Tallinnan ruoka ja juoma survival kit: To the batmobile

Azeriruokaa. Tallinnan vanhassakaupungissa on rento azerbaidzanilainen ravintola Bakuu. Palvelu oli tehokasta, ehkä vähän turhankin nopeaa ja ilmastointi leppeä. Musiikista en ole ihan varma: taisin saada siemauksen azeriprogea, pitkiä kappaleita. Alkuruokalistalta pitää ehdottomasti tilata täytettyjä munakoisoja ja basturmaa. Jälkimmäinen tunnetaan kulttuurirelativistisissa sivistysvaltioissa paremmin nimellä beef jerky. Pääruokalistalta en viitsi suositella mitään, sillä omani oli semiä plus liian suolaista ja kanssasyöjättären murean hyvää. 1-1 siis. Se murean hyvä oli muuten govurmaa lambaa ga.

Bocca. Tästä italialaisesta olen kuullut suitsutusta, mutta en valitettavasti itse mahtunut istumaan pöytan kyrval. Taisipa paikka saada jotain eurooppalaista arvostelugloriaakin juuri. Helsingissä asusteleva makunystyräystävättäreni totesi, että voisi syödä tämän paikan listan läpi. Käy uskominen.

Ciriaraamatumaja. Ei reissua ilman uutta kokaraamatuu. Tallinnassa kirjat ovat selkeästi Suomea huokeampia ja Raisu meinasi keulia pahan laisesti. Reissun loputtua huomasin kuitenkin, että olin siirtänyt nimiini vain yhden kokaraamatun. Aika uskomatonta. Vaihtoehtona oli Puhin huumekirja, mutta se jäi kalliutensa (2€) takia ikkunaan.


Elevant. Tuonne yritin hivuttautua lauantai-iltana, mutta ihan turha vaiva ilman pöytävarausta. Porukkaa oli muutenkin kohtalaisesti liikkeellä. Erinomainen intialainen enivei.

Hapukoor. Ei Tallinnaa ilman hapankermaa. Söinpähän Pubi Imperialissa mahtavan alkupalan, jota ei ollut turhilla mausteilla pilattu. Resepti oli hyvässä yksinkertaisuudessaan perunaa, sipulia, silliä, hapankermaa ja rosepippuria. Ihanan raikasta.

Imperial. Nunnelta tehtiin mahtava löytö, tuo juuri mainittu Pubi Imperial. Paikka ei todellakaan ole turistirysä, ruoka on ihan sikahyvää ja hinnat ovat ihan sikahalpoja. Sillitornin jälkeen heitin pääruoaksi avotulella grillatut naudanlihavartaat, pekoni-perunakakkua, sienikastiketta ja inkiväärillä maustettua porkkanasushia. Jos Imperialiin menee, eikä tätä syö, niin älköön ainakaan kertoko minulle.

.

Jurot sorsat. Katsoivat minua pahasti, ihan kuin olisin syönyt joskus niiden lajitovereita. No niin olenkin, mutta eihän ne nyt oikeasti sitä voineet tietää, eihän?! Nälkä tosin yllätti, laitoin ruokakaulurini päälle, kaivoin aina repussani mukana olevan kevyen kenttäkeittiön esiin ja aloin kilistellä syömävälineitä sorsalaulannan tahtiin. Häpeissään oleva laukku-/kenkämatriarkka ehdotti poistumista ilman apetta. Niin tehtiinkin ja jatkettiin matkaa kohti Kadriorgun palatsia.


Keijo. A le coq on ehdottomasti maistamisen arvoinen naapuriolut. Vaalea ja sopii suomalaiseen makuun. Olenko muuten ikinä maininnut, että kappale nimeltä Keijo on eräs parhaista aikaansaannoksistani virkattujen nauhastringien jälkeen. Kummatkin olivat helppoja tekeleitä. Olen tainnut mainita.

Leivonnaiset. Sinä raumalainen opettaja-Joni, en nyt puhu perheestäsi. Jos jossain, niin Tallinnassa kannattaa keskittyä myös leivonnaisten ja muiden makeiden pikkukalojen eikun palojen maistelemiseen. Kalev jyrää markkinoilla, mutta ei turhaan. Pitää poiketa suklaakauppoihin, esim Lai-kadun alkupäästä löytyy mainio.

Napsu. Vodkaa, valgeeta, vanaa ja vaikka mitä. Jos haluaa todellisen makuelämyksen, kannattaa testata Kännu Kukkia. En ole ehkä eläissäni juonut mitään yhtä järkyttävää. Vahvaa spriitä, joka on maustettu jollain epämääräisellä parmyymillä. Lähetin lähes täyden jälkkärijuomani ravintolan keittiöön kiitokseksi kokille hyvästä ruoasta. Toivottavasti osasi arvostaa.

O'Malleys. Jossain pitää futistakin nähdä. Kun on ollut kiltti ja kiertänyt ostoksilla lukemattomia pitkiä 24-tuntisia, päiviä ehkä jopa vuorokausiakin, on lupa jalkapallostaa. Kukkakojujen läheltä löytyi taattu paikka, jossa oli kiva istua parituntinen. Viereisessä pöydässä syötiinkin ja hyvällä menestyksellä. Pakistanilainen manufani totesi keittonsa olevan as magnificient as Ronaldos latest goal. Kannattaakin muistaa, että vanhassakaupungissa on hillitön määrä pubeja, joista voi myös saada hyvinkin maittavan aterian ja vielä halvemmalla.

Pöldsamaa. Porttimainen jälkkäriviini, joka oikean lämpöisenä tarjoiltuna laittaa villis villasukkaiset pyörähtelemään. Koklaa tai koklaa.

Raekoja plats eli Raatihuoneen tori. Kierrä kaukaa, näkemiin kiitos. Paikan reunamat ympätty täyteen turistirysiä ja voit olla varma, että hinnoissa on turistilisä. Ihan hyvää ruokaa sieltä saa, mutta jos minulta kysytään niin "To the batmobile".

St. Olav. Ruoan ja juoman ulkopuolelta pari sanaa sympaattisesta hotellistamme. Sijainti täydellinen Lai 5. Huoneen sijainti mielenkiintoinen. Jos jossain hotellissa on sokkeloa toisen perään, niin tälle kunniamaininta. Eksyin useita kertoja. Eksyminen kuitenkin enemmän nauratti kuin vihastutti. Käytävillä oli feikattuja antiikkihuonekaluja, jotka kyllä sopivat hienosti hotellin ilmeeseen: talo oli kai jostain 1400-luvulta. Huoneemme oli penthouse, joka ei juurikaan haitannut allekirjoittanutta. Hissi olisi tietty voinut olla, mutta pieni liikunta syömämuotoisen kerskakulutuksen jälkeen ei voinut jättää kylmäksi. Hotellista ei kuulunut ääniä, mutta lokit nauroivat meikälle. Ei mitään uutta Tallinnan auringon alla.



Toscana. En edes osaa sanoa, missä päin vanhaa tämä ravintola sijaitsee, sillä muutaman täyden paikan jälkeen tänne ainakin mahtui. Alkuun teki mieli lähteä lätkimään, sillä jos kasvihuoneessa on yleensä kosteaa, niin täällä olisin voinut laittaa tomaatintaimet heti kasvamaan. En laittanut, olenhan ujovieno. Toscana on tosiaan lähtökohtaisesti italialainen ravinteli. Sisustus ei saanut minua syttymään, mutta eipä saanut Liedon kunnanhallituksen taannoinen elinkeinopoliittinen lausuntokaan. Hinnat olivat hieman kalliihkot, mutta ruoka oli taatusti Eskon laittamaa. Tryffelikastikeessa hehkuva entrecote sai minut suutelemaan kokin pohkeita ja rukoilemaan lisää välikyljetystä. Ei heruda, rääki tuo.

Viinipuoti Invinoveritas. Vahinkolaukauksella ovesta sisään, kun naapurin Depeche Mode -ravintolaan ei ollut kiinnostusta maksaa sisään, eikä nukkumaankaan liian täydellä mahalla jaksanut mennä. Mul on guussataaviiskytneli viinii tuol, jos ede tästa löyta. No löydettiin kyllä ja pöytäkin ihan takkatulen vierestä. Erittäin erittäin viihtyisä, pieni ja mukava paikka. Omistajakin oli helmi, eikä kahden muun ihmisen tungos häirinny. Totesin lähteissäni omistajalle Sül o hirmu giva maja. Kuulin taas lokkien naurun, mutta se olikin tällä kertaa liikutuksesta kyynelehtivä omistaja.

XXX. Vonkasin yhtä paikallista, mutta huonolla menestyksellä.


Zoo. Kala.