30.9.2008

It's a date!

Mitä tulee mieleen taateleista?

- Lähi-Itä
- hunaja
- Arafat
- mehukas
- kuiva
- kuivempi
- Celine Dion
- sandaalit
- veteli
- kalkkuna
- kalkkunafilee
- juustot
- kalkkunafileen täyttäminen
- hiirien kapina

Arlan Esrom ambassadeur on juusto, joka haisee samalta kuin reinoni työpäivän jälkeen. Siis mukavasti märältä ja kevyen raskaasti sukkahieltä. Ideahan on selvä: mitä pahemmalta haiseva juusto sen parempi maku. Luultavasti ei päde sukkiini. No tämä Arlan Esrom on tavallisen kälviäisen makuun ehkä hieman voimakasta, mutta monet meistä palvovat voimakkaita asioita. Voihan pahna, kyllä se ainakin näin nuhanenäiselle maistui, hintsumpi maku olisi varmaan jäänyt sieraimiini pesiytyneisiin nenäliinariekaleisiin.

Ja juustojen kanssahan sopii taateli, eikös. Usein ainakin juustolautasella näkee viinirypäleitä, taateleita, suolakeksejä ja DADAA, juustoja. Oikeastaan tarkoituksenani oli tehdä pikaiseksi illalliseksi noista kaikista + kalkkunafileistä jotain sapuskaa, mutta enpä enää jaksanut, kun pitää vielä harrastaa muutakin kirjoittamista. Alkuperäinen bussissa saamani ahaa-elämys oli tehdä taatelilla ja juustolla täyttejyjä kalkkunafileitä, jotka olisi paneroitu suolakeksimuruilla ja siihen vielä seuraksi jotain kummallista viinirypälekastiketta. No, sen lisäksi, että tänään on muutakin tekemistä, unohdin kaupasta viinirypäleet ja suolakeksitkin oli päässyt loppumaan. Sain/jouduin siis jättämään pari ideaa pöytälaatikkoon, mutta voi olla, että se oli ihan hyväksi. Tämä nimittäin oli aikas makoisaa, nopeaa ja helppoakin vielä.


Taateli-juustotäytteiset kalkkunafileet

4 kalkkunafileetä (marionoitua)
2 taatelia, joista kivi/siemen poistettu
4 puolen sentin paksuista kankea Esromia

Paista fileet pikaisesti pannulla. Leikkaa jokaiseen tasku ja täytä se puolikkaalla taatelilla ja palalla Esrom-juustoa. Oikeastaan juusto kannattaa laita ensin ja taateli sitten, niin juusto ei pääse löystyttyään pakenemaan reikäsestä taskusta. Paista uunissa kypsäksi, älä kuitenkaan ylikypsäksi. Eikä sitten muuta kuin seuraksi oliiviöljytettyä salaattia ja riisiä. Ja maitoa.

28.9.2008

Saint-Nectarine

Sovitaan, että Saint-Nectarine-juusto tehdään onnellisen lehmän maidosta. Herää kysymys, miksi lehmä on onnellinen. No koska lehmä on ranskalainen. Onhan yleisesti hyväksytty tosiasia, että ranskalaiset kuvittelevat muiden haluavan olla heidän laisiaan. Niin myös nämä lehmät ja siitäkös vasta onni seuraa. Eikä asuinpaikassakaan ole mitään vikaa. Kyseiset lehmät asuvat n. kilometrin korkeudella vuorilla, joilla ruoho on vihreää, tervettä ja puhdasta. Korvanipukat koskettelevat pilviä, kun sorkat tanssivat Auvergnen rinteillä ja suu juo raikasta vuoristopurovettä. Sinänsä tämä lehmä on harvinainen ranskalainen, se juo vettä. Ranskalaisethan perinteisesti siirtyvät imetysvaiheen jälkeen suoraan viineihin. Veden litkiminen on sitten täyttä elostelua ja parempi lehmä -mentaliteettia.

Uusi ystäväni on ihanan rasvainen maalaisjuusto, joka sulaa jo kielen kärjessä. Miten lie täällä Suomessa asiat onkaan, syödäänkö paströroidusta vai pastöroimattomasta maidosta tehtyä Saint-Nectarinea. Eron pitäisi kuulemma olla kuin yöllä ja päivällä, joten säkäpeliksi menee, kun tämän juuston valitsee.

Samalla kun juusto sulaa suussa, se päästää itsestään kevyesti hapokkaan maun, joka täydentyy pähkinäiseksi, suolaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on hassua kyllä maitoinen. Ehkä vähän kupariin posahtava. Miksiköhän siitä tuli myös heinä mieleen? Viiniseuraksi menee Beaujolais. Ja meikäläinen on sinänsä vähän kumma tyyppi, että puolipehmeiden juustojen seuraksi on silloin tällöin pakko tumpata boysenmarjahilloa. Siinä taas varsinainen cocktail.


Jos olisin sinun housuissasi, maistaisin!


Jos tähän ei jää kiinni...

...niin mihin sitten?

http://www.ilmailu.org/moniajo.htm

26.9.2008

The Octacon

Aivan kammottava homma muuten: etsiskelin juuri vanhan hyvän ystäväni Chuck Norrisin nykyistä olinpaikkaa, mutta tuloksetta. Laitoin googleen hakusanaksi "find Chuck Norris" ja painoin nappia "Kokeilen onneani". Vaan kuinkas kävikään...

Karvat nousi kananlihalle ja alkoi hirvittää.


Koskenlaskijan hirviseljanka

n. 900 g hirven luista soppalihaa
vettä niin paljon, että liha peittyy
balsamicoa luraus
worcestershirea luraus
soijakastiketta luraus
kanelitanko
piparkakkumaustetta ripaus
kardemummaa ripaus
katajamarjoja muutama
merisuolaa sopivasti

Nakkaa ainekset kattilaan ja keittele hiljalleen n. 3 tuntia. Siivilöi liemi, jäähdytä ja riivi liha luista.

3 l nestettä (1,5 l vettä + 1,5 l keitinlientä)
3 porkkanaa
1 bataatti
6 perunaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 palsternakka
1 kanaliemikuutio
meiramia
mustapippuria
1 pkt mustaa koskenlaskijaa
(suolaa)

Mittaa kattilaan neste ja lisää kuoritut ja paloitellut porkkanat, bataatti, peruna, sipulit, valkosipulit ja palsternakka. Keittele kunnolla kypsäksi, lisää kanaliemikuutio ja muut mausteet. Sulata joukkoon koskenlaskija ja poraa sauvasekottimella samettiseksi. Lisää hirvipalat ja suolaa tarvittaessa.

22.9.2008

Tää on niin tätä!!!

Nyt on appelsiinikausi parhaimmillaan tai ainakin omena. Appelsiinit ovat makean värisiä ja loistavat kuin Naantalin kylpylä. Maastoutuvat siimevästi vaahteralehtien keltaisuuteen ja kuiskaavat korvaani perhosia. Kuulossani voi olla vikaa. Mikä on se mieletön tuoksu, joka kantautuu nokkaani, kun sitrushedelmän kuori rikkoutuu. Tuoksu tuo mieleeni Kiss Kiss -karkkien ja kalakukon villin sekoituksen, mutta hajuaistissanikin voi olla vikaa. Kaikkia tuo viehkeä aromi ei tietenkään hotsita, allergioita kun meinaa pukata. Suomalaisten kuulakausi oli muuten surkea, ei paljon pukkailtu. En muista, kuinka paljon, mutta ei paljon.

Vaikka vikoja onkin, niin vielä viallisemmaksi menee. Kuka tykkää appelsiininkuorista? Ainakin moni sisilialainen lukijani, joilta ohje on peräisin. Jottei juttu jäisi ihan vieraaksi heillekään, niin laitetaan nyt ensin se tähän senegaliksi.


Caramellizonardi buccia d'arancia

2 arancios
6 dl di zucchero


Lavare le arance molto bene nel piatto di detersivi e un pennello e risciacquare bene. Tagliare la parte superiore e inferiore tagliate. Fileore buccia del frutto tagli di carne e la pelle superficie dall'alto verso il basso. Premere le arance attentamente tutte le succo estratto. Tagliare la buccia di un mezzo cent soirere larghezze. Inoltre, il guscio bianco-sezione deve superare l'amarezza di distanza. Ryöppere gusci tre volte in acqua bollente ogni volta 3 minuti cambia acque. Versare il spremere del succo d'arancia in un altro tegame, e fate bollire. Più lentamente si fondono in 5 ½ dl zucchero succo rifiuti. Altre los suicaleros cuoridoles e boilore 15-20 minuti. Prendete suicaleros fuori del buco liemesto secchio e inserire un piatto a raffreddare. Versare il fine di zucchero papere de pane e roundare rivestite con suicaleros candito.

Ja sitten koreaksi:


Karamellisoidut appelsiininkuoret

2 appelsiinia
6 dl sokeria


Pese appelsiinit erittäin hyvin astianpesuaineella ja harjalla ja huuhtele hyvin. Leikkaa ylä- ja alapäästä viipale pois. Fileoi kuoret leikaten hedelmälihan ja kuoren pintaa pitkin ylhäältä alaspäin. Purista appelsiineista tarkasti kaikki mehu talteen. Leikkaa kuoret n. puolen sentin levyisiksi soiroiksi. Seuraavaksi kuoren valkoisesta osasta pitäisi saada liika karvaus pois. Ryöppää kuoret kolmeen kertaan kiehuvassa vedessä joka kerta 3 minuuttia aina vedet vaihtaen. Kaada puristamasi appelsiinimehu toiseen kattilaan ja kiehauta. Lisää hiljalleen sulatellen 5½ dl sokeria mehun joukkoon. Lisää kuorisuikaleet ja keittele 15-20 minuuttia. Ota suikaleet pois liemestä reikäkauhalla ja laita jäähtymään lautaselle. Kaada loppu sokeri leivinpaperin päälle ja pyörittele tahmaiset suikaleet sokerissa.

18.9.2008

Vanha pangasiuspää natisee

Jos joskus olen puhunut pangasiuksen puolesta, olen varmaan ollut kevyessä pasuunassa tai muuten vaan syyntakeettomassa mielentilassa. Pangasius on siis etupäässä Vietnamista tuleva makean veden vaalea kala, jota usein näkee verrattavan kuhaan. Mukava eväkäs sinänsä, että kalatiskiin päätyvistä paloista ei löydy ruodon ruotoa.

Mutta että verrataan kuhaan?!?!?! Mitä helvettiä? Vaikka moni keittiömestari olisikin jäänyt pangasiuskoukkuun, niin haistatan huilut, katkon ne ja tungen yhtä mustaan paikkaan kuin se paikka, josta pahin haistamani huilu on tullut. Pangasius on totaalisen syvältä ja ainoa positiviinen asia ruodottomuuden ohella on hinta. Tosin kuhafileestäkin saa ruodot pois viidessä sekunnissa, joten se pangasiuksen toisesta valtista.

Asia on kaivertanut meikäläistä jo sen verran pitkään, että päätin tehdä tänään pientä empiiristä komparatiivista kenttätutkimusta kvalitatiivisin metodein. Parasta tässä lähestymistavassa on, että alkuun minulla voi olla joku hauska hypoteesi, kuten että pangasius on paskaa. Hypoteesi on kuitenkin mukautuva ja jos tulen toiseen tulokseen, voinkin päättää, että pangasius onkin hyvää. Tai ehkä tässä tutkimuksessa maksimissaan hyvää paskaa. Erittäin tärkeää on, että tutkija pääsee mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettaan eli kuhaa ja paskaa ja hänellä on siihen/niihin kontakti. En nähnyt asiaa juurikaan ongelmalliseksi, vaikka kontakti jäikin hyvin platoniselle jyrkänteelle.

Päätin siis heittää uuniin kaksi kalaa samalla ohjeella - koska olette niin fiksuja, arvasittekin jo varmaan, että sinnehän meni kuha ja pangasius.

Lopputulos oli aivan mieletön yllätys ja olenkin ihan töpötissäni: kuha oli nimittäin sarvipaholaismaisen hyvää ja pangasius maistui totaaliselta paskalta. Aika yllättävää tosiaan. Harvemmin muuten jää kala syömättä, mutta tällä palasella voin pyyhkiä pahalta haisevan naapurini kainalot, tulee siitäkin sentään jotain uusia tuoksuja hissiin.

Mutta kuten sanottua, kuha oli hyvää, joten tällä ohjeella tekemään. Valmista n. 20 minuutissa ja siinäkin aktiivista tekoaikaa muutama minuutti.



Pesto-katkaraputäytteiset kuharullat

2 kuhafileetä
lusikallinen pestoa
isompi lusikallinen majoneesia
pienempi lusikallinen raastettua parmesaania
katkarapuja
rucolaa
oliiviöljyä

Knyllaa uuni kuumenemaan 190 astetta. Sekoita pesto, majo, parmis ja sulatetut ravut. Levitä fileen päälle, rullaa ja kiinnitä cocktailtikulla. Heitä uuniin n. 13 minuutiksi. Kaada käteen oliiviöljyä, hiero käsiä yhteen, ota tassuusi reilusti rucolaa ja pyöritä palloksi. Tarjoa kalan kanssa. Peruna-palsternakkamuusikaan ei tee pahaa, mutta sitten voit unohtaa 20 minuutin valmistusajan.

Ja jos joku haluaa tosi hyvän kastikkeen tähän, niin suosittelen voista siiderikastiketta. Nostanpa senkin nyt vaikka tähän messiin vanhasta postauksesta.


Voinen siiderikastike

1 dl kuivaa omenasiideriä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus sokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan siideri ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

16.9.2008

Mua polttaa liekit Zanussin

Löi lieskat roihuten,
kun keitos sun kärysi.
Tulella leikkiä löin,
joku muu teki likaisen työn.
Sun uhris oon kai siksi tämän yön,
mä kädestäs syön.
Mua polttaa liekit Zanussin.

Au-a-au, Au-a-au.



Kirpeä tortellini-vuohenjuustokeitto
2 valkosipulinkynttä murskattuna
oliiiviöljyä
2 prk tomaattimurskaa
4 dl vettä
½ dl valkoviiniä
kanaliemikuutio
ripaus sokeria
mustapippuria
250 g kinkkutäytteisiä tortellineja
150 g levittyvää Chavroux-vuohenjuustoa
kuivattua oreganoa
suolaa

Freesaa kynsiä hetkiä öljyssä. Lisää murska, nesteet, liemikuutio, sokeri ja pippuri. Kiehuttele kymmenen minuuttia. Lisää tortellinit ja anna kiehua neljä minuuttia. Sulata joukkoon Chavroux ja oman maan oregano. Lisää suolaa maun mukaan. Tarjoa seurana Oivariinilla voideltua maalaisleipää.

12.9.2008

Kun sanon päivää, hän sanoo give it to me baby, ahaa ahaa

-->
Jos olet aikaisemmin ollut kastikkeisiin kyllästynyt kuin pasifistin pistooli elämäänsä, niin lämpene kernaasti tälle soosille ja kiihdy kuin kirjahylly. Tekemiseltään tämä kasti on yhtä helppo kuin vaivatonkin ja maultaan monivivahteisempi kuin tekemisen vaikeusaste ymmärtää antaa.
Mokkainen balsamicokastike pienelle määkivälle
4 dl punaviiniä
1 dl kahvia
1 dl balsamiviinietikkaa
1½ dl sokeria
mustapippuria
suolaa
-->
Mittaa kattilaan punaviini, kahvi, balsamiviinietikka ja sokeri. Anna kiehuillaa hiljalleen niin kauan, että kastiketta on jäljellä noin kolme desiä. Ripauta suolaa ja rouhaise mustapippuria.

11.9.2008

Kolme traumaa lapsuudesta


Olen helposti huijattavissa. Jätin kahvin pois siinä vaiheessa lapsuuttani, kun sukulaiset alkoivat väritellä kauhukuvia kahvin vaikutuksista: muutut pian afrikkalaislapseksi ja sinulle tulee pikimusta kiharatukka. Laitankin tähän viereen kuvan itsestäni nuoruusvuosilta. Syön tässä juuri sienicappuccinoa. Voi olla, että olin hieman tummempi kuin nykyään. Ehkä sukulaiset tarkoittivat pelkkää hyvää, sillä ensin kotona parin kupin aamukahvit ja pihan poikki mummon savimajaan kinuamaan lisää. Cappuccino kuuluu kuitenkin vielä ruokavalioon. Ei ehkä ihan perinteisessä muodossa, mutta pois-se-kahvista- periaatteella.

Toinen trauma liittyy saippuaan. Serranomaisesti en sentään saanut vessaharjaa suuhuni, mutta jos liikaa tuli pahaa kieltä, saatoin saada suupesun saippualla. Ah, niitä hetkiä, kun tunsin olevani todella puhdas.

Koivuniemen Herra tuli myös tutuksi. Tämä Keeko taisi olla pienempänä kohtalainen Eemeli Vili Vilpertti, mutta huomautus keittiössä katonrajassa roikkuvasta Herrasta sai ainakin hetkellisesti kepposet pienempiin mittasuhteisiin.

Terkut vanhemmille!


Tatticappuccino

200-300 g tatteja
1 sipuli
voita
4 dl hyvää lientä (vasikka- ja kasvis- esim.)
1 rkl sherrya
2 dl kermaa
timjamia
suolaa
mustapippuria
1 dl maitoa

Freesaa pilkottuja tatteja ja sipuleita voissa, anna nesteiden poistua. Lisää vasikkaliemi, kasvisliemi, sherry ja kerma. Keittele hiljalleen reilu 10 minuuttia. Survaise pikaisesti sauvasekoittimella, mutta älä kuitenkaan sileäksi. Lisää timjami, suola ja mustapippuri. Vaahdota lämmitetty maito ja lisää annoksiin.

9.9.2008

Hei beibi anna mulle piiskaa - musahaaste!

Marinoitu Koistinen viskasi haasteella, joka tietysti otetaan vastaan varsinkin, kun musiikkiin liittyy. Ja kun oli hauska törmätäkin :D

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"


Haaste on hankala, kuuntelen musiikkia koilisesta luoteeseen. Nyt kuuntelen selkeästi rankempaa, joten vedetään sillä linjalla. Paitsi alkuun on pakko ottaa kerta Roisin Murphya. Meidän suhteemme on kuitenkin kadehdittava, kiihkeä ja elinikäinen.

Disturbedin Liberaten pitäisi olla jo klassikko. Mieletön biisi, joka saa verenseisauttajan työn hankalaksi.

Kaikessa kamaluudessaan Great Whiten Rock me on ihan käsittämättömän hieno veto. Vuonna 1987 tapahtui paljon muutakin mielenkiintoista.

Finger Eleven - Stay and drawn. Juuri tykästynyt.

Mikäs viimeiseksi? No Ice-T ja Big Gun. Zipale klassikkoleffasta Tank Girl. Ei tosin minun suosikkielokuva, mutta pienellä uudelleenasettelulla elokuva olisi voinut olla vaikka Tank Gril, taatusti olisi heittänyt tajuntaan.

Haasteeseen iskevät, jos jaksavat:
Saadaan ainakin kunnolla ruoka-aiheista musiikkia.

8.9.2008

Luettelo Lindströmeistä

Joskus pitää himpsauttaa arkistojen kätköistä jo aiemmin blogattuja vanhoja suosikkiohjeita. Tänään tein, kah, lindströmin pihvejä ja niitähän ei voi tehdä kuin yhdellä reseptillä. Ohjeen mojo on kapriksissa, joita on hyvin vaikea mennä jättämään raaka-aineluettelosta pois. Vielä vaikeampaa ne on jättää varsinaisesta ruoasta pois: luettelot nyt on kuitenkin vain luetteloita, vaikkain tietysti vertaansa vailla hyödyllisiä. Muutaman esimerkin mainitakseni...



Lindströmin pihvit
400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa


Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää. Tarjoa kermaisen purjo-tattimuhennoksen kanssa.

7.9.2008

Punaiset posket ja omenamaa

Hauskaa Helsinkiä. Kiitokset Koististen klaanille ja viehättäville burleskittarille.

Sitä juttua vartenhan en suinkaan pääkaupunkiseudulle mennyt, asiassa vaan sattui yllättävä käänne. Varsinainen idea oli pöllähtää ruokabloggaajien tapaamiseen. Ja myöhässä saavuin kuten tavallista, minkäs teet. Kiitos kun sain mutustella ruokianne, tryffelit oli ylihyviä, kuten kaikki muukin maistamani. Ja kiitos ihanalle Liemessä-blogin Jennille, joka tapaamista emännöi. Oli mukavaa taas tavata porukkaa, uusia ja vanhoja. Seuraavaa kertaa odotellessa. Eikä Nirsokaan ollut niin nirso.


Nyt kun kaikilla on posket eilisen jälkeen punaiset, niin miten olisi omenapiirakka? Mietin, laittaisinko nimeksi inkivääri-omenapiirakka, mutta virallinen Kenkä- ja laukkumetsuritar tiedotti, että "ei siinä kyllä oo kuin ripaus vääriä". No niin se kyllä onkin.


Omenapiirakka

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja
½ dl kauraleseitä
½ dl neljän viljan puurohiutaleita
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
2½ dl sokeria

2½ dl maitorahkaa
1 muna
75 g voita

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa rahka ja muna ja lisää niiden sekaan sulatettu voi. Sotke kuivat ja märät aineet keskenään taikinaksi. Voitele piirakkavuoka ja korppujauhota se. Levitä taikina vuokaan.

Pohjan päälle

4-5 viipaloitua omenaa
reilusti sokeria
kanelia
ripsautus inkivääriä

Painele omenaviipaleet taikinaan kevyesti ja ripauttele päälle vielä hieman sokeria. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarjoa jäden tai vaniljakastikkeen kanssa.

4.9.2008

Kerran lihansyöjä aina syöjän liha



Joskus sitä vaan keulii. Ensin hamstraa pöydän täyteen mitä ihanampia kasviksia. Osasta tekee sosekeittoa afrikkalaisella twistillä, mutta keiton valmistuttua ei tee enää yhtään mieli ja päätyy pakastamaan kaiken. Ei se mitään, on hyvä että huurteessa on valmiina ruokaa huonomman päivän reginaksi.

Huolestuttavinta on kuitenkin se, mihin päätyy. Kauppaan hakemaan paketin makkaraa ja viskaamaan sen savustuspussissa uuniin. Kyytipojaksi einessalaattia, pitäisikö nyt hävettää?