30.9.2009

Miesbussikuskin kuukautiset herättivät keskustelua

Huomasin taas kerran itsestäni, että olen kova junailemaan. Asioitakin mutta ennen kaikkea matkustamista. Kyllähän juna nimittäin bussin voittaa.

Tausta: työreissu Lahteen
Aika: herätys pe-aamuna klo 0450, Lahteen ja sieltä poistuminen iltabussilla
Paluumatkan kesto: 3½ tuntia
Kyrpiintyminen: otsassa kasvoi uloke

Possu: (ajattelee) Ihana päästä bussiin, jos vaikka saisi ton takimmaisen penkkirivin, jossa vois kunnolla heittää pitkälleen ja koisahtaa. No voi paska, joku tyttö otti sen, pitää toivoa, että se ei tuu Turkuun asti.

Noin tunnin ajomatkan jälkeen takapenkillä kuorsannut tyttö jää pois ja Possu ottaa tilan haltuun. Ah, kengät pois jalasta, jalat pitkälleen, puvun takki mäkeen ja unta kalloon. Hetken kuluttua...

Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Anteeks mitä?
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Mahtaako ne kuitenkaan haitata, kun oon kiltisti ottanu kengätkin pois.
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Jaaha, jaaha, no otan kyllä. Asian vois ilmaista ehkä vähän ystävällisemminkin. Et sit viittinyt tulla kuitenkaan mesomaan sille kiltille tytölle, joka tässä makaili mua ennen...
Kuski: Saan valittaa kenelle haluan.
Possu: Tietty, asiakaspalvelussa jokainen on aina hyvä jollain osa-alueella.


No niin, nyt jalat on pois penkiltä ja Possu on siirtynyt istuvaan asentoon.

Kuski: Kengät jalkaan!
Possu: Häääääääh?????
Kuski: Kengät jalkaan nyt!
Possu: Ei mun sukat ees haise, tai sitten arvon herralla on tosi tarkka hajuaisti. Jos makuaisti on yhtä hyvä, suosittelisin ruokamaistajan paikkaa.
Kuski: Nyt perkele ne kengät jalkaan.
Possu: No niin, olihan siellä muutakin sanavarastoa kuin jalat pois penkiltä ja kengät jalkaan. Kaveri osaa hienosti sanoa perkelekin. Voit olla varma, etten laita kenkiä jalkaan. Tai siinä vaiheessa voin harkita asiaa, kun oot menny muut matkustajat läpi ja käskenyt kaikkia muitakin laittamaan kengät jalkaan. Mitäs sanot?
Kuski: Nyt lähdet ulos täältä.
Possu: Nyt saatana se olet tasan sinä joka lähtee ulos täältä. Mees nyt ajamaan tää bussi sinne Turkuun, ettei ala oikeesti vituttaa.
Kuski: mmmm...hmmmm....ööööö....murinaa...ärinää...sapen kiehumista.... No antaa olla nyt sit tällä kertaa. Mut oli sit viimeinen kerta.
Possu: Oli tosiaankin. Voi olla, että sullakin oli viimeiset kuukautiset joiden aikana ajat.

Koska kuski oli niin kiltti, päätin vielä valmistaa takapenkillä hänelle herkullista lasagnea. Minullahan on aina retkikeitin mukana. Lasseaineet sain Riihimäen linja-autoaseman ärrältä ja sienet hain pikavuoropysäkiltä Järvelästä. Koskaan ei voi olla liian kiltti. Jo oltiinkin ystäviä ja poistuin bussista kuin laukussa leipää ja piimää vaan -mies koskaan voi: kun sanon näkemiin kiitos, hän sanoo fak jyy tyy.

Miksiköhän joudun näihin tilanteisiin?!



Pinaatti-suppilovahverolasagne

voita
2 isoa kourallista suppilovahveroita
1 iso sipuli
2 pussia pakastepinaattia
½ dl valkoviiniä
3/4 litraa kulutusmaitoa
2½ dl juustoraastetta
maizenaa suurustamiseen
suolaa
mustapippuria
muskottia
rakuunaa
lasagnelevyjä
puolukkasurvosta

Freesaa sieniä hetki rasvassa, lisää pilkottu sipuli ja anna sen kuullottua. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää ½ dl valkoviiniä ja kun se on lämmennyt, lisää pinaatti. Kun pinaatti on sulanut, kaada joukkoon kulutusmaito. Anna muhia hetki. Sulata sekaan juustoraaste ja suurusta sitten kastike kohtalaisen paksuksi maitotilkkaan sekoitetulla maizenalla. Mausta suolalla, pippurilla, muskotilla ja rakuunalla.

Voitele uunivuoka ja kaada pohjalle kerros kastiketta, täytä seuraava kerros lasagnelevyillä, sitten taas kastiketta, lasselevyjä, kastiketta jne. kuitenkin siten että päällimmäiseksi kastiketta. Paista 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

Nauti sokeroidun puolukkasurvoksen kanssa. Jos et, niin älä edes tee tätä.

23.9.2009

Retrokakku


Pomppasis: enpä ole ennen tiennyt, että muskottipähkinälläkin voidaan vetää pää sekaisin. Kyllä ihminen on kekseliäs. Alla olevan tarinan perusteella en kuitenkaan lähtisi itse kokeilemaan. En kyllä muutenkaan.

Muskottipähkinä sisältää myristiiniä, elemisiiniä ja safrolia, jotka saattavat könkäyttää hallusinogeenin tapaan. Vaikutusta kuvaillaan kannabiksen suuntaiseksi, paitsi että olotila voi kestää paljon kauemmin, jopa päiviä. Nuppi turvoksiin -tarkoitetut pähkinät nautiskellaan suun kautta esimerkiksi juguun sekotettuina.

Tästä innostuneena nappasin eräältä keskustelupalstalta kokeilijan opettavaisen tarinan. Asiaa.


"kello oli ehkä jotain kymmenen. istuttiin siinä abc :n lähistöllä, minä, A ja T. mä ja T kaivettiin sitten muskottipähkinäpussit ja jugurtit esiin ja alettiin sekoitella niitä. T veti 300g muskottijugurttia ja mä 400g. oli muuten aivan vitun pahaa!! mikään sana ei edes riitä kuvailee ton maun kamaluutta..

heti ei tuntunu missään mut parin tunnin sisään alko olo tuntua paljon rentoutuneemmalta ja mukavalta. muutaman tunnin päästä muskotti kilahti ihan vitusti päähän, ja koko maapallo tuntu olevan just "tässä." makoiltiin T:n kanssa keskellä pyörätietä ja katteltiin taivasta. tähdet näyti nii vitun omituisilta ja tuntu et ne ois liikkunu. taivas oli kuin yhtä lumisadetta,sinistä missä oli oransseja palloja. noustiin tieltä pois ja lähettiin kävelemään koulun pihaan koska mä halusin jonkun penkin minkä päällä vois nukkua vähän aikaa. oltini hetki makoilemassa siinä penkillä,kunnes noustiin istuu. katottiin toisiamme, istuttiin valon alla ja toisen kasvot näki selvästi. molemmilla oli aivan hevosen kokoset pupillit ja silmät aivan punasena!ei luoja..näytettii aivan demoneilta. ja mä näin päässäni jotain kuvioita tossa vaiheessa ja olo oli aivan hirveä, olis tehny mieli laatata siihen ja nukkua aamuun asti penkillä.

mun oli sit aivan pakko lähteä himaan siinä tunnin sisään (ja muskotin vaikutus oli vasta ALKANUT),koska en meinannut enää pystyssä pysyä ja 3km oli vielä ajettavana pyörällä. hyvästeltiin sit toisemme ja lähettiin kävelee eri suuntaan. ajoin kahdesti pyörällä ojaan mutta muuten selvisin matkasta ihan hyvin. ajattelin et kaikki muuttuis hyväks, kunhan pääsen sisään ja lämpösen peiton alle nukkumaan.

menin kotona suoraan huoneeseeni, mutta siskoni tuli kysymään multa jotain juttua silloin.en muista mitä se kysyi ja mitä vastasin, mutta muistan että oloni oli vitun sekava ja näytin aivan ruumiilta silmieni kanssa.lepäsin vähän aikaa sängylläni että jaksoin tehdä jotain ja lähdin sitten keittiöön ettimään jotain syömistä ja juomista. tein siinä syömiseni ihan rauhassa, jotain perus leipäsettiä ja aloin syödä. ihmettelin että miten ei meinaa leipä alas mennä, niin suu oli aivan helvetin kuiva. siis todella kuiva. ruoka piti pureskella noin kolmesataa kertaa ennenku sen sai kurkustaan alas. kun olin jotain saanut syötyä, hiippailin vessaan pesemään naamani. peilikuvani oli kyllä jotain aivan järkyttävää silmieni takia.

en muista monelta menin nukkumaan ja monelta tarkalleen ottaen nousin ekan kerran ylös, mutta olotilani oli aamulla aivan karsea. keräsin viimeiset voimanrippeeni ja kävelin pesuhuoneeseen suihkuun. suihkussa oli aluksi ihan tavallista, kunnes mua alkoi pyörryttää ihan hirveesti. silmissäni sumeni ja näin kaiken vain harmaana sössönä. suihkukin tippui kädestäni ainaki kahdesti ja mun oli pakko mennä istumaan jotten kaatuisi suorilta jaloilta lattialle. en jaksanut pestä kunnolla hiuksiani ja niihin jäi ihan mukavasti shampoota. olin kuitenkin tarpeeksi tyytyväinen pesuuni ja lähdin huoneeseeni nukkumaan.

olin luvannut mennä kaverini kanssa kaupungille siinä yhden aikoihin ettimään jotain ostettavaa. nukuin kuitenkin reippaasti sen ohi, ainakin viiteen. viideltä nousin syömään jotain ja vähän selviämään. olin vielä (ja olen vieläkin) aivan sekaisin, näin asioita kahtena ja värit kirkkaampina. lihakset nykivät inhottavasti ja maha oli *****nan kipeä. migreeni sentään oli jo haihtunut. vieläki on todella hassu olo,vaikka kello on 20 yli 7 kun kirjotan tätä.

olipahan tuokin mielenkiintoinen kokemus, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niin oisin ehkä jättänyt ottamatta."

Ja vielä innostuneempana täällä leivottiin muskottipähkinällä maustettu banaanipaakkelssi. Se olikin aika saakutin hyvää.



Banaanipaakkelssi

150 g voita
2,75 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
½ tl neilikkaa
ripaus kardemummaa
ripaus piparkakkujauhetta
2 tl kanelia
1,5 tl muskottipähkinää
1 tl vaniljasokeria
4 banaania

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää munat ja veivaa tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenää ja hulauta taikinaan. Muusaa banaani, heitä taikinaan ja sekoita. Laita mönjä kakkuvuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Parhaimmillaan taideteos on 3 päivän jälkeen.

14.9.2009

Niin metsä vastaa kuin madonlakkihallusinaatiot antavat myöten

Vihreä paholainen, se on kova käymään sienireissuilla. On se.


Hengenheimolaiseni kiusotteli minua taannoin, että kun pääsen metsään, kuuluu vähintään viiden minuutin välein epämääräinen huuto: "Tuu kattoon, mikä toi on, en oo ikinä nähny". No nii-i, tykkään olla tohkeissani ja löytää hienouksia. Yleensä mitä pienempiä sen parempia. Ja mikä sen hienompaa, metsästä löytyy koko ajan uusia juttuja. Niitä on myös mukava äimistellä. Nyt viimeistään kannattaisi jokaisen lähteä metsään harhailemaan, sieniäkin löytyy sankokaupalla. Sankokaupassa nimittäin otettiin sienet juuri uudeksi myyntiartikkeliksi. Kannet oli vanha myyntivaltti, nyt niitä myydään alennuskorissa: kannet -50% vie pois sankokaupalla. Que?!

Aamuisella sienireissullani:

  • ihmettelin känsätuhkeloiden ja muurahaisten symbioosia,
  • totesin, että känsätuhkeloita ja muurahaisia kuvatessa ei ole kovinkaan järkevää maata kamera kädessä muurahaispesän vieressä. ei sinänsä, on ne ennenkin maistelleet pakaroitani
  • tunsin itseni toheloksi
  • makasin yllätyslammen rannalla,
  • möyrin ympäri sammalikkoa,
  • ihastelin suomuorakkaita
  • kävelin päin puuta
  • tunsin oloni hetkellisesti toheloksi
  • jouduin jättämään saappaani hetkeksi suonsilmään
  • tunsin itseni taas toheloksi
  • hukkasin toisen hanskani
  • aloin jo uskoa, että minussa on ripaus toheloa
  • löysin repustani sukat, joista laitoin kotimatkan ajaksi toisen käteeni, heilutin sukka kädessä viereeni liikennevaloissa pysähtyneelle taksikuskille, sain kauniin hymyn
  • näin trapetsioravan, se polkkasi sähkölinjalla
  • löysin syksyn ensimmäiset suppilovahverot, pieniä oli ja rinteessä kasvoivat
  • kaaduin rinteessä
  • tunsin itseni toheloksi, ei sattunut
  • olin varma, että pystyn keposeen hyppäämään isomman ojan yli
  • pystyinkin, sienikassistani tosin tippui veitsi ojaan ja muutama sieni, kävin veitsen sieltä onkimassa
  • tunsin itseni toheloksi
  • ojan toinen penkka ei ollutkaan kovin kestävä, meinasi käydä köpelösti
  • tulin hyvälle mielelle
  • haluaisin tietää, mitä sieniä nämä ovat? tuon väriset sienet kun jostain syystä kiinnostavat (lue:kiihottavat) minua, enkä ole edes lohimies.. lehtolohisieni



13.9.2009

Keskustelu sivupersoonani kanssa

Ohessa jutustelu, jonka kävin kiroilevan sivupersoonani kanssa. Kyseessä on siis se rajatilaismaaninen ihmehiihtäjäpossu, joka aina haluaa pilata ruokani viskomalla niihin kaikkia kummallisuuksia lopputuloksesta välittämättä.


Possu: Taas on kaapissa kantarelleja, mitähän niistä veivaisi?
Ihmehiihtäjäpossu: Mitä jos keittäisit ne ensin vichyssä, marinoisit kokiksella, kaivertaisit prinssinnakkeihin kolot ja täyttäisit sienillä. Sitten heittäisit kaikki helvettiin ja raapisit varpaitasi.
Possu: Ja idea oli?
Ihmehiihtäjäpossu: Kunhan veistelin, sulla on kuitenkin vaan jotain tylsää mielessä.
Possu: Siitä olikin apua, mieli tekis ehkä jotain keittoa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kyllä mä tiedän, mikä sulla on mielessä. Vai ajattelitko heittäytyä niin rohkeaksi, että kuullottelet ensin sipulia pannulla, sitten paistelet vähän sieniä, lisäät hirmulöräyksen kermaa ja perkeleesti voita, maustat suolalla ja pippurilla ja ehkä vielä suurustat maizenalla?
Possu: No ei lainkaan huonompi idea, siitä ainakin tulee hyvää.
Ihmehiihtäjäpossu: Been there done that. Niinpä niin, mihin tarvii enää mietintämyssyä, kun on valmiiksi mielikuvitusköyhä! Vetäisit nyt vaikka sienet edes soseeksi!
Possu: No en tosiaankaan. Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö. Voi V mikä urpo.
Possu: Tänks. Kanssasi on aina mukavaa keskustella.
Ihmehiihtäjäpossu: Vaan mitkä on vaihtoehdot?!

Possu: Niinpä, huh huh. Pitää vaan elää sen kanssa. No ehkä ideassa oli jotain hyvääkin, mitä jos tekisin pohjaksi sosekeiton ja laittaisin kantarellit lopuksi sinne.
Ihmehiihtäjäpossu: Ja mitäs ajattelit laittaa siihen soseosuuteen?
Possu: Näkyis olevan ainakin sipulia, perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kaapissa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kannattaisiko harkita myös aikaista kaihileikkausta, silmänpaineen alentamista glaukoomalääkkeillä, piilolasia tai ehkä jopa kahta, tai tikkuna silmässä sarveiskalvon siirtoa? Meillähän on täällä myös etikkapunajuuria, oliiveja, in
kivääriä, kananmunia, nauriita, retikkaa, maa-artisokkia, koskenlaskijaa, viiniä, kossua, madeiraa, rusinoita. Että miten olis Mr Boring?
Possu: No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen. Vitun nörtti, hankkisit elämän, niin mullakin olis kivempaa.
Possu: Jep jep, okei, koskenlaskijaan voin ehkä lähtee mukaan ja madeiraan. Harmi, ettei oo valkkaria, se kyllä menis.
Ihmehiihtäjäpossu: Sori, saatan olla ehkä vähän juoppo, huitasin sen ja muutaman portviinin aamupalan lisänä.

Possu: Miksenköhän taas ylläty.
Ihmehiihtäjäpossu: No mitäs nyt aiot sitten?
Possu: Eiköhän tää ollut tässä. Heitit siis noi ideat taas ihan soseessa vai?
Ihmehiihtäjäpossu: Hou hou hou, pata sikaa soimaa. Sosekeittoahan tästä tulikin.
Possu: Vedä kuivat, moho.

Soseutettu kantarelli-koskenlaskijakeitto

3 perunaa
3 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kanalientä niin että peittyy reilusti
(tai vettä ja 2 kanaliemikuutiota)
1 dl kuohukermaa
1 pkt koskenlaskijaa
1 rkl madeiraa
kuivattua rakuunaa maun mukaan
2 kourallista kantarelleja

Kuori kasvikset ja pilko ne. Keitä kypsiksi kanaliemessä ja poraa tasaiseksi sauvasekottimella. Lisää kerma ja koskenlaskija. Poraa taas tasaiseksi ja heitä mukaan rakuuna ja madeira. Lisää kanalientä, jos tarvii: keitto saa olla kuitenkin mukavasti juoksevaa. Paista kantarellit nopeasti voissa ja runttaa keiton sekaan. Tarkista maut eli lisää tarpeen mukaan suolaa ja pippuria.

8.9.2009

Chimichurria ja paahdettuja paprikoita


Niinpä! Yritin jo muutaman kerran lausua tämän kastikkeen nimen, mutta tulos oli sekainen kuin muurahaisten syysvaellus - kevätvaellushan on hyvin organisoitu. Olen tosin kärsinyt jo muutaman kuukauden pahemman sortin dysleksiasta. Sanoja on vaikea tuottaa, ymmärtää, kirjoittaa ja kaikkea. Tänään juuri mietinnässä oli, kuinka hankalaa onkaan sanoa kaikkia niitä asioita siten, että toinen ihminen ymmärtäisi täydellisesti juuri sen, mitä haluat kertoa. Lohduttaudun siis motollani: dyslectics have more fnu!


Chimichurri assosioidaan useimmiten punaisen lihan kastikkeeksi tai marinadiksi ja niihin tarkoituksiin se kyllä tosi hyvin sopiikin. Mutta voi sitä käyttää kalankin kanssa. Erityistä herkkua kalasta saa voitelemalla sen chimichurrilla ja heittämällä grilliin. Sanotaan nyt vaikka glaseerautumaan. Glaseerautumaan, ymmärsithän sanoa.

Mutta meikähän antoikin peukkua kastikkeelle paahdettujen paprikoiden kanssa. Kyytipoikana savustettu makrilli, jolta paha ja väkivaltainen metsämies oli vääntänyt niskan poikki. Olisinkohan minä kaikessa väkivaltaisuudessani kykeneväinen johonkin noin raivoisaan veritekoon?!

Chimichurri on iisipiisi valmistaa. Ainesten määrillä ei kannata päätään vaivata, kunhan muistaa muutaman perusjutun. Pohjaksi lutvitaan oliiviöljyä, sitruunamehua ja tuoretta silputtua persiljaa. Seuraavaksi lisätään valkosipulia ja pikkusipuleita pilkottuina. Sitten kädet onkin vapaat: basilikaa, timjamia, alkulimaa, oreganoa, chiliä, paprikaa, punaviinietikkaa, pippuria, villahousuja, suolaa, siis ihan mitä vaan. Jos tuotos tuntuu liian kirpeältä, saa mukaan viskata vaikka vähän sokeria. Mikäli kastiketta käyttää marinadina, kannattaa sen antaa tasoittua päivä kaapissa. Maut vaan intensiivistyvät, kuten ennen Vanhasta oli tapana sanoa. Chimichurriin on mukava kastaa myös vaaleaa maalaisleipää, tulipahan vaan mieleen näin lopuksi.

Ja paprikat valmistuu uunissa, kun vedät siivuiksi, pursotat öljyä päälle ja annat kuoren paahtua mustapilkulliseksi. Kun paprika on hieman jäähtynyt, lähtee kuori vetämällä pois. Allekirjoittanut ei jaksanut kaikessa saamattomuudessan kuoren kanssa alkaa kilvoitella. Ass a hard guy vetäisi tuo vain kaiken suihinsa.

5.9.2009

Torvi-ideoita


Kyselin viime postauksessani, mitä tekisin torvisienistä. Kiitos vaan, hienoja ideoita tulikin. Heti ensimmäiseksi tietty toteutin risoton, sehän ei mikään yllätys ollutkaan. No se olikin oma idea. Muita ajatuksia:
  • Koistisen torvisienisämpylät (ovat juuri uunissa, seuraavan postin aihe)
  • Grand Master Sakari Cosmicin ideana sienicappuccino (tehty)
  • friteeraa ne! (Ylimuulin yllätysveto, hieno sellainen)
  • Koistisen pitsa (odottaa uuniin menoa)
  • Arleenan vinkistä Metsästäjän munat (toteutetaan)
  • Koistisen sienikeitto koskenlaskijalla höystettynä (toteutetaan)
  • Valopäiden kuningattaren lasagneen (toteutetaan ja siihen laitetaan myös pinaattia)
  • Tuo mulle! by sama valopää (toteutetaan)

Mustatorvisieni-katkarapurisotto

Mutta siihen risottoon. Sehän tietysti tehdään näin eli ohjeistamallani: Miten tehdään täydellistä risottoa. Paitsi että torvisienet paistetaan pannulla ja lisätään lopuksi risoton joukkoon. Silloin koko riisihässäkkä ei ehdi täysin mustumaan sienen väristä. Ai kyllä vaan oli hyvää, näytti maistuvan TPS-Suikkasen vaimollekin: voi että tää on hyvää, uuh, on tää vaan niin hyvää, aah, jos ottaisin vielä vähän lisää. Ehkä saan lippuja tuleviin matseihin :D

4.9.2009

2.9.2009

Etutaskussani jolkottelevat torvet



Olipahan eilen mukavaa Ruissalossa, tietäisittepä. Vaikka meninkin muiden asioiden ohella sekaisin hulluista määristä torvisieniä. Ajatelkaas: torvia oli niin paljon, ettei edes viitsinyt kaikkia kerätä. Siis ei läheskään. Nyt on sienet perattu, sormet mustat, ärräpäät manattu ja pahat silmät heitetty. Ja useamman kerran olen ollut myös peloissani torvien sisuksissa jolkottelevista önniäisistä.

Vaan mitäpä torvista tekisin?! Ideoita otetaan vastaan, jotain toki jo löytyy vasemmasta etutaskusta. Älkää kuitenkaan ehdottako piirakkaa tai soosia tai vaihtoehtoisesti soosia tai piirakkaa.