31.10.2007

Ooh, tuolla on varaa ostaa banaani

Mitä yhteistä on seuraavilla keittiötarvikkeilla: tomaatinkannanpoistaja, munanpuhkoja, lihapullasakset, tryffelihöylä, banaaninkuljetuskotelo, oliivikivenpoistaja, caipiroscanuija, popparikone, hodarin lämmittäjä, munanvalkuaisen erottelija, omenalohkori, sähkökäyttöinen parmesaanijuustonleikkaaja?

Kuva lainattu Chez Mariuksesta.

Tomaatinkannanpoistaja voi olla ihan tarpeellinen ravintolassa, sillä minulle on opetettu, että vain moukka jättää kannan alkusalaattitomaattiin. Kotikeittiössä sillä ei ehkä ole suurempaa virkaa. Munanpuhkojaa en uskalla edes ajatella, se kuulostaakin jo kiribatilaiselta kidutusvälineeltä. Mitä muuta voi odottaa saarivaltiolta, jonka tärkein vientituote on kookospähkinän kuivattu ydin. Lihapullasaksilla tulee kaunista tasalaatua, vielä kun sakset saisi mahtumaan sormiin. Sitä paitsi kotikutoinen killerilihapulla on kutkuttavasti kauniimpi kuin vauvan persettäkin sileämpi saksilihapulla. Tryffelin höylääminen ilman höylää saattaa tulla yllättävän kalliiksi, mutta jos on varaa ostaa tryffeleitä, niin suodaan sitten höyläkin. Banaaninkuljetuskotelo on aina tarpeellinen: jos taas ei ole varaa ostaa banaania, voi aina mennä kadulle kerskailemaan kotelonsa kanssa ja antaa ihmisten ajatella, Oooh, tuolla on varaa ostaa banaani. Ajatelkaa, vaikkei siis edes oikeasti olisi. Ihan mieletöntä.

Oliivikivenpoistajaa en ole onnistunut käyttämään kertaakaan, saati että olisin nähnyt sellaisen. Hammaslääkärilläni kyllä oli hammaskivenpoistaja, mutta se ei kuulemma ole suoraan verrannollinen oliivikivenpoistajaan. Ymmärrä nyt tuostakin sitten jotain, ei hän sitä kuitenkaan lainannut. Caipiroscanuija sopii hyvin ihmiselle, joka alkaa muistuttaa esinettään ainakin nimellisesti. Popparikone on ehkä turhista turhin. Jos ei osaa poppareita tehdä kattilassa tai heittää mikropoppareita uuniin, niin harkitsisin vahvasti juniorimarttojen popparikurssille menemistä. Tähän tietysti voisi sanoa, että popparikone vie ihan hirveästi enemmän sähköä kuin hellan liesi. Hah, huono peruste. Jos olisit oikeasti kiinnostunut energian säästämisestä, et lueskelisi tässä minun turhia jorinoita sähkökäyttöiseltä tietokoneeltasi. Hodarin lämmittäjä on sitten jo oma maailmansa. Ihan perusteltu vehje - kukapa kaipaisi kylmää lämmintä koiraa. Eihän nimessäkään olisi enää mitään järkeä. Valkuaiserottelija saattaisi toimia ravintolassa, jonka liikeideana olisi tarjota vastapäiselle marenginpalvojayhteisölle päivittäinen aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Bisnesidean saa käyttää. Omenalohkori, hmm... sen verran jokainen osaa veistä käyttää, että osaa vetää omenan lohkoiksi. Sallitaan kuitenkin jalattomille, kädettömille, kalavihaajille ja muille monivammaisille. Sähkökäyttöinen parmesaanijuustonleikkaaja saattaisi olla ihan hieno vehje, vielä kun olisi parmesaanijuustoa ja olisi maksanut sähkölaskunsa.

Yhteistä on siis, että näistä kukin on ainakin yhden ihmisen mielestä aivan turhanpäiväinen keittiöväline. Ja kyllä, banaaninkuljetuslaatikkokin on keittiöväline.

Mutta mikä on sinun turhin keittiövälineesi? Enkä nyt tarkoita niitä perinteisiä vohvelirautoja, jäätelökoneita, leipäkoneita ja voileipägrillejä, jotka ainakin useimmilla homehtuvat kaapin perukoille. Vaan jotain hieman hiprakkaisen hassua ja turhaa.


Minulle valinta on helppo. Omistan nimittäin valkosipulikortin, jolla ei todellakaan tee yhtään mitään. Sinänsä kortti on überhieno ja lahjanakin se oli siivottoman siisti, mutta järkevästi käytön kannalta ajatellen kortti on ihan täyttä suolitavaraa ja hoocee sellaista. Kortissa on pieniä nystyröitä, joihin valkosipulinkynttä tulisi hangata ja kynnen pitäisi sitten ihanasti murskaantua. Toiveajattelua. DVD-levyssänikin on yhden käytön jälkeen enemmän naarmuja kuin valkosipulinkynnessä. Ehkä tungenkin kynnen seuraavaksi DVD-soittimeeni.

30.10.2007

Kiittää kunniasta ja haastaa marraskuulle

Tiukkaa vääntöä olikin lokakuun ruokahaaste, mutta saparon mitalla saan hymyillä ja keksiä seuraavan kuukauden aiheen. Obrigado ja nöyrä kumarrus kaikille äänestäjille.


Seuraavan kuukauden aihe. Hmmm... olin jo oikeastaan päättänyt, että jos pääsen päättämään, aihe olisi jotain minulle vähän vieraampaa. Sitten tajusin, että joulu on tulossa ja ihmiset kaipailevat ohjeita hössötykseensä. Toisaalta, en taida vielä jaksaa alkaa itse hötkyillä joulusta, joten unohdetaan.

No niin. Marraskuun ruokahaasteen aiheena on kasvisruoka, jossa pitää käyttää soijarouhetta. Ja ihan vaan sen takia, että soijarouhe on minulle hieman vieraampaa, vaikka sitä kovasti jauhelihan tavoin käytetäänkin. Ja terveellistäkin sen pitäisi olla. Lokakuun suklaasta tiesikin, että osanottajia tulisi ennätysmäärä: koittakaahan tsempata tähänkin, vaikka aihe onkin haastava. Ehkä tällä aihevalinnalla saa myös jotain uusia ohjeita jauheliharuokiin, sillä niitä nyt aina kaivataan.

Jos joku valitsee muuten jossain vaiheessa aiheekseen jauhelihan, lupaan toteuttaa pitkäaikaisen vitsi-ideani: jauhelihavuori, joka on täytetty erinäisillä raaka-aineilla ja jota pitkin kiipeää kaksi vihanneksista tehtyä vuorenvalloittajaa liput kädessään ja rinkat selässään.


Osallistuminen
Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.11.2007 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän jutun kommenttilootaan tai spostitse osoitteeseen polkkapossu [at] gmail.com.

Ilmoittautuminen päättyy perjantaina 23.11.2007, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Marraskuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys
Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan lauantaina 24.10.2007, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy torstaina 29.11.2007.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan perjantaina 30.11.2007.

Joulukuun ruokahaaste
Marraskuun 2007 ruokahaasteen voittaja järjestää joulukuun 2007 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

--------------
Loppumusaksi Musen Starlight.

29.10.2007

Riuskalla kädellä rusikoiden

On muutamia asioita, joita munavoin tekijän pitäisi kunnioittaa. Ensinnäkin munavoi on munavoita, ei munamargariinia. Saman tien voi unohtaa esimerkiksi Lidlin myymän 60% margariinin, Vita d'Orin, joka muutenkin jää ärsyttävästi kiinni kitalakeen. Vanha jäkäläpää natisee taatusti vielä aiheesta. Oivariini vielä sallittakoon, sillä se on voita margariinin vaatteissa. Toinen kunnioitettava asia on munan ja voin suhde. Munan ei ole tarkoituksena uida rasvassa, vaan rasvan ideana on sitoa munaa. Jotta tyhmempikin tajuaisi niin väännän vielä rautalangasta: kyseessä ei ole voimuna! Kolmas juttu on karski rakenne. Raaka-aineita ei ole tarkoitus vetää vaaleanpunaisessa karvapörrökauluksisessa blenderissä tasaiseksi tahnaksi, vaan tarttua karvaisella kouralla haarukkaan, jolla sohaista muutaman kerran munapesään. Nopea runttaaminen ja homma on siinä.

Munavoin ei tarvitse myöskään aina olla sitä perinteistä tahnaa, jota viskotaan kilokaupalla karjalanpiirakoiden päälle. Hyvältähän sekin tietysti maistuu, mutta joskus voisi nuuhkia hieman vieraampiakin tuulia. Munavoihin voi lisätä vaikka tuoreyrttejä, raejuustoa, kalaa, oliiveja, etikkakurkkuja, pekonia, mitä nyt ikinä mieleen tuleekaan.



Savusilakka-munavoi

2 savusilakkaa
2 keitettyä kananmunaa
1 pieni tomaatti
tosi tosi pieni sipuli
voita sopivasti
persiljaa
(suolaa)

Muusaa silakoiden lihat ja kanamunat haarukalla. Pilko tomaatti ja sipuli pieniksi kuutioiksi ja sekoita kaikki voin kanssa. Lisää hakattu persilja ja ripauta vielä suolaa, jos savusilakan oma suola ei riitä. Tarjoa ruisleivän kanssa.

28.10.2007

Isopaahto


Joku aika sitten kysyin äänestyksessä, mitä haluaisitte minun valmistavan seuraavaksi. Voittajaksi tuli muutaman äänen turvin paahdetut uunijuurekset ja aprikoosi. Niitä sitten syötiin tänään parmeesanikuorrutetun kanan ja mangokastikkeen kanssa. Kakkonen äänestyksessä oli munakoisopallerot. Niitä en voi kai sitten valmistaa koskaan, sillä kansa tietää.


Paahdettuja uunijuureksia, fenkolia ja aprikoosia,
parmesaanikuorrutettua kanaa ja mangokastiketta

1 fenkoli
1 palsternakka
3 porkkanaa
1 bataatti
½ lanttu
2 sipulia
1/4 selleriä
5 valkosipulinkynttä
15 kuivattua ja liotettua aprikoosia

balsamiviinietikkaa
hunajaa
salviaa
oreganoa
suolaa
mustapippuria

1 dl appelsiinimehua
2 dl kasvislientä


Pilko fenkoli ja sipulit lohkoiksi ja juurekset reiluiksi kuutioiksi ja valkosipulit puolikkaiksi. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon balsamicoa, hunajaa, salviaa, oreganoa ja mustapippuria. Paista pannulla väri pintaan ja lisää aprikoosit. Kiehauta kattilassa appelsiinimehu ja kasvisliemi. Laita juurekset uunivuokaan ja kaada päälle neste. Paista 180-asteisessa uunissa n. 55-60 minuuttia ja möyhi välillä. Tästä valmistuu mukavasti kastiketta, jos haluat vaikka keitellä vielä riisiä mukaan. Tai sitten voi tehdä erikseen toisen kastikkeen.


Mangokastike

2 dl kermaa
1 prk mangososetta
kanafondia tai osa kanaliemikuutiosta maun mukaan
sokeria, jos tuntuu siltä

Sekoita ja kiehauta kattilassa.

Parmesaanikana valmistuu yksinkertaisesti kääntelemällä kanafileitä parmesaanijauheessa ja sitten paistelemalla fileet pannulla kypsiksi.

27.10.2007

Muinaisten eläinten kutsuhuuto...uu-uuuuuuuu

Tiesittekö, että on olemassa marjoja, joilla voi vähentää painovoimaansa? Tai että kysymykseen "Minkä muinaisen eläimen munasta kiinalaiset tiedemiehet onnistuivat eristämään DNA:n", on selkeästi kaksi vaihtoehtoa, kana ja ankka. Kaunista. Eilen oli nauru herkässä ja triviaalin viimeiset kysymykset heitettiin ilmoille joskus aamuyöstä. Silloin alkoi jo hieman vatsa laskea.

Olin nimittäin Wirallisen kirjeenvaihtajan luona kokkailemassa muutamalle kaverilleni. Tästä voi aistia tunnelmia. Ruokamme oli erittäin raskasta ja rasvaista, kaikkien menusääntöjen vastaista ja ilman mitään logiikkaa. Suomalaista keittoa, kunnon latinomönjää ja vähän kakkua päälle. Ruokakuvaus jäi tekemättä kun ei ollut kunnon digiä mukana. Sen sijaa yhden otoksen nappasin kännykamerallani ruoan jälkeen.



Ei, en myrkyttänyt ystäviäni. On vaan täysinäistä porukkaa.


Alkuruoaksi korvasienikeittoa

1 paketti kevyesti savustettua pekonia pilkottuna
1 sipuli silputtuna
1 prk korvasieniä huudeltuna ja pilkottuna
½ l kermaa
1 l punaista maitoa
1 kanaliemikuutio
maizenaa suurustamiseen
reilu köntti voita

Laita pekonit kylmälle pannulle ja paista rapeiksi. Lisää sipuli ja sienet ja paistele hetki. Kaada mukaan kerma ja maito ja lisää liemikuutio. Anna kiehuilla hetki rauhallisesti, suurusta maizenalla ja kiehauta taas. Lisää voita. Tarjoa paahdetun leivän kanssa, jonka pintaa on hierottu halkaistua valkosipulinkynttä.

Pääruoaksi nachogratiinia ja vuohenjuustosalaattia, joiden seurana valkosipuliaiolia ja guacamolea. Nachogratiinin ohjeen löytää Santa Marian sivuilta. Ohjeesta jätin pois herkkusienet, mutta lisäsin tölkillisen kidneypapuja, kaksi chilipalkoa ja vähensin juustoraasteen määrää. Nachogratiinia on pakko suositella sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan se on ihan älyttömän hyvää. Ja kun salaatissa oli vielä rucolaa, osuivat maut kivasti yksiin.

Jälkkäriksi vielä valkosuklaa-vadelma-ricottakakkua ja vadelmakastiketta. Sitten kuuluikin vain puhinaa ja ähinää ikään kuin koko porukka olisi juuri palannut lenkiltä. Kiitokset illan isännälle. Aina hauska mies.

25.10.2007

Pastahan on vain vehnää

Alkuruokalautasella
Matti
Matti
----------

Pasta Greco

omavalintaista pastaa

oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
3 porkkanaa raastettuna
pala lanttua raastettuna
4 tomaattia kaltattuna ja kuutioituna
3 rkl punaista pestoa
muutama musta oliivi
1½ dl kermaa
2 rkl hasselpähkinöitä
fetajuustoa kuutioituna
suolaa
pippuria
formaggio da pastaa



Kuullota sipuleita oliiviöljyssä. Lisää raasteet ja tomaattikuutiot ja paista kevyesti. Lisää punainen pesto, oliivit ja kerma. Anna muhia hetki. Lisää lopuksi pähkinät ja fetajuusto, mutta älä anna juuston sulaa. Rouhi joukkoon pippuria ja tarkista suola. Valuta al dente -keitetyt pastat ja sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle juustomurua ja rouhi vielä ripaus mustapippuria.

Punaista pestoa saa kaupasta valmiina, mutta sitä on helppo tehdä itsekin. Tarvit siihen aurinkokuivattuja tomaatteja, valkosipulinkynsiä, pinjansiemeniä, reilusti basilikaa, parmensania, suolaa ja oliiviöljyä. Kaikki tehosekoittimeen, pikainen ajo ja tuloksena karkeata massaa so. punaista pestoa.

23.10.2007

Polkkapossu ilmoittautuu haastajaksi

Lokakuun ruokahaasteen aiheena on suklaa. Sehän kyllä maistuu :D Käy täällä äänestämässä.

Tämä kakku on todellinen pommi. Lupaan, että se on rasvaisempi kuin Henry Saari ja siihen vaaditaan jo jotain. Suklaata, ricottaa, voita, kermaa jne. Mutta silloin kun on kyse suklaasta, on lupa herkutella. Ei tarvi pelätä kaloreita, sillä niitä tulee aivan varmasti.

Valkosuklaa ei varsinaisesti ole lempparini, mutta kuten sanonta kuuluu, en minä irtopohjavuokaan sylje. Tämä onkin ennen kaikkea juustokakku. Suklaa tulee mukavasti taka-alalta. Ethän kuitenkaan valmista tätä ilman vadelmakastiketta: sen kirpeys ryppyilee suklaan makeudelle osuvasti kuin possunpoikanen lihakauppiaan nilkalle.



Valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakku

Kastike:
200 g pakastevadelmia
½ dl vettä
3 rkl sokeria

Pohja:
200 g suklaakeksejä
80 voita

Täyte:
1 3/4 dl kermaa
260 g Panda-valkosuklaata

500 g ricottajuustoa
1 dl sokeria
3 kananmunaa
muutama tippa vaniljaesanssia

Valmista ensin kastike. Sekoita vesi, sokeri ja vadelmat ja kiehauta. Painele kastike lusikalla siivilän läpi, jotta saat siemenet pois.

Tee sitten pohja. Sulata hieman voita ja sekoita murskatut suklaakeksit sekaan. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja seos vuoan pohjalle.

Sulata seuraavaksi suklaa. Kaada vesihauteeseen kerma ja lisää suklaa sinne vähitellen hämmennellen. Tee lopputäyte. Sekoita ricottajuusto ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sekoittaen. Tipauta joukkoon vaniljaesanssi. Yhdistä sulatettu suklaa loppuun täyteainekseen ja sekoita.

Kaada pohjan päälle puolet täytteestä. Ripottele sekaan pari ruokalusikallista vadelmakastiketta. Kaada sitten mukaan lopputäyte ja taas pari ruokalusikallista viivoina täytteeseen. Vedä veitsenkärjellä viivojen läpi, niin saat kakkuusi kivan kuvion.

Paista 170-asteisen uunin alaosassa noin tunti. Jäähdytä kunnolla kylmäksi ennen kuin alat edes uneksia kakun ottamisesta pois vuoasta. Maista mielellään vasta seuraavana päivänä, kun täyte on kunnolla tasoittunut. Tarjoa lopun vadelmakastikkeen kanssa.


---

Reseptin innoittajina toimivat netistä löydetyt ohjeet (mm. Allrecipe ja Fooddownunder), joita hieman yhdistelin ja muuntelin mittoja. Yhtä kaikki, sitähän se kokkaminen usein onkin.

22.10.2007

Kaalimiehen morsmaikku

Nyt on hyvä aika kaalipadalle. Se toimii kevytruokana, sillä kaalista saa vitamiineja, mutta kaloreita ei niinkään paljoa. Myös hiilihydraatteja vältteleville se sopii, sillä 100 grammassa valkokaalia on vain 4,1 g hiilareita. Tähän kaalipataan tosin laitetaan ohrasuurimoita, mutta hiilarikammoiset voi jättää ne aivan hyvin pois.

Ihan ihmeellisen hyvin kaali toimii lampaan kanssa. Jos intoa riittää, niin jauhelihan saa takuulla korvata lampaalla ja ekstraksi voi laittaa vielä muutaman sata grammaa pekonia. Aivan törkeän hyvää.

Kansanlääkinnässä kaalista tehdyllä mehulla on parannettu flunssaa, pääkipua ja krapulaa. Tulevan puolison löytäminenkin on onnistunut, kun oikeaan aikaan yöllä on leikannut kannan hautausmaalla ja katsonut olkansa yli. En ole ihan varma, olisinko tällä menetelmällä ikinä halunnut löytää vaimoa - varsinkaan yöllä hautausmaalta.



Kaali-ohrasuurimopata
rypsiöljyä
2 sipulia
1 dl ohrasuurimoita
400 g sika-nautajauhelihaa
2 porkkanaa
pieni pala juuriselleriä
1 pieni valkokaali
reilu litra vettä
meiramia, mustapippuria, suolaa, basilikaa, chiliä, siirappia



Kuullota pilkotut sipulit paistinpannussa öljyssä. Lisää ohrasuurimot ja anna paahtua hetki: keittiöön tulee muheva tuoksu, jossa on kiva kokkailla. Siirrä sipulit ja suurimot pataan, jossa on jo vähän vettä. Freesaa pannulla kevyesti paloiteltuja porkkanoita ja selleriä. Heitä pataan. Paitsi jos haluat porkkanasi napakoina, lisää vasta loppupuolella. Ruskista seuraavaksi pilkottu kaali erä erältä ja heittele taas pataan. Ruskista viimeiseksi jauheliha, mausta se ja lisää muiden seuraksi. Vettä tähän menee ehkä reilu litra. Lisää reilulla kädellä mausteita, erityisesti meiramia ja anna kiehuilla. Siirappia kannattaa lisätä hieman vähemmän. Tarkista puolen tunnin kuluttua maut ja jos tuntuu pliisulta, laita lisää mausteita, fondia tai vaikka liemikuutio. Anna muhia vielä ainakin tunti.

Tarjoa puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa. Tätä saa syödä ihan istualtaankin, vaikka käärme-kaalipataa pitääkin syödä kyykyssä.

-------------------------
Jälkkäriksi Ruotsin Pmmp ja ei mitenkään siihen liittyvää ajateltavaa: kymmenessä käskyssä on alle 70 sanaa, EU:n kaalin hintaa koskevassa direktiivissä jotain ehkä 30 000.

Soosissa on sen salaisuus


Nimimerkki Ana (Afghanistan National Army?) kyseli sähköpostitse punaviinikastikkeen ohjetta. En uskalla tuottaa pettymystä Analle, joten reseptiä itse kullekin. Tässä versiossa paahdetaan ensin juureksia hetki sulaneessa sokerissa. Toinen hyväksi todettu lähtötapa on antaa sipuleiden muhia iät ja ajat levyllä luovuttaen ihqn makeutensa. Ensimmäinen on epäilemättä nopeampi. Tähänkin ohjeeseen voi lisätä vielä lurauksen kastikepohjaa, demi-glacea, jos lopputulos ei tyydytä. Mutta kyllä se ehkä tyydyttää.


Punaviinikastike

vajaa ½ dl sokeria
½ palsternakka
1 porkkana
1 sipuli
pieni pala juuriselleriä
loraus punaviinietikkaa
½ l lihalientä
3 dl punaviiniä
timjamia
mustapippuria
laakerinlehti
voita
(suolaa)



Paahda sokeria, kunnes se sulaa ja muuttuu kullanruskeaksi. Lisää paloitellut juurekset ja paista niitä hetki sokerissa. Älä päästä sokeria palamaan. Lisää punaviinietikka, lihaliemi, punaviini, timjami, mustapippuri ja laakerinlehti. Keitä, kunnes juurekset ovat kypsiä ja siivilöi kastike. Keitä vielä kastiketta kokoon. Voit suurustaa kastikkeen, jos haluat sen paksummaksi. Lisää vielä nokare voita ja maista suolaisuus. Voit lisätä vaikka kermaa, jos haluat pehmeämpää.

Punaviinikastike on erityisen hyvää naudan, possun ja lampaan kanssa. Ankalle siitä saa mahtavan kumppanin lisäämällä appelsiinihilloa ja appelsiinimehua. Poron kastikkeeseen taas voi laittaa vaikkapa mustaviinimarjahyytelöä, rosmariinia ja keitettyjä omenakuutioita.

19.10.2007

Kalat kuivalla maalla


Olin jo pitkään odottanut, että saisin uuden lemmikin. Allergiani vuoksi koira tai kenguru ei tullut kysymykseenkään.

Mikä voisikaan olla parempi kuin kala: se olisi varmasti lojaali minua kohtaan ja pulputtelisi päivät pitkät pohjasta kiehuvia kupliaan. Kyllä, puhekuplia: juttelisin sen kanssa. Astuin lemmikkieläinkauppaan ja sanoin huumaavalle naismyyjälle haluavani ostaa fisun, mieluummin jonkun halvan. Myyjä ilakoi tietävänsä tarkalleen, mikä minulla oli mielessä. Pelottavaa, toivottavasti ei tiennyt. Jäin katsomaan hämmentyneenä takahuoneeseen keinuvaa kokovartaloessua, johon oli vasemman pakaran puolelle painettu teksti: Toisen kala on toisen poisson. Kuinka osuvaa. Niinhän se onkin.

"Se olisi sitten seitsemän euroa", myyjä tokaisi ja heilautti mereltä tuoksuvia vaaleita kiharoitaan ojentaen minulle arvoituksellisen paketin. Siitä lähti kiitollisen kalan haju. Haju, joka viestitti, vie minut pois täältä. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että haju tulikin myyjän vaaleista kiharoista. Samantekevää kai. En ollut haku päällä.

Astelin huumassa juuri hankitun akvaarioni viereen, jonka pohjaan olin valinnut jokaisen kiven huolellisesti värin perusteella. Akvaarioni säteili ja aistin, että kalani tulisi viihtymään sen OH-ionisoidussa vedessä. Vihdoinkin saisin ystävän. Revin paketin rauhallisesti auki varoen päästämästä vesiä pois, oloni tuntui vapautuneen kevyeltä. Ei helvetti, sehän olikin sisältö, joka tuntui kevyeltä: missä kaikki nesteet oli? Näin elämäni kuin filminauhalta hurjavauhtisella pikakelauksella. Haparoin seinän viereen, kun joku painoi pause-nappulaa. Eteeni piirtyi pysäytyskuva käsistäni, jotka pitelivät Stockmannin paperiin vielä osittain kääriytynyttä kirjolohifileetä. Jotain oli pielessä. Kalani oli raa'asti murhattu.

Olimme molemmat muukalaisia kuivalla maalla ja hetken tunsin lujaa yhteenkuuluvuutta liikuttavan lojaalin loheni kanssa.

Halusin antaa ystävälleni vielä viimeisen sukelluksen.

Sitten voisin syödä hänet.


Appelsiinimarinadi lohelle

rypsiöljyä
appelsiinista puristettua mehua
worcestershirea
vadelmaviinietikkaa
rosepippuria
italian sea salt with flowers and herbs
dijon-sinappia


Määrät menevät musta-tuntuu-tunnelmissa. Sekoitin astiassa muut ainekset mutta en sinappia. Laitoin kalan astiaan nahkapuoli alaspäin ja hieroin pintaan vielä dijon-sinappia. Annoin marinoitua pari tuntia, käänsin kalan, jonka jälkeen leikkasin annospaloiksi ja paistoin 200 asteisessa uunissa reilun 10 minuuttia.

------

Jälkiruokamusiikkilautasella tänään vähän enemmänkin tavaraa.

Trip-hoppia ja downtempoa: Alphawezenin Speed of light
Ihan mahtava: Katie Melua ja Nine million bicycles
Kaikkien eroottisten latausten isä vuodelta 1977: Playerin Baby come back
Elektroindie: The Postal Service ja Such great heights

Mutta silti, Metal is forever

18.10.2007

Tärähtänyt? Minä?

Lukijoideni mielipide ratkaisee: nokittelenkokittelen seuraavaksi paahtojuureksia ja aprikooseja. Siis lähitulevaisuudessa, en nyt. Juuri kun olin kiroillut, että kukaan ei äänestä kukkakaali-banaanisalaattia, kaikki annetut äänet hävisivät. Hetken jo elin toivossa, että tuo kaalimatojen ja apinoiden kasviherkku olisi nähnyt päivänvalon, mutta uudet äänestäjät jyräsivät taas. Demokratia haisee. Jopa pahemmalle kuin
haju itse.

Päätin vetää ihan muodon vuoksi pari viikkoa tiukkaa vähähiilarista ruokavaliota. Hiilareita tullut ehkä maks 10 g päivässä. Ekat viisi päivää takana ja vaaka vanha väippä näyttää jo lähes neljä kiloa vähemmän: nesteet liikenteessä. Lauantaiksi saan koodin 007 ½ eli License to carbohydrate. Voi olla, että sunnuntainakin lipsun, mutta ei tunnu missään. Sitten jatketaan nimimerkillä kahdessa viikossa kesäkilot pois. Ai terveellistäkö? No siitä voi olla montaa mieltä.

Piilomaan pikkuemäntä höyläsoikkeli kalliokikkamuuli valmisti juuri hyvää (<-toivottavasti a="" h="" hiilari="" href="http://monkeyfood.net/2007/10/16/ehtoollisleipa/" v="">leipää
, jonka lupasin ottaa kokeiluun. Samalla myös valloitin leivän Suur-Liperin kangasalalaisen ruokaperinteen vaalijan ominaisuudessa.


Kendojanarin huijauspasta

Äsken kokkailin huijauspastaa eli vedin kesäkurpitsasta juustohöylällä pitkittäissiivuja, jotka sitten leikkasin pitkiksi siivuiksi (pappardelle). Joukkoon yksi chilipalko, josta siemenet poistettu ja viipaloitu. Ja vähän curry-maustetta. Sitten uuniin hetkeksi aikaa. Yleensä olen laittanut myös hieman öljyä päälle, mutta en nyt. Kastikkeeksi huitasin jauhettua kalkkunaa, tölkin tomaattimurskaa, cumberlandin kastikkeen jäysteet ja kunnolla yrttejä. Pikkuisen kade iski, kun katselin vaimoni riipivän aitoja pappardelleja herkkukastikkeella suu suloisessa vaahdossa kuola korvakarvoissa asti. No ei se tietysti mikään kaunis näky ollut.

Niinhän sitä sanotaan, että kuva ja kuvaaja alkavat hiljalleen muistuttaa toisiaan: tärähtäneitä saaplari. Havuja perkele. SAMALLA TODISTAN MYÖS, ETTÄ OLEN HUONO KUVAAJA. Ihan vaan sen takia, että joku tietämätön kehui viime kuvaa.

16.10.2007

Cumberlandin herttuan kastike


Taisin luvata viime postaukseni kommenttilaatikossa, että teen cumberlandin kastiketta. Menin kuitenkin lisäämään kattilaan hieman puolukkahilloa, koska mustaherukkahyytelöä oli niin naurettavan vähän. Haaahhahhahhahhahhaaa. Joudun (lue:saan) siten nimeämään kastikkeen uudelleen. Harmittaa kuin nokatonta tikkaa hyvänä puuvuonna.


Timbalandin kastike

1 salottisipuli
3/4 dl punaviiniä
enemmän kuin muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
1 dl portviiniä
2 dl lihalientä
2 reilua rkl mustaviinimarjahyytelöä
1 rkl puolukkahilloa
reilu luraus worcestershirea
1 appelsiinin kuoren keltainen osa raastettuna + mehut
iso nokare voita
maizenaa
(suolaa jos tarvii)

Pilko sipuli hienoksi ja laittaa kattilaan punkun ja pippurin kanssa. Keitä hetki kokoon. Lisää portviini, lihaliemi, mustaviinimarjahyytelö, puolukkahillo, worcccce, appelsiinin kuori ja mehut. Anna kiehuilla 15-20 minuuttia. Siivilöi ja suurusta sitten maizenalla. Lisää voi.

Kastike maistui erityisen hyvältä naudan sisukan, perunamuusin, paistettujen siitakesienien ja höyrytettyjen parsa-/kukkakaalinuppujen kanssa.

14.10.2007

Rusinaisen pähkinäistä jälkkäriviiniä

Meikäläinen tykkää kovasti paljon jälkiruokaviineistä, vaikka eilen Sergiossa makea jälkkäriviini vaihtuikin Limoncelloon. Listaltakin tilasin tapojeni vastaisesti risottoa, koska kuulosti niin hyvältä: keisarihummeri-hernerisottoa. Olihan se hyvää, vaikka pakko kyllä antaa lievät nuhteet kokeille, sillä suolaa oli tällä kertaa roiskunut keisarin kädellä. Ja minun annokseni oli seurueemme suolattomammasta suolaisesta päästä. Limoncello kyllä hieman piristi suolaista suuta.

Viereisessä pöydässä joku viisas kertoi seurueelleen, että portviini keksittiin ihan tuiskeessa merellä. Kun viiniä rahdattiin laivakaupalla aikoinaan Portugalista Englantiin, se oli aina pilaantunutta pitkän merimatkan jälkeen. Merikarhuthan tinttasivat brandya laivalla aamusta aamuun ja purjehtivat alati pienessä laitamyöteisessä. Jossain vaiheessa ruumassa hoipertelun seuraksena brandy kaatui viinin sekaan ja tappoi alkoholipitoisuuden noustessa hiivan. Tästä viisastuneena keksittiin lisätä viiniin alkoholia kesken käymisen, kun viinin kaikki rypälesokeri ei ollut vielä loppunut. Portiviini sai makeutensa.

Vaikka portviini onkin klassisimmillaan stilton-sinihomejuuston kanssa, voi porttia käytellä ruoanlaitossa vaikka mihin. Sillä onhan Teppokin klassisimmillaan Matin kanssa, mutta jos Matille jotain sattuisi tapahtumaan, niin kyllä Teppokin yhden soololevyn takuulla tekisi. Olen muuten tehnyt TV2:lle aloitteen, että tilat siirrettäisiin Tohlopista Turkuun ja lapset rauhoittavaksi viimeiseksi ohjelmaksi vaihdettaisiin Nukkumatti ja Teppo. No niin, eksyin pahasti. Piti vielä kirjoitella ideoita, mihin portviiniä voisi käyttää ruoanlaitossa.

- omena-kirsikkakompottiin
- glaseerattuihin neilikalla höystettyihin punajuuriin
- jauhetun hirvenlihan marinointiin ja siitä sitten patee
- persikat portviinissä
- portviinillä roiskuteltu pinaattisalaatti
- kirsikkakeittoon
- peixe oporto
- kanaa, rusinoita ja porttia
- Gorgonzolaa ja portviinisiirappia

Ja tähän minä sitä käytin. Ohje on innoitettu kirjasta Eurooppalaisessa keittiössä.


Portviinillä maustetut katkaravut

1 pieni sipuli
1 dl valkoista makeaa portviiniä
2½ dl kermaa
suolaa
valkopippuria
sitruunankuorta
tilliä tai persiljaa
polkkapossun kourallinen katkarapuja (iso käsi)
juustoa
(patonkia)

Silppua sipuli ja heitä kattilaan hautumaan miedolle lämmölle portviinin sekaan. Kun nestettä ei ole enää paljoa jäljellä, lisää kerma ja keittele kasaan. Mausta suolalla ja pienen pienellä ripauksella valkopippuria. Raasta joukkoon puolikkaan sitruunan kuori. Lisää tilli ja sulatetut katkaravut. Älä keitä enää, sillä katkaravut sitkistyvät nopeasti. Katkaravut kyllä imevät nopeasti itseensä portviinin makua. Siirrä hässäkkä pieneen uunivuokaan ja ripottele päälle mielijuustoasi. Gratinoi muutama minuutti grillivastusten alla. (Kuvan annosta en käyttänyt uunin kautta) Ahmi tuoreen patongin päällä.

12.10.2007

Nacho libre


Onkohan makuaistini jotenkin tärveltynyt, kun kaikki ruoat tuntuvat maistuvan? Epäilyttävätkin. Petollisetkin. Tyhmätkin. Hauskatkin. Mutta mitä tehdä, jos ei jaksa liikuttaa varpaitaan kauppaan asti.

Nacho-sillisalaatilla täytetyt paprikat

makaronia
paprikoita
sipulia
worcestershirea
sokeria
sitruunamehua
pippuria
kuivattua basilikaa
nachoja
tonnikalaa
juustoa

Keitä pari desiä makaronia. Laita blenderiin pilkottu paprika, puolikas sipuli, loraus worcea, ripaus sokeria, maun verran sitruunamehua, rouhaisu pippuria, pyörähdys basilikaa ja muutama nacho. Anna blenderin laulaa, mutta vain intro, sillä tarkoituksena ei ole vetää massaa täysin tasaiseksi. Lisää tonnikala ja sekoita. Kaada napsakaksi keitetty makaroni joukkoon. Leikkaa paprikalta baskeri pois ja täytä seoksella. Laita päälle vielä muutama puolitettu nacho ja juustoraastetta. Paista paprikat uunissa kypsiksi.

8.10.2007

Oomkullrunkelkorv

Ei ehkä kannata liikaa miettiä, mistä siskonmakkara sikiää, johan sen nimikin kertoo. Sen tiedän, että joku possusisarusparvesta on saanut kyytiä. Ruotsalaisethan tässä tietysti taas ovat olleet vauhdissa. Nuo kieroakin lierommat länsimaan asukit muunsivat raakamakkaraa tarkoittavan saksalaisen ja ranskalaisen sanan siskonkorviksi, kun eivät raukat muuta keksineet. Miten olisi ollut vaikka örngottskorv, kalasbyxakorv tai oomkullrunkelkorv?

Siskonmakkara on taidettu löytää Suomessa uudestaan: siitä kertoo kauppojen tyhjät siskonmakkarahyllyköt. Voi olla, että huonolla säilyvyydellä on oma merkityksensä. Surullista vaan, että se löydetyin asia on yhä edelleen siskonmakkarakeitto. Kaikki kunnia sillekin, onhan se keittojen Von, soppien Sir ja hämmennysten Herr.

Mutta voi tuota rattoisaa raakamakkaraa käytellä vähän muuhunkin... miltäs seuraavat ideat kuulostaisi?

- hernekeittoon
- gumboon
- pyttipannuun
- tomaattikastikkeeseen
- ihan vaan pannulle paistumaan ja perunoita ja purjokastiketta päälle
- hirvirullan täytteeksi
- pastaan



Siskonmakkara-fenkolipasta

Mistä tulikin mieleeni, että meillähän syötiin juuri tosi hauskaa ja maukasta pastaa. Siitä tulikin lähes perheruokaa, kun...

' siskonmakkaroiden lisäksi lautaselle tyrkittiin
' pappardellea (pappa = isä), siis leveähköä nauhapastaa
' sipulia (Puli = juuri keksimäni syntymähetkinen lempinimi toiselle veljelleni),
' fenkolia (Koli = vaimoni mahdollinen, mutta epätodennäköinen syntymäpaikka),
' puoli purkkia tomaattimurskaa (Urkki = mummoni alter ego),
' persiljaa (Silja = kummitustätini),
' sokeria (Soke = Isän siskon mies),
' Vähän mausteita ja Liikaa yrttejä (VL = nimikirjaimeni),
' parsakaalin kukintoja (Into = Kummatkin vaarini olisivat halunneet olla Intoja, toisesta tuli sitten Runo ja toisesta Arvo)

' ja jälkkäriksi lisaa marjaa (Marja-Liisa = toinen kummitusätini)

Freesaile hetki ohuiksi siipaloitu sipuli ja fenkoli öljyssä. Lisää tomaattimurska ja hieman vettä. Ripauta tujaus sokeria ja haluamiasi mausteita ja yrttejä joukkoon, kuivattua persiljaa ehdottomasti. Puristele joukkoon pieniä siskonmakkarapallukoita, jotka luultavasti ovat niin suolaisia, ettei suolaa tarvi enää lisätä. Lisää pienet parsakaalin kukinnot. Kaada lautaselle pastan päälle ja sekoita.




7.10.2007

Happamanimelää kastia sialle

Alkumusiikkilautasella Kaleidoscopion Voce me apareceu. Kappale joka tuo surullisempaankin päähän aurinkoisia ajatuksia. Kyseiseltä sivulta muuten löytyy tuhansia vapaasti kuunneltavia kappaleita, jotka ovat varsin hyvälaatuisia. Imuttamaan niitä ei tietysti pysty, mutta sivu toimii onlinejukeboksina. Sinne voi luoda rekisteröitymisen jälkeen (maksuton) vaikka omia soittolistoja, jos haluaa. Hyvä löytö.


Hapanimeläkastiketta ja possua

2 dl omenamehua
½ dl sokeria
1 rkl worchesteria
2 rkl soijakastiketta
3 rkl vadelmaviinietikkaa
2 rkl ketsuppia
chilijauhetta
maizenaa
vettä

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g possusuikaleita
silputtua sitruunaruohoa
pieni pussi vihanneksia

Mittaa kattilaan omenamehu, sokeri, worchester, soijakastike, viinietikka ja ketsuppi. Keittele n. 10 minuuttia. Anna potkua chilijauheella. Sekoita maizena veteen ja suurusta kastike.

Kuullota pilkottuja sipuleita pannulla ja paista possusuikaleet kypsiksi. Heitä sekaan sitruunaruohot ja pakkasesta pussi, jossa on vaikka papuja ja porkkanoita. Kaada kaikki hapanimeläkastikekattilaan ja anna muhia hetki. Tarjoa nuudelien kanssa.

4.10.2007

Lemon curdia ei sorreta

Ensinnäkin: Kenenkään on turha tulla valittamaan minulle, että muffinssit ovatkin muffineita. Suksikaa kuuseen! Toiseksi: Joka kuuseen suksittaa, se katajaan kapsahtaa.


Jossain blogissa oli hetki sitten keskustelua lemon curdista ja mihin sitä oikeastaan voi käyttää. Se on siis suomalaisittain sitruunatahnaa, mutta ei ilmeisesti meillä kovinkaan paljon käytettyä. Britithän sitä jyystävät kuin parempaa lihaa konsanaan.

Sitruunatahnaa voi toki ostaa kaupastakin, mutta suosittelen tekemään itse; se säilyy pari viikkoa tiiviissä purkissa jääkaapissa. Tekeminen on todellakin vaivan arvoista, sillä lemon curd on lähes yhtä herkullista kuin äidin tuoreista mustikoista paistama mustikkapiirakka. Kaikkihan tietävät, miltä se maistuu. Eikä tekemisessä ole edes maailmaa suurempaa vaivaa.

Entäs käyttö? Olen laittanut sitä mm. täytekakkuihin, skonsseihin, tuulihattuihin ja paahtoleivälle. Ruokablogeissa harrastetaan paljon muffinsseja, joten miksipä sitä ei voisi laittaa myös niihin. Tähän mennessä muffareiden ja minun suhde on ollut hyvin platonisella tasolla, mutta nyt suhteemme otti aimo harppauksen kohti kiihkeän hikistä yhteiseloa. Suosittelisin tätä yhteiseloa muillekin polkkaajille.


Lemon curd eli sitruunatahna

3 keltuaista
vajaa dl sokeria
1½ sitruunan raastettu kuori
½ sitruunan mehu


Erottele munista keltuaiset ja sekoita sokerin kanssa. Kypsennä hiljalleen vesihauteessa vatkaten, kunnes seos muuttuu vaalean samettiseksi ja kuohkeaksi. Keltuainen kypsyy n. 70 asteessa, joten ole varovainen, ettet päästä seosta kokkeliksi. Lisää sitruunan kuori sekä mehu hiljaa sekoitellen. Laita sitruunatahna-astia altaaseen, jonka pohjalla on kylmää vettä ja jäähdytä pikaisesti.

Sitruunatahna-marenkimuffinssit
(12 pienempää, muutama isompi, minun vuolla tehdään minimuffeja)

70 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
½ sitruunan raastettu kuori
½ sitruunan mehu

vajaa 2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

2 valkuaista

Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon yhä vatkaten, sitruunan kuori sekä mehu. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Yhdistä taikinaan ja sekoita taas. Täytä jokaisesta muffinssivuoasta n. 2/3 taikinalla. Paista 180 asteessa n. 20 minuuttia.

Valmista valkuaisista marenkia, eli vatkaa niin kauan, että valkuaiset muuttuvat kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon hiukan sokeria. Koverra veitsellä pieni kolo muffinssin yläosaan ja täytä se sitruunatahnalla. Pursota kauniisti päälle valkuaiset ja anna olla uunissa sen aikaa, että marenki saa hiukan väriä. Voit kyllä jättää marengin poiskin, jos haluat.

1.10.2007

Makaronilaatikon mustit


Viime aikoina on ruokablogeissa väkerretty jos jonkin näköistä makaronilaatikkoa, tai pitäisi kai sanoa liha-makaronilaatikkoa. Mutta sitä perinteistä ihanaa kuitenkin, joka antaa hyvän syyn mutustaa maailman parasta hapanimeläkastiketta eli heinzin ketsuppia. Parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa heitän heinzin seuraksi vielä puolukkahilloa.


Makaronilaatikko

Minun makaronilaatikkoon kuuluu muutama pakollinen juttu:

1. Munamaito. Se on kaiken alfa ja omega, alku ja loppu. Munamaito on juuri se mikä tekee makaronilaatikosta makaronilaatikkoa. Monet korvaavat sen lihaliemellä ja sulatejuustolla. Sillä ei kuitenkaan saada aikaan oikeaa rakennetta. Makaronien pitää nivoutua yhteen valkoisella siteellä. Kauneimmillaan makaronilaatikko onkin juuri niiltä paloiltaan, jotka ovat vuoan reunoissa kiinni. Niistä ilmenee koko tämän jumalaisen ruoan syvin olemus, kaiken kattava nivoutuminen yhteen.

2. Jauheliha. Sika-nautaa sen olla pitää, se on tähän tarkoitukseen ehdottomasti maukkainta.

3. Kotisinappi. Ruittaus väkevän makeaa sinappia antaa maukkaalle sika-naudalle menoa ja meininkiä. Saa ruitata vähän enemmänkin, jos persus vaan kestää.

4. Makaroni. Keitetään lähes al dente ja sitten vuokaan. Ennen oli tapana laittaa keittämättömänä lillumaan munamaidon sekaan, jolloin tuloksena oli todennäköisesti liian kypsä makaroni. Ei sinänsä jotkut tykkää ylikypsistä makaroneista, kaikki kunnia heille. Tärkeä on kuitenkin nesteen määrä: liikaa nestettä -> liian kauan uunissa -> liian löysät makaronit. Kovaa ja rapeaa pintaa on myös vaikea saada keittämättömien kanssa.

5. Mausteet. Maustepippuri ja muskottipähkinä = must. Etymologisesti maustepippuri-sanan alkumuoto on mustpippuri, mutta sekaannusten välttämiseksi kielikeskus ehdotti aikanaan maustepippuria. Lisäksi tietysti suolaa. Maustamista voi jatkaa mm. valkopippurilla, oreganolla ja paprikajauheella.

6. Juusto. Ehdottomasti jotain hivenen voimakkaampaa juustoraastetta vuokaan päällimmäiseksi.

7. Sipuli. Sitä pitää olla paljon. Tuo nyt pätee lähes ruokaan kuin ruokaan kuten esimerkiksi tyrnimarjakiisseliin ja valkosipulijääteehen.

8. Punajuuri. Pakollinen lisuke makaronilaatikon kanssa.

9. Heinzin ketsuppi.

10. Puolukkahillo. Vähän kuin mustamakkaraan, tähänkin puolukkahillo sopii kuin otsatukka
pienelle possulle.


Siinä resepti sitten lähes olikin. Tällä kertaa poikkesin vähän perinteisestä ja lisäsin kourallisen siipaloituja paprikatäytteisiä oliiveja. Minustahan on hyvää vauhtia kehittymässä oliivirakastaja. Maistuivatkin aika mukavilta joukossa, onneksi muistin vähentää suolaa. Sitten kaikki sekaisin Marista, vuoka uuniin 190 asteeseen 40 minuutiksi ja vetäytymään vähintään 10 minuutiksi.

Futon vai hästens?

On mahtava asua maassa, jossa on ihan oikeasti neljä vuodenaikaa. Piristävää. Tai no okei, Turun talvi on välillä, mikä on, mutta ainakin noin periaatteessa.



Kävin vilkaisemassa viikonloppuna, mitä mökille ja järveen kuuluu. Järveen kuului sen verran, että kaksi sekuntia nakuiltuani päätin palata saunan turvalliseen lämpöön. Vieläkin jalat ihan kohmeessa. Onneksi mökillä on kunnon puuhella. Sillä kun kokkailee, tuntee itsensä ihan Davy Crockettiksi tai ainakin Sonny Crockettiksi. Kumpi parempi.

Arvatkaas muuten... minulla on aina kuivakaapissani korppujauhoja. Ei sen takia, että niitä välttämättä käyttäisin johonkin: no esim. kakkuvuokien jauhottamiseen voi käyttää mannaryynejä, kookoshiutaleita, vehnäleseitä tai vähän mitä nyt mieleen sattuu tulemaan. Sama juttu monissa muissa ruokaloinneissa.

Minulla on korppujauhoja kaapissani siksi, että niitä on niin peijakkaan hauska tehdä. Leipä viipaleiksi ja uuniin kuivumaan alle 150 asteeseen. Sitten se paras kohta eli leipä jauhoiksi. Kuivuneet leipäviipaleet pussiin ja sitten pussille kyytiä kuin adidaksen jousipomppukengille konsanaan. Pussia saa takoa kaulimella, moukarilla, miesten korkokengällä, sähkökitaralla. Akustinenkin kelpaa. Tai sitten pussilla voi kylmästi huitoa seiniä tai ärsyttävää, rummuttavaa seinänaapuria. Hyvä puoli on myös, että leivän voi rauhassa päästää kuivumaan tuntematta siitä kovinkaan huonoa omatuntoa.

Tosiaan, korppujauhon ei aina tarvi olla vaalea leipää. Jos on ruista ranteessa kuin Armbryterskan från ensamheten, voi jauhaa myös tummaa leipää.


Tomaatti-kesäkurpitsafuton
(kasvislisäke)

oliiviöljyä
3 sipulia
2 kesäkurpitsaa
5 tomaattia

korppujauhoja
juustoraastetta
tuoretta salviaa
tuoretta basilikaa
valkosipulijauhetta
murskattua rosepippuria
suolaa


Kuori sipuli, halkaise se ja viipaloi ohueiksi puoliympyröiksi. Anna sen muhia 10 minuuttia pannulla miedolla lämmöllä. Älä ruskista. Leikkaa kesäkurpitsat ja tomaatit ohuiksi siivuiksi. Kaada uunivuoan pohjalle hieman oliiviöljyä ja sekaan sipulit. Asettele sipulien päälle reunoille kesäkurpitsat ja keskelle tomaatit. Pirskottele niitä oliiviöljyllä. Silppua kevyesti salvia ja basilika ja heittele kasvisten päälle. Sotke keskenään korppujauhot, valkosipulijauhe, suola, rosepippuri ja juustoraaste. Levitä tasaisesti kasvisten ja yrttien päälle. Paista uunissa 210 asteessa n. 30 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa foliolla, jos alkaa liikaa tummua.