lähetetään kuvineen asiantuntijaraadin testattavaksi www.leipatiedotus.fi -sivuston kautta. Voittaja palkitaan Kenwoodin yleiskoneella, ja kilpailun parhaat reseptit julkistetaan Leipätiedotuksen verkkosivuilla.

Lähde: Leipätiedotuksen tiedote

2.10.2010

Makea kuin meksikolainen makkara muttei sinne päinkään



Parhaimmillaan nektariini on mojottavan makea ja maistuu vähän samalta kuin kuivattu banaani. Täydellinen nektariini on mehukas pullukka, joka syöksee nesteitä ympärilleen, kun sitä hennosti rouskaisee. Joku joskus purnasi minulle, kuinka kaupoissa myytävät nektariinit ovat aina raakoja tai ainakin puolikypsiä. No niin ovat, niiden pitääkin olla. Kypsä nektariini antaa periksi jo kun sitä painaa kevyesti sormella - vaan kukapa ei. Mutta kuka tuollaisia jo valmiiksi runtattuja hedelmiä haluaisi natustaa. Eihän niitä ole vaikea kypsyttää kotonakaan.

Mistä mahtaa johtua, etten ikinä meinaa muistaa, onko nektariini hedelmä vai mehua?! Molemmat herättävät makeita mielleyhtymiä, mutta on se vaan hankalaa. Hankalaa on myös hyvän kampaajan löytäminen, onneksi se ei koske minua. Parturini kyllä koskettelee niskaani, and I like it.

Nektariini ei ole luumun ja persikan risteytys, kuten voisi hyvin kuvitella. Todennäköisesti alkunektariini on ollut persikkapuussa kasvanut nukaton mutanttipersikka, joka on sittemmin kehittynyt omaksi lajikseen. Voisinkin verrata täydellistä nektariinia eräänlaiseen tarkemmin määrittelemättömään lähes karvattomaan hedelmään, jonka nimeä en vaan nyt millään jaksa muistaa.



Hedelmätarhurin homeinen
broiskusalaatti


Broiskufileitä
Nektariinia
Säilykepäärynöitä
Sinihomejuustoa
Pähkinöitä (cashew, hassel...)
Salaattia
Rucolaa
Balsamiviinietikkaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria myllystä
(tomaattia)

Paista broiskut, leikkaa nektariinit ja päärynät lohkoiksi. Murenna homejuusto ja sekoita aineet. Kaada päälle viinietikkaa ja oliiviöljyä. Rouhi vielä mustapippuria myllystä.