30.4.2008

Viltille ja ulos?


Kipparin verinen greippisalaatti

1 jääsalaatti
2 verigreippiä
aurinkokuivattuja tomaatteja
Kippari-juustoa
persiljaa
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Revi jääsalaatti. Fileoi verigreippi ja poista hedelmäliha lohkoina ilman kalvoja. Pilko tomaatit ja juustoviipaleet. Kokoa salaatiksi, mausta persiljalla, balsamicolla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

28.4.2008

Kymppivettä ja tabascoa

Hyvistä lisäkkeistä on usein pulaa kuin ei-sosiopaateista psykan lukijoista. Minähän olin aikoinaan vain psykologian sivuaineopiskelija. Yhtä kaikki, aina ei vaan lantussa ideoita synny ja vaikka syntyisikin, lanttuhan on juures eikä mikään ideahautomo. Lantun ammattitauti on möhöjuuri. Se on niin hieno sana, että oikein ihmetyttää. Itse olen suuremman luokan möhömaha, enkä siksi kovin symppis. Mutta että möhöjuuri. Valtavaa. Möhöjuurta voi ehkäistä viljelykierrolla. Se on hieno juttu: viljelymaillamme eli ikkunanedusruukuissa on juuri kunnon pöheiköt basilikaa ja rucolaa. Jälkimmäiset lähti muuten ihan kympillä kasvamaan. Tein niille nimittäin mummoni opettamaa kymppivettä, jolla kastelen niitä tarkkaan valittuun kellonaikaan riippuen päivän aurinkoisuusasteesta.

Lähtipä taas rönsyilemään. Oikeastaan tulin vaan muistuttamaan, myös itseäni, kuinka hyvää sipulista saa n. puolentoista minuutin työllä ja reilun puolen tunnin uunittamisella. Ja grillithän on myös jo kuumenemistelineissä, sinne näitä myös.

Kuvassa tosin on ainakin osittain mukana bataatti-perunapyreetä, oliivitahnalla täytettyä paprikaa ja jossain alempana myös jotain siskonmakkaraan vivahtavaa. Niistä ehkä joskus myöhemmin tai tuskin ei kyllä.


Tabasco-balsamicosipulit

keltasipulia
tabascoa
balsamicoa
ruokosokeria
oliiviöljyä
kurkumaa
(suolaa)

Sipulit lohkoiksi, ripaus ja luraus muita aineita mukaan ja tabascoa sopivasti vähän enemmän, folioon ja uuniin (tai grilliin) reiluksi puoleksi tunniksi. Niin kaunista ja oivallista.

25.4.2008

Mutta mikä on sinun suosikkijuustosi?

Ehtikin jo vierähtää tovi viimeisestä ylihyvästä juustolöydöstä. Tässä taannoin sovin illallistapaamisen Alpeilta soljuneen vorarlberger bergkäsen (VB) kanssa. Kohtaamisemme loppui lyhyeen: hetken toisiamme nuuhkittuamme tartuin Voraria rinnuksista ja hitaasti natustellen näykin tuon kovan ja voimakkaan lehmätuotoksen systema digestoriumiini. SD hyväksyi uuden tuttavuuden ilman pienintäkään nikottelua saati hikkoteluakaan.

Kuvan lähde


Jos ihan rehellisesti sanotaan niin VB jätti suuni auki. Yleensä pystyn ainakin kohtalaisesti ilmaisemaan, mitä mieltä olen asiasta ja varsinkin miksi. Tällä kertaa suuni on yhä auki. Simpuran hyvää, mutten tiedä lainkaan millä tavalla. En edes osaa kertoa, miltä tuo mieletön juusto maistui. No kohtalaisen voimakasta se oli, mutta sanomattoman miellyttävällä tavalla. Tietysti sen ominaismaku oli vuoristopuromaisen alppisen puhdas ja Pikku-Heidikin ottaisi siitä kiksit, mutta silti sen puhdas maku on vaikea. Kuvailla. Nyt aloin jo miettiä, että oliko juusto siis tylsä, kun siitä ei jäänyt muuta mielikuvaa kuin erittäin hyvää. Ei, tylsä se ei missään nimessä ollut.

Jopa natiseva Jäkäläpääkin suosittelee VB:tä viikonlopun juustolautaselle. Se on jo paljon se. Tuo alter egoni yrittää aina postatessani saada vallan, yritän pysyä kovana.

Tiesitkö muuten, että Alpeilla elelee alppimurmeli, tengmalmin pöllö ja vorarlberger bergkäse?

No ei se mitään vaikka tiesitkin. Juustovinkkejä otetaan silti vastaan. Siis mikäpä on teikäläisen suosikkijuusto (aurajuuston ohella)?

21.4.2008

Sluibailua

Pakko myöntää, että 6-päiväinen työviikko vie ajoittain mehut. Tänään nautin vapaasta ja harrastan epämääräistä möllöttelyä. Kummastelen ihmeellisiä asioita ja oloneuvostelen. Liikuttelen jalkojani pitämällä ne täysin paikoillani, maalailen kattoon taivaanrantoja, toimin taustalla. Syön voikukkia tai ainakin leskenlehtiä. Lähden ulos, etsin hyvän puun, heitän olkihattuni silmille ja nukahdan oksalle. Veltostelen saamattomasti unessanikin, enkä vaivaa edes laiskamatoa. Olen mahtipontisesti jännittymätön ja valutan jäseneni täysin hervottomiksi. Jopa kyynärpäät. Nahjustelen kunnottomasti ilman pingotusta olemalla täysin ponneton, välinpitämätön ja erityisesti löysä. Lurpsauttelen silmäluomiani ja telkeän ne salvalla muutaman tunnin kuorsaukseen. Kumarran ahkeralle muurahaiselle, joka ei ole moksiskaan leppoisasta lorvailustani. Kuhnastelen mukavuudenhaluisesti ja voitan viivyttelyssä jopa laiskan Jaakon. Tunnen sieluystävyyttä lokoisan olotilan kanssa ja päätän kaveerata sen kanssa hieman pidempäänkin. Tai ainakin huomiseen.

Olen toki vilkuillut tänään erinäisiä ruokasivuja, nörtännyt. Ehkä jaankin teillä kivoja linkkejä, niin olen hyvä ihminen.

Plättykeitto - Delicious Days


Rapukakku - Supperclub





19.4.2008

Ajoissa ollaan

Harmi ettei kännykameran kuva ole kovinkaan laadukas. Ehkä kuitenkin pystytte kuvasta päättelemään, mitä korvaamatonta kasvoi jo Sauvon mökillä.

Vihreä kastike

Salsa verdessä on ideana oikeastaan vain se, että siinä on jotain vihreää. Toimii hyvin pastakastikkeena, mutta voi sitä käyttää vaikka marinointiinkin. Tämän ohjeen ainesosien suhteita muuttamalla siitä saa ylihyvän levitteen leivälle. Vihreä ainesosa voi olla tilliä, basilikaa, korianteria, lehtipersiljaa tai mitä vaan kivaa vihreää yrttiä. No eipä montaa ei-vihreää yrttiä mieleen humahdakaan. Paitsi tunturikurjenherne ja schizandra.

Tämä salsa verde on italialaisen meksikolaisen ja saksalaisen perinteen kombinaatio: kapriksia ja anjovista yhdistettynä chiliin ja tilliin. Ranskalaisen keittiön versioon kuuluu majoneesia, salviaa, rakuunaa ja sitruunamehua. Jotenkin ei sovi minun ajatusmaailmaani, sillä salsa verde tuo jo nimenä mieleen kevyen ja raikkaan kesähenkäyksen, joka ei kaipaa vähääkään ylimääräistä rasvaa. Oliiviöljyä siinä kyllä saa olla.


Pastaa ja salsa verde

omavalintaista pastaa
oliiveja


Keitä pasta kypsäksi ja leikkaa oliivit puoliksi.


Salsa verde:

1 rkl kapriksia
3 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynsi
1 vihreä chili
tilliä
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 tl Dijonia
ripaus sokeria

Pilko kaprikset, anjovisfileet, valkosipuli ja chili pienen pieneksi silpuksi. Lisää
tilli, oliiviöljy, valkoviinietikka, dijon, sokeri ja sekoita.

Sekoita kastike pastan joukkoon ja lisää oliivit.

15.4.2008

Juustotiistai



Parmesaanimunakoiso ja kookoslihapullat


Parmesaanimunakoiso

2 munakoisoa
tomaattikastiketta* (1 prk tomaattimurskaa, 1 dl vettä, suolaa, sokeria, basilikaa, 2 puristettua valkosipulinkynttä, kanelia, kortianteria,)
2 pussia mozzarellaa
parmesaania ja paljon
persiljaa


Leikkaa munakoiso ohuiksi viipaleiksi ja itketä suolalla puoli tuntia. Huuhtele koisot. Valmista tomaattikastike kiehauttamalla nesteet ja lisäämällä muut ainekset. Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja raasta parmesaani. Laita uunivuoan pohjalle öljyä ja voitele vuoka. Kauho pohjalle ohut kerros kastiketta, sitten munakoisoviipaleita, mozzarellaa, kastiketta, parmesaania, munakoisoviipaleita jne. ja lopuksi hakattua persiljaa jonka päälle reilusti mozzarellaa, jonka päälle vielä reilummin parmesaania. Ja 220-asteiseen uuniin n. 35-40 minuuttia. (Paistoin näitä ensin keskitasolla 20 minuuttia, vaihdoin alatasolle ja laitoin keskitasolle lihapallerot.)


Kookoslihapullat

400 g sika-nautajauhelihaa
1 pieni sipuli
1 kananmuna
2 rkl kookoshiutaleita
timjamia
juustokuminaa
paprikajauhetta
suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään, veivaa hetki, muotoile kostein käsin lihapulliksi ja paista 220-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

14.4.2008

Sano mua rehtoriksi

Tässä vaiheessa vuotta pitää muistuttaa hyvästä retkisalaatista. Kohta sitä kuitenkin aletaan katsella hyviä ohjeita vappupiknikille ja muillekin ulkoriennoille.

Toinen mehevä perunasalaatti valmistui juuri Chef Rinkulan kanssa. Tuon samaisen miehen, jolle Matti Nykänen ja David Hasselpähkinä edustavat Cro Magnonin multihuipentumaa ja Dr. Alban parhainta ruotsiafrodancea EWAAA. Makunsa kullakin, onnittelut silti rehtoruudesta. Ja koska mentiin jo maun rajoille, jatketaan onnitteluja samoilla linjoilla K-18.


Rucolapestoinen perunasalaatti

7 varhaisperunaa keitettynä ja pilkottuna
3 rkl rucolapestoa
2 tl dijonia
½-1 rkl kapriksia
1 punasipuli pilkottuna
mustapippuria myllystä
(suolaa)
tuoretta tilliä hakattuna


Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pureskele hyvin. Tehokas pureskelu lisää syljen eritystä ja sylki taas sisältää aineita, jotka pilkkovat tehokkaasti hiilareita. Mikä mainio vihje tästä vahingossa tulikaan karppaajille.

13.4.2008

Tavaramarkkinoiden kevät

Meikäläistä ei pitäisi päästää kaupoille, olen parantumaton heräteostelija. En edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea eilen jäi käteen, tai no parit tennarit voin paljastaa. Nyt on kyllä vähän PA, mutta parempi sekin kuin Timo Tee AA.

Kaikki varmaan tietävätkin pinjansiemenmieltymyksestäni, mutta herneenversomaniastani en ole pahemmin hehkutellut. Sitä on kuitenkin ilmassa. Ja varsinkin näin keväällä - jostain syystä kevät on versoille otollista aikaa. Voi olla, että siihen liittyy valon määrän lisääntyminen, versojakin on kiitollisempaa kasvatella itse. Kotiversot voi kasvatella ihan perinteisistä kaupan pussiherneistä, kauppa-/ravintolaversot ovatkin sokerihernetavaraa.

Ja onhan versot myös nättejä annoksissa. Salaatteihin ne sopivat kuin rusetti possulle, mikä sen kauniimpaa. By the way, olen ehkä kerran elämässäni pitänyt rusettia, enkä voi ymmärtää sen funktiota. Monesti vihersalaatti on väsyneen ja lässähtäneen latistuneen näköinen: heittämällä muutaman herneenverson joukkoon saa salaattiin mukavaa ilmavuutta.

Eikä herneenverson elämäntarkoituksena ole ainoastaan olla kaunis, toisin kuin allekirjoittaneen. Se myös maistuu ihanalta, kuten allekirjoittanutkin. Tai siis herneeltähän se maistuu, mutta eikö herneen maku vaan olekin aika mahtava! Minä en maistu herneeltä.

Pikkuvinkki muuten vielä: versot on aika possuhyviä, kun niitä kieräyttää vähän paistinpannun ja voin kautta. Mutta näin ei tehty tällä kertaa, kun valmistettiin Chef Rinkulan ja laukkukuningattaren kanssa humpaten tsalladia. Ja vähän muutakin.


Humppasalaatti

jääsalaattia
tammenlehväsalaattia
kurkkua
punasipulia
paprikaa
valkosipuliöljyssä marinoituja fetakuutioita (+öljy)
paahdettuja pinjansiemeniä
mustapippuria
herneenversoja


7.4.2008

Kapellimestari on höyrysaunassa unissaankin

Olin sunnuntaina höyrysaunassa, kun sain hauskan ruokaidean, joka piti kirjoittaa ylös. Miten niin kirjoittaa ylös? En keksinyt ainuttakaan järkevää keinoa, miten olisin voinut kirjoittaa jotain ylös turkkilaisessa saunassa. Mihin ylös? Ei siellä ollut edes ylempää laudetta. Olisin ehkä lainannut kynää, jos olisin nähnyt, istuiko vieressäni joku karvainen tai karvattomampi käsivarsipariskunta. Eikä saunassa näkynyt edes kynän- saati sitten paperinmyyjää. Sitä paitsi ilmaa oli hajustettu jollain karulla aineksella ihan liian kanssa - alkoi olla muutenkin jo aika "high". Sitä paitsi englanniksi kirjoitetaan alas, write it down ja ruotsiksi skriva upp. Vai olikos se sittenkin skriva ner. Kun olin aikani pyöritellyt ajatuksia, olin jo autuaasti unohtanut, mitä sinne ylös oikein piti kirjoittaa. Helmasyntini, voi villepusa sentään. Ilma oli niin paksua höyryä, että signeerasin siihen sormenpäälläni coolisti Polkkapossu ja jätin uudelleenmuotoillun höyryn leikittelemään alter egoni mentävällä aukolla. Vastapäätä istui kuin istuikin joku joka kysyi, olenko kenties kapellimestari. Ei, en ollut. Vaikka unissani joskus olenkin.

Tyhjensin pääni vielä avantoaltaassa ja lähdin kotiin kokkailemaan. Tätä ruokaa on kai pakko suositella, vaikkei höyrysaunassa olekaan syntynyt, kumpikaan meistä (ei jaksanut enää juhlia).



Manteli-formaggiokuorrutetut kanafileet
(4 annosta)

4 ohutta kanafileetä
3 kirsikkatomaattia

6 lehteä romainesalaattia
2+4 rkl formaggiojauhetta
1½ rkl kuorittuja manteleita
½ rkl oliiviöljyä
2½ rkl majoneesia

Ruskista kanafileet pannulla. Leikkaa kirsikkatomaatit pitkittäissuunnassa kolmeen osaan. Laita korkeaan kippoon romainesalaatin lehdet, 2 rkl formaggioa, mantelit ja oliiviöljy. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi (tai blenderillä). Sekoita joukkoon majoneesi ja loput formaggiot. Laita kanafileen päälle 3 siivua tomaattia ja sen päälle juuri tekemääsi vihreää mönjää reilu ruokalusikallinen. Paista kanoja leivinpaperin päällä uunipellillä vajaa 20 minuuttia tai niin kauan kuin kuorrute on alkanut hieman ruskistua.

Tarjoa valkoviini-kanaliemessä keitetyn arborion ja paistettujen kasvisten kanssa. Saa keitellä jonkin kastikkeenkin, jos jaksaa.

6.4.2008

Pottulastui


Näyttäisi siltä, että perunalastuohjeen metsästys vielä jatkuu. Luulin jo löytäneeni täydellisen, kun katselin Virosta ostamani kirjan reseptiä. Tulos oli kuitenkin semi. Ihan jees, muttei ylimääräistä torvisoittoa. Mahtaako asia vaan olla niin, että uppopaistaminen on ainoa oikea tapa tehdä perunlastut? Vai olisiko jollain hyvää uunilastuohjetta?

Joku vuosi sitten oli hirmuista hötkyntää terveettömistä perunalastuista. Ruotsalaistutkimus väitti, että perunalastut sisältäisivät vaarallisia määriä syöpää aiheuttavaa akryyliamidia. Tiedä sitten, mahtoiko asia vaikuttaa suomalaisten sipsikäyttäytymiseen. Ei ainakaan minun, ostan niin megaministi sipsejä. Jos joku ei kuitenkaan halua elää akryyliamidin pelossa, niin seuraavilla keinoilla voi vähentää paniikkiaan:

1) Osta sokerimittari ja valitse perunoita, joissa on sokeria enintään 0,3% massasta. Sokeripitoisuutta voi tarkastella myös paistotestillä. Yleensä tummemmaksi tulevassa perunassa on enemmän sokeria. Tai sitten paistoit sitä turhan kauan, pölhö.
2) Älä käytä pottuja, joita on säilytetty alle 6 asteen lämpötilassa. Tarkkaile siis perunan tietä heinähatulta vilttitossulle ja huolehdi, että lähikaupassasi ei ole liian kylmä. Tee sinne vaikka nuotio.
3) Pese perunaviipaleet lämpimässä vedessä, jotta edes osa sokerista huuhtoutuisi viemäristön vihaamaksi.
4) Kiellä perunassa olevia sokereita ja asparagiinia reagoimasta korkeisiin lämpötiloihin. Vaikkei se kyllä mitään autakaan.


Perunalastut

2 valkuaista
1 tl punaviinietikkaa
1/4 tl suolaa
pippuria
luraus öljyä
broilerimaustetta
3 perunaa

Vatkaa valkuaisia hetki haarukalla. Mausta etikalla, suolalla, pippurilla, öljyllä ja broilerimausteella. Kieritä kuoritut, viipaloidut, pestyt ja kuivatut perunat valkuaisseoksessa. Heitä perunat paperin päälle uunilevylle vieri viereen ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä, irrottele paperista, heitä kärähtäneet pois ja syö dipin kanssa. Tai vaikka banaaniketsupin.

4.4.2008

Uusi lelu

Ei tarvinnut olla kauaa ilman kameraa. Tai ei pystynyt. Uusi Panasonic hyrrää kuin paraskin pirtelökone, tulos vain on hieman eri. Hyvä niin.

Seuraavaksi onkin vuorossa hauskat perunalastut. Sitä ennen koekuvia, kunhan testailin. Oikeastaan perunalastut piti olla vuorossa jo tänään, mutta keittiön innokas orava oli jo iloisesti keittänyt lastuihin varaamani pottuset iltaruoaksi.

2.4.2008

**** = ivaa

Voi kakki, kamera hajos. Nyt ei naurata - ei kyllä itketäkään. Vaan milläs nyt otetaan ruokakuvat!? No ehkä jostain ilmaantuu ratkaisu kuin Bruce ja Evan ta****nlahjat. Kännykameralla ei paljon juhlita, jos lehtitarkkuuksiin pyritään. Tällä kertaa ruokakuvani on siitä hyvä esimerkki. Sitä ei nimittäin ole. Mutta ilman ikonia on jotenkin niin tylsää edes polkata, joten tässäpä leppoisa kuva.



Mutta miten olisi, jos maisteltaisiin taas Knorrin herkkukeittoja. Lätistä peräisin olevan loan kohteeksi joutuu tänään kurpitsa-maissikeitto aprikoosilla ja purjolla. Hienoltahan tuo kuulosti ja olin jo kaupassa ihan töpötissäni noin luovasta valmiskeitosta. Mielialani oli jopa kovin anteeksiantavainen vasitenkin silmälläpitäen Knorrin tekemiä aikaisempia vääryyksiä. Se siitä mielialasta. Ensimmäinen lusikallinen johdatti minut vanhaan kunnon kuraan, jota ei söisi edes sika säkissä, vaikka kuinka kultapossuksi sanottaisiin.

Mutta johonkinhan se keiton jäyste oli tungettava, miksei siis kivaan arkiruokaan, jota on mukava ottaa vaikka töihin evääksi.


Keiton pelko on paistoksen alku -pastapaistos


1 pussi putkipastaa
1 pussi Knorrin kurpitsa-maissikeittoainesta
300 g marinoituja kanasuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulia
1 prk chilipapuja
½ tlk tomaattimurskaa
½ dl heinzin ketsuppia
½ basilikaruukkupöheikkö
150 g juustoraastetta (emmentaaaaalia)

Keitä pastat napakoiksi, valmista keitto pussin ohjeen mukaan ja paista kanaviipaleet kypsiksi pannulle. Lisää pannulle pilkotut sipulit ja paistele hetki. Lisää pavut tomaattimurska ja ketsuppi. Hauduttele hetki ja lisää riivityt basilikat. Sulata 2/3 juustoraasteesta keiton sekaan. Voitele vuoka ja sekoita huuhdellut pastat kanakastikkeen ja juustokeiton kanssa. Kaada päällimmäiseksi vielä reilu kerros juustoista keittoa ja loput juustosta. Paistele uunissa 200 asteessa 25 minuuttia tai niin kauan kuin päällinen on kauniin ruskean rapakka.

Tarjoa seurana etikkapunajuuria ja sombrerollinen sympatiaa.

--------------

Ei, en aio olla montaa päivää ilman kameraa. Huomenna takuukauppakeikka.